Ei koulutusta ja ikää 32. Kannattaako enää edes yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi sinulla ei ole ammattia siis et ole edes opiskellut?  Minulla oli tuossa iässä jo kaksi hyvää ammattia (ei yliopisto) ja olin ollut töissä muuallakin joista saisin vielä nykyäänkin duunin jos haluaisin.  Olen yli 50 ja tiedän että työt ei lopu minulta vaikka nykyisen vakipaikan hommat loppuisivatkin.  Enkä ole hoitsu vaan miesvaltaisella teknisellä alalla jossa joutuu ajattelemaankin jotain.

kuule kun se kaikilla ei mene aina käsikirjoituksen mukaan.

Itse olen hypännyt yliopistomaailmasta suorittavan tason töihin. Oikeasti nautin tästä, mulle tuli kertakaikkiaan mitta täyteen ajatustyöstä. Ja tympi se kyynärpäätaktiikka, mitä piti osata käyttää rahoituksesta tappelemisessa. Moni ei ymmärrä ratkaisuani, mutta pääasia että olen itse tyytyväinen ja onnellinen! :) Nykyään vapaa-aikakin on saanut uuden merkityksen. Kun suljen työpaikkani oven, työt jää sinne.

Vierailija kirjoitti:

No minä olen 29-vuotias tohtori, enkä tiedä mitä haluan tehdä xD opiskelen varmaan jonkun käytännöntyön, hierojaksi tms, missä ei tarvitse ajatella liikaa. Kyllästynyt tähän raatamiseen ja paskoihin sopimuksiin. Siivoaminenkaan ei ole poissuljettua jos sais vakituisemman pestin sitä kautta. Älä ap vielä luovuta :) pääasia että keksit mikä kiinnostaa oikeasti!

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tuntua siltä, että on turha haaveilla mistään ammatista enää. Urasta en unelmoi, mutta siitä kyllä että saisin tehdä työtä jolla on jotain merkitystä. Merkitystä siis minulle. Mutta kun lukee muiden kommentteja esim. tuolle "nelikymppisenä oikikseen" - tyypille, tulee olo ettei kannata edes yrittää. 

Vielä ehdit pari vuotta huorata jos perse on pysynyt kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Oletko ap käynyt lukion? Vai ihan peruskoulu pohjalta lähdössä?

 

 

Käyn parhaillaan iltalukiota. Hitaasti johtuen elämäntilanteesta, mutta käyn kuitenkin. Lääkärin työ olisi mahtavaa, mutta ei taida minulla siihen rahkeet riittää. Vahvuuksiani näyttää olevan historia, yhteiskuntatieto ja äidinkieli. 

opettaja?

Vierailija kirjoitti:

Urasta en unelmoi, mutta siitä kyllä että saisin tehdä työtä jolla on jotain merkitystä. Merkitystä siis minulle.  

No, mikä se sellainen työ sitten olisi? Minulle työn merkitys on se, että siitä saa palkkaa, jolla elää.

Itse valmistun 33-vuotiaana ja meinasin vielä lähteä opiskelemaan sen jälkeenkin. Voihan sitä opiskella vaikka viiskymppisenä ja silloinkin vielä ehtii tehdä töitä :)

Eli kannattaa yrittää ehdottomasti! Lääkäriksikin ehtisit vielä alle nelikymppisenä! Eli mikä vain kiinnostaa. Tietenkin ehkä kannattaa miettiä, että alalla olisi töitäkin tarjolla, ettet sitten heti joudu kouluttautumaan uudelleen jollekin toiselle alalle.

Toivotavasti kannattaa ja miksi ei kannattaisi? Tee se itsesi vuoksi ja koskaan ei ole liian myöhäistä löytää kutsumustaan tai työtä mikä antaa iloa ja arvoa itselle.

Minä olen 35v ja sairaslomalla ollut jo kauan enkä pysty vanhaa työtäni enää tekemään vaan siltä osin pysyvästi työkyvytön, mutta kunhan leikkaukset on tehty ja jos työkykyä vaan on sen jälkeen jäljellä lääkäreiden mukaan niin silloin laitan tuulemaan. Tiedän jo minne hakisin opiskelemaan eikä se veisi kauaa ja sen jälkeen perustaisin oman yrityksen ajatuksena,mettä osittain harrastus. Varsinkin jos jään osa-aikaiselle eläkkeelle. :))

Ei kun omia haaveita tavoittelemaan! Elämä on eletty jo ei ole haaveita mitä tavoitella ja jää niille sijoilleen!

Oletko pohtinut mitä voisit itsestäsi antaa? Missä se voisi toteutua? Olisiko se yhdistys? Järjestö? 

Perusta oma jos ei löydy valmista ideallesi. Tässä iässä ei kannata kaihtaa keinoja työllistyä ja toteuttaa itseään vaan antaa vaan mennä niin uskon, että asiat loksahtaa paikoilleen pala kerrallaan.

Tuossa iässä ehdit lukea itsesi vaikkapa yliopiston professoriksi...

Sulla on kymmeniä vuosia aikaa vielä keksiä mitä haluat tehdä!

Kaveri on 47 ja juuri valmistui lääkäriksi.

Olet samanikäinen kuin nyt Suomeen tulevat partalapset. Heilläkään ei ole koulutusta ja silti heistä on kaavailtu Suomen talouden nostajaa. Mukaan vaan.

Itse opiskelin päälle kolmekymppisenä laitoshuoltajaksi ja pääsin heti koulun jälkeen töihin. Kannattaa ehdottomasti opiskella alalle jossa on pulaa työntekijöistä.

Sähän olet nuori vielä! Nykyään opiskellaan läpi elämän. Mihin kouluun sitten haetkin, et varmasti tule olemaan ainoa kolmekymppinen luokallasi. Olet aivan liian nuori luovuttamaan, herranenaika. 

Itse tulen valmistumaan 42 vuotiaana unelma-ammattiini. Samanikäinen kaveri valmistui juuri puheterapeutiksi ja sai heti töitä. Mukaan vaan!

Kannattaa yrittää mitä? Olla maailman rikkain? Olla arvostetuin työntekijä? Yrittää saada muiden hyväksyntää ja huomiota?

Ite oon samanikäinen valtiotieteilijä ja oon miettinyt kanssa vieläkö ehtisi ja kehtaisi ja viitsisi vaihtaa alaa. Jos olisin sinä ja en olisi jo käyttänyt kuus vuotta elämästäni opiskeluun, hakisin ehdottomasti ammattikouluun tai ammattikorkeaan opiskelemaan jotain käytännönläheistä alaa.
Olis kiva kuulla täällä kokemuksia aikuisena alaa vaihtaneilta. Itse haluaisin sairaanhoitajaksi, ja nimenomaan lastensairaanhoitajaksi.

Nostan vaikken olekaan AP...

En voi kuin kannustaa sinua ja antaa vert. tukea.. Olen itse 34v., täysin kouluttamaton lukion jälkeen (yliopistoon pääsin, mutta opiskelemaan en kyennyt). Ylläri ylläri, mt-ongelmia lapsuudesta asti, tarkemmin siis masennus ja epävakaa pers.häiriö, sosiaaliset fobiat ja ahd.häiriö (syöm.häiriö ja pakkoajatukset).

Miksikö kerroin sairauslitaniani? No siksi, että jopa minä yritän vielä jaksaa unelmoida, en halua pysyvälle eläkkeelle, vaikka lääkäri on siitä puhunut. 5 vuotta olen nyt ollut kuntoutustuella, sitä ennen 10v. kaupan kassalla osa-aikaisena. Ja en unelmoi siivoojan tai kassan ammatista, vaan toivon pystyväni opiskelemaan.

En halua tässä tarkemmin avata, mitä haluaisin opiskella, mutta unelmat ovat ainoa syy elää, ainoa syy nousta ylös joka päivä. Älä sinäkään luovu niistä! Ja olen siis sinkku ja lapseton, joten ne unelmat ovat tosiaan ainoita asioita, mitä minulla elämässä on.

Kannattaa. Itse sain ensimmäisen tutkinnon 32 v ja toisen 42 v. Näitä ennen olin hankkinut asunnon ja 2 lasta.

Nyt olen jo eläkkeellä, enkä kadu yhtään opiskelujani.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Oletko ap käynyt lukion? Vai ihan peruskoulu pohjalta lähdössä?

 

 

Käyn parhaillaan iltalukiota. Hitaasti johtuen elämäntilanteesta, mutta käyn kuitenkin. Lääkärin työ olisi mahtavaa, mutta ei taida minulla siihen rahkeet riittää. Vahvuuksiani näyttää olevan historia, yhteiskuntatieto ja äidinkieli. 

Hienoa ap. Itsekin iltalukion käyneenä voin kertoa, että eräs kolutoverini kirjoitti 38 v ja opiskeli yliopistossa juuri jotain yhteiskuntatieteitä tms. ja kaikki muutkin aikuiste ovat ammatin hankkineet. Itsekin 2 tutkintoa.