onko ihan huono ajatus tehdä lapsi kesken opintojen

ollut näin tehokas opiskelemisen suhteen. Kun tietää että vauva nukkuu pari tuntia päivässä, niin ne pari tuntia käyttää tehokkaasti hyväkseen. Mutta tämä on siis pakon sanelema juttu, koska yliopistosta maisteriksi opiskelevan on " pakko" valmistus noin vuoden päästä viimeistään.



Mutta en mä ehdointahdoin tekisi näitä kahta päällekkäin. Mielummin olisin opiskellut loppuun ja ottaisin nyt päikkäriajat lunkisti.

Oletko kunnianhimoinen? Jos olet, ei ole varmasti huono ajatus. Ja jos kerran opiskelet yliopistossa, voit vaivatta räknätä lukujärjestyksesi tilanteen mukaan: eli jos vauva on itkuinen ja sinä väsynyt, et opiskele. Jos vauva nukkuu hyvin ja itse jaksat, voit opiskella aika paljonkin äitiyslomalla. Tai mikset jatkaisi opintojasi pidettyäsi ensin reilusti äitiysloman? Voisit sitten olla yhtä aikaa kodinhoidontuella ja opiskella.



Itse suosittelen yliopisto-opintoja ja lapsia lämpimäsi yhtä aikaa:) Molemmat omani olen saanut kesken opintojen ja silti valmistunut nopeammin kuin monet opiskelijakaverini, eli noin viidessä vuodessa. Pidin molempien kanssa äitiyslomaa hieman ja jatkoin opintojani kun jaksoin. Tämä oli tietoinen ratkaisu: tulevana kasvatustieteiden maisterina minulle oli ensiarvoisen tärkeää hoitaa lukuisten lastenpsykiatrien suositusten mukaisesti lapset kotona ainakin kolmivuotiaiksi, mutta halusin silti edetä " urallani" itsekin. Kun opinnot oli pulkassa, lapset olivat riittävän vanhoja hoitoon ja minä pääsin suoraan työelämään, josta sain nauttia täysillä. Suosittelen lämpimästi:)

Serkkuni teki 3 lasta ja valmistui viidessä vuodessa.

koskaan lapsen kanssa. Lapsi nyt 2.5 ja maisterin tutkinto on yhden tentin päässä. Lapsen hoito on niin imbe-touhua, että sitä oikein kaipaa jotain aivojumppaa. Minun elämäni paras ratkaisu - muutenkin olen nauttinut yliopistolla pyörimisestä enemmän kuin koskaan, kun pääsee välillä sinne kotiympyröistä. Suosittelen!

Tosi hyvä ajoitus, jos miehesi/kanssahuoltajasi tms. on semmoisessa tilanteessa, että pääset vauvalta hoitamaan joitain opiskelujuttuja silloin tällöin JA kirjoittamaan gradua pariksi tunniksi päivittäin sitten, kun vauva on isompi-



Tein nyt viisivuotiaan esikoisemme opintojen loppuvaiheessa. Ihanaa aikaa oli, vaikka kaikenlaista säätöäkin tuli olosuhteiden johdosta oli vauva-aikana (mies myös opiskelija ja työharjoittelussa toisella paikkakunnalla muutaman kuukauden ym.).



Mutta: Vauva kainalossa onnistuin tekemään seminaarityöt kahdelle laitokselle, vaikken mikään superopiskelija ollutkaan. Gradua tein aluksi niin ja näin vauva kainalossa.



Varsinaisen kirjoitustyön sain tehtyä niin, että kun vauva oli jo yli puolivuotias, lähdin tekemään sitä paikkaan X arkipäivisin pariksi-viideksi tunniksi. Siis eri ympäristö sille hommalle. Mun tapauksessa paikka oli (sikäläiseltä kaupungin) kirjastolta halvalla vuokrattava tutkijahuone, johon olin rontannut tietokoneen yms.



Järjestelyillä varmaan onnistuu ainakin tekninen puoli.

plus sitten kirjalliset työt siihen päälle, ihan täysi vuosi siis

ap

Ihan kun olisi mun vika, että heillä joka tavalla raskasta ja meillä helpompaa, kun ensin opiskeltiin, valmistuttiin ja saatiin vakkariduunit. Sukulainen jaksaa jauhaa levyä nuorena jaksaa, mutta ei kyllä sille heidän kohdalla näytä.

elämä vauvan kanssa voi olla aika yllätyksellistä

tehdä, kun mittarissa on yli 30. Asiat tärkeysjärjestykseen - opiskelua ja työnteko voi harrastaa vaikka eläkeiässä, lastentekoa ei.

Ne on nuorena lapsensa tehneet, jotka jauhavat tätä paskaa, että " sitten et enää lapsia noin vain saakaan kun olet kolmekymppinen" . Höpsis pöpsis.