Työnhaku, nuori lapseton nainen vs. pienten lasten äiti

Kumpaan suhtaudutaan myötämielisemmin työnhakumarkkinoilla, nuoreen lapsettomaan vai naiseen, joka on jo lapset tehnyt? Kummassakin on varmaan puolensa - toisaalta on olemassa riski, että nuori lapseton nainen jää mammalomille, mutta toisaalta lapsellisella on suuri riski, että poissaoloja ja joustamattomuutta ilmenee enemmän kuin lapsettomalla naisella.

Nyt kaipailisin henkilökohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Oma tilanteeni olisi se, että jos lapsen saisimme, mies olisi valmis käyttämään puolet vanhempainvapaista ja ottamaan yhtä suuren vastuun esim. sairaiden lasten hoidosta, mutta tätähän potentiaalinen työnantaja ei voi mitenkään tietää, ja koska tilastollinen todennäköisyys tällaiselle ei ole kovin suuri, arvioi potentiaalinen työnantaja minun palkkaamiseni olevan suurempi riski kuin vaikkapa mieheni palkkaamisen. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut lapsista ja ajatellut, että sopiva hetki on opintojen valmistumisen ja parin työvuoden jälkeen. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, olisiko urakehityksen kannalta suurta merkitystä, vaikka yrittäisinkin paria lasta jo tässä välissä, suorittaisin yliopisto-opinnot loppuun (n. kolmannes jäljellä) siinä mammaloman ohessa ja sitten yrittäisin siirtyä työelämään. Osittain ajatuksiini on vaikuttanut myös tämänhetkinen työttömyystilanne ja toive siitä, että joidenkin vuosien kuluttua ajat olisivat mahdollisesti paremmat. Alani on miesvaltainen, mutta kaikentyyppisiltä aloilta kokemuksia kuulen mielelläni.