Tietääkö ihmiset että olivatko aikuiset ennen niin lapsellisia kuin nyt?

Ei mun äiti kyllä laittanut instaan hassuja kuvia 70-luvulla. 

Aina on ollu kokeilun halusia ihmisiä. Mutta tieto ei kulkenu samalla lailla kuin nykyään. Eikä ennen haluttu tuoda itteään esille samalla lailla kuin nykyään.

Aina on ollu kokeilun halusia ihmisiä. Mutta tieto ei kulkenu samalla lailla kuin nykyään. Eikä ennen haluttu tuoda itteään esille samalla lailla kuin nykyään.

Eiköhän ihmiset oleet ennenvanhaan yksinkertaisempia kuin nyt. Ottivat mm. itsestään alapääkuvia ja ne teetettiin valokuvausliikkeessä, jossa kuvien tettäjä pääsi katsomaan ne.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ihmiset oleet ennenvanhaan yksinkertaisempia kuin nyt. Ottivat mm. itsestään alapääkuvia ja ne teetettiin valokuvausliikkeessä, jossa kuvien tettäjä pääsi katsomaan ne.

Heh mikä logiikka.

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollu kokeilun halusia ihmisiä. Mutta tieto ei kulkenu samalla lailla kuin nykyään. Eikä ennen haluttu tuoda itteään esille samalla lailla kuin nykyään.

Kyllä ihmiset ennekin halusi päästä julkisuuteen, mutta se oli paljon hankalampaa. Ei ollut nettiä ja TV-kanavia oli vähemmän ja lehdetkin harkitsivat tarkemmin juttujaan.

Aika moni nykyjulkkis on esiintynyt esimerkiksi Iltalehden iltatyttönä silloin kun nettiä ei vielä ollut olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun äiti kyllä laittanut instaan hassuja kuvia 70-luvulla. 

Tarkoitin lähinnä suhteessa omaan aikaansa, mutta kaipa ne 'pelleilyt' olisi meistä aika vaisuja..

Mikä sitten on lapsellista. Onko esim pöljien telkkariohjelmien, kuten putouksen, katseleminen..

Ennen telkkareiden tuloa ihmiset viihdyttivät aikuisinakin iyseään seuraleikeillä ja ennen tavattiin ja kyläiltiin enemmän. Vaikka vapaa-aikaa oli vähemmän, sitä ei vienyt telkkari saati muut vempaimet.

Kyllä mielestäni ero oli selvä. Kun vaikka 19-vuotiaana olin ekassa kesätyöpaikassa, niin ero joihinkin 25-vuotiaisiin oli selvä. Nykyään ei ole. Pukeutumisenkin erot olivat todella selvät eri ikäkausien välillä. Eikä mun vanhemmat pelanneet tai leikkineet meidän kanssa, kuten itse on tehty omien kanssa. Pelaan yhä mielelläni lautapelejä aikuisten lasteni kanssa. Aikuisille suunnattujen lautapelien määrä onkin lisääntynyt valtavasti, samoin on tullut muuta aikuisten ajanvietettä, tietokonepelejä, värityskirjat uusimpana yms. 

Ehkä sellainen tietty narsistisuus on lisääntynyt, koska visuaalinen media on kaikkien saatavilla. Mut ei ihmiset ennen olleet minusta mitenkään sen kypsempiä sen aiemmin. Vaikka loppuiän työpaikassa oltiin jo parikymppisinä ja lapsetkin tehtiin nuorina, niin yhtä lailla silloin pöllöiltiin. Ne pätemisen areenat vaan oli erilaiset ja sosiaalinen kontrolli tiukempaa. Ihmissuhteissa ei oltu yhtään sen kypsempiä, päin vastoin musta tuntui että ennen sitä viinaa kului enemmän kuin nykyään ja esimerkiksi perheväkivalta oli yleisempää. Oltiin sitouduttu liian nuorina ja tehty ne lapset väärän kumppanin kanssa, ja siihen verrattuna minusta on oikein tervettä ja oikein, että nykyään on sallitumpaa etsiä sitä oikeaa kumppania, seurustella ja erota ja tehdä ensin omia juttuja ennen kuin tehdään lapsia.

Eli jos vaihtoehdot on se, että ollaan avoimesti lapsellisempia pitempään, kuin että otetaan liian nuorena liian paljon vastuuta, joita ei sitten kuitenkaan jakseta tai osata kantaa, niin kyllä tää nykaika kuitenkin on parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mielestäni ero oli selvä. Kun vaikka 19-vuotiaana olin ekassa kesätyöpaikassa, niin ero joihinkin 25-vuotiaisiin oli selvä. Nykyään ei ole. Pukeutumisenkin erot olivat todella selvät eri ikäkausien välillä. Eikä mun vanhemmat pelanneet tai leikkineet meidän kanssa, kuten itse on tehty omien kanssa. Pelaan yhä mielelläni lautapelejä aikuisten lasteni kanssa. Aikuisille suunnattujen lautapelien määrä onkin lisääntynyt valtavasti, samoin on tullut muuta aikuisten ajanvietettä, tietokonepelejä, värityskirjat uusimpana yms. 

Tuota lasten kanssa leikkimistä en pidä sellaisena pelleilynä mitä tarkoitin, sillä olen kuullut että on heidän kanssaan ennenkin leikitty. Tarinoitu jne. Mutta muut asiat viestistäsi kuvastivat että pohdintani pitävät paikkaansa aikuisten värityskirjat parhaimpana esimerkkinä.

Joku kirjoitti julkisuushakuisuudesta, että on sitä aina ollut. Kyllä, mutta mutulla heitän että nykyisin on yhä enemmän tyrkkyjä kuin ennen. Ennen ihmisiä sai houkuttelemalla houkutella ryhmäkuviin ja valokuviin ja hymyä ei meinannut millään irrota;-)

Pst. Pakko muuten sanoa, että on TÄMÄkin mun touhu, kirjoitella keskellä päivää (opiskelujen lomassa) tänne tällaisia ja vielä kännykällä, aikamoista pelleilyä.

Kyllähän se on ihan tutkittu juttu, että lapsuus on lyhentynyt mutta nuoruus ei. Monet 30v. eivät halua olla vastuuta ottavia aikuisia vaan ne ihanteet tulee sieltä nuoruudesta.

Ajattelin, että tämä aloitus koski erästä toista asiaa, mitä olen itse havainnoinut. Että aikuiset ovat todella pikkumaisia ja siinä mielessä lapsellisia, mitä en itse osannut ajatella ennen. Ajattelin, että aikuisena osaa olla kypsä, ja ajatella asioita loogisesti ja monelta kantilta. Seuraan omassa elämässäni tällä hetkellä sellaista eipäs-juupas -leikkiä 50-vuotiaiden kesken, että korvia punottaa. Ja aikuisilla on aikuisten areenat, eli leikki kulkee tällä hetkellä firman hallituksissa jne.

Loukkaannutaan, tuhistaan, otetaan asiat tunteella ennemmin kuin järjellä. Hohhoih :)

Vierailija kirjoitti:

Ei mun äiti kyllä laittanut instaan hassuja kuvia 70-luvulla. 

Mulla laittoi ja voi helvetti että sitä sai hävetä. Onneksi insta ei ollut vielä hirveän suosittu 70- eikä 80-luvulla, monikaan kaveri ei niitä kuvia huomannut.

Ihmiset eivät olleet niin lapsellisia kuin nyt, koska itse elämä ja asioiden hoitaminen vaati enemmän ajattelua. Vanhemmat eivät tehneet kaikkea lasten puolesta, joten monien piti lapsesta asti hoitaa asioitaan ja jopa käydä töissä saadakseen omaa rahaa.

Itsekin 12 v lähtien tein kesäisin ja jopa koulu aikan töitä lapsenpiikana ja 13 v lähtien kioskissa yms. Ja heti kun ansiot nousi jotui maksamaan veroja:(

Jos halusi oppikouluun, niin moni maalla asuva joutui muuttamaan kaupunkiin kortteeriin jo 11 vuotiaana. Siinä ei ollut aikaa lapsellisuudelle.

30 on uusi 20, 40 on uusi 30 jne. Osasyy tähän lienee sekin kun töihin, tai edes opiskelemaan, ei pääse niin helpolla kuin ennen. Hyvähän se oli aikuistua 25-vuotiaana perheellisenä maisterina, kun taskussa oli työpaikka loppuelämäksi kunnon liksalla.

Niin, ennen vain otettiin yksi ura, tukkamuoti, vaatetyyli ja sitten sillä mentiin hautaan asti ja katsottiin kaikkia sellaisia kieroon jotka ei näin tee. Ikävä kyllä oma isänikin on alkanut nyt vanhemmiten muuttumaan tuollaiseksi, ja kun itse taas olen vähän sellainen adhd-tapaus että kyllästyn asioihin viimeistään parissa vuodessa niin sillä on ilmeisesti alkanut mennä herne nenään tästä. Alkaa kyllästyttää kun vanha äijä ilmeisesti luulee että minun kuuluisi elää kuten hänen ja hänellä olisi sen asian suhteen jotain sananvaltaa.

Suoraan en osaa tuohon vastata, mutta olen kyllä sitä mieltä että ihmistä kasvattavat aivan muut asiat kuin ikä.  Aikuisuus itsessään on yksi suuri illuusio.

Ainakin omien vanhempieni lapsuudessa ja nuoruudessa oli jo niin paljon vastuutehtäviä ja nuorempien sisarusten joitoa että ei paljon jäänyt pelleilyille aikaa. Tai no, katkasivat he naimisiin mutta muita tarinoita ei ainakaan minulle ole kerrottu. Ei sitä tiedä miten villejä ovat tosiasiassa olleet :D

Kyllä meidän suvussa aiemmat polvet, syntyneet 1910-luvulla ja 1940-luvulla,  jaksoi jauhaa samoja kuluneita vitsejä hautaan asti. Keksi kahvin kanssa oli seksiä ja muuta yhtä typerää kuin 90-luvun apuuva-hokemat.

Näin keski-ikäisenä sitä on itsekin yllättynyt miten vähän oma ajatusmaailma on muuttunut vuosien myötä.