Häiritseekö muita vauvan itku?

oikeastaan itku itsessään ei häiritse vaan joskus se lapsen itkettäminen

Oman vauvan itku oli rasittavan hirveää.



Mutta jos jonkun muun vauva itkee, sympatiani ovat vanhemman puolella. Muistan itse sen tunteen, kun väsytti ja vauva rääkyi.

Tai siis en mä sellaisesta kyynelehdi jos vauva herää ja osoittaa huomiota että nyt heräsin ja tahdon sängystä pois, sehän on vain merkki " mamma alapas tulla tänne, heräsin jo" :)



Mutta esim julkisilla paikoilla mammat vinguttavat vauvoja ja lapsiaan liikaa eivätkä reagoi siihen. Ja silloin se kyynel tipahtaa ja tekisi mennä ottamaan laps pieni syliin ja hysyttelemään ja kelaa mielessä miten julma äiti voi antaa pienen huutaa noin. Sitä itkua en kestä.

Esimerkiksi...



Ravintolassa kun ollaan syömässä (eikä kyse ole nyt mistään mäkkäristä). Miksi äiti/isä ei nosta vauvaa syliin ja mene jonnekin muualle hyssyttelemään vauvan hiljaiseksi?



Ruuhkabussissa! Jos kerran on pakko matkustaa ruuhka-aikaan julkisilla niin sitten kun vauva vetää herneet nenään on vaan jäätävä seuraavalla pysäkillä pois ja rauhoitettava vauva!



Kaupoissa/ostoskekuksissa kun vauva huutaa hikipäässä vaunuissa ja äiti vaan tyynenä shoppailee! Miksei vauvaa voi ensinnäkin riisua (talvisin) ja toisekseen huomioida hänen itkuaan?



Eli loppujen lopuksi, vauvan itku eei häiritse vaan se, että vanhemmat eivät välitä siitä =)

Kyllä minä olen tismalleen vastakohta tuolle S80:lle...

Meitä on joka lähtöön.

mua ei häiritse oikeastaan kuin lasten teatterissa. Sitä en ymmärrä, että sinne pitää viedä vauvoja toisten katsomista häiritsemään.

Häiritsi jo ennen omia lapsia ja tilanne ei ole muuttunut miksikään. Muut vastaavan kovuiset äänet pystyn sulkemaan pois mielestäni, mutta vauvan itkua en. Se vain läpäisee kaikki yritykseni sulkea se pois vaativuudellaan. Oman vauvan itku vielä enemmän, mutta kyllä vieraidenkin. Minulla siis toimii aika vahvasti joku alkukantainen vaisto, joka vaatii toimimaan ja vastaamaan niin oman kuin vieraankin vauvan itkuun.



Sympatiat tietysti vauvan vanhempien puolella, jos he yrittävät lasta rauhoittaa, mutta se ei poista sitä omaa epämukavaa oloa vauvan itkiessä. Oman kanssa tavallaan jopa helpompaa, koska silloin voi toimia sen oman vaiston mukaisesti ja yrittää rauhoittaa vauva.

Minä en vaan ole ikinä lähtenyt ruuhka-aikaan bussilla vauvan/lasten kanssa, juuri siksi, että se on juurise paikka missä ihmiset ärsyyntyy helposti (kuuma, ahdasta, pitkä päivä takana, kiire...)



Enkä muutenkaan ole koskaan itsettänyt vauvoja tarkoituksella!



-7-

Olen tottunut aika kovaääniseen ja korvia muutenki raastavaan itkuun, ja naurattaa stten kun jonkun tutun lapset pikkasen inahtavat ja sitten valitetaan kun vauvaa itkee, vaikkei ole itkua nähnytkään! :) kaikkeen se korva tottuukin, inahtelu on minulle unelmaa korville tuon kitinän jälkeen :)

Minua ei häiritse itse vauvan itku, vaan minua häiritsee vanhemmat jotka eivät reagoi vauvansa itkuun. Pikkuvauva itkee topattuna vaunuissa hikisenä niin kyllä ottaa päähän kun äiti vieressä selailee päivänlehtiä reagoimatta mitenkään.. tms

Eri juttu on isompien lasten kiukutteluitku jne tilanteet joihin kaikki saattavat joskus joutua väsyneen lapsen kanssa. Silloin tilanteesta riippuen on ymmärrys vanhemman puolella.

Kesti aina aikansa ennenkuin loppui tein mitä tahansa. Kaupungillakin huomaan, että kaikki lapset eivät rauhoitu teki äiti mitä tahansa. Myötätuntoni on äidin puolella, joka yrittää rauhoittaa lastaan. Jos sinulla on tyytyvä vauva niin älä luule, että kaikki vauvat ovat samanlaisia.

Jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen erottaa sen, yrittääkö äiti hillitä vauvan itkua (=auttaa tätä) vai onko välinpitämätön!



-7-

ja useampia kilometrejä olen kantanut vauvan kotiin sylissä ja työntänyt samalla vaunuja, koska vaunuissa itki. Mä en ymmärrä äitiä joka antaa vauvan itkeä vaunuissa minuuttitolkulla.

Oma lapseni oli erittäin itkuinen ensimmäisen elinvuotensa.

Tiedän, ettei normaalivauvan äiti tiedä mitään vauvan itkusta, rauhoittelusta tai koliikista, jollei ole mennyt tätä helvettiä läpi.



Vakuutan teille, että jokaiselle meistä tulee se hetki, jolloin ei enää JAKSA yrittää rauhoitella itkevää vauvaansa, mikäli se itkuisuus jatkuu kuukaudesta toiseen. Olen varma, että minutkin on moni hyvä äiti nähnyt ja arvostellut mielessään tyyliäni ja tyylittömyyttäni.



Vauvan itkusta ja äidin toiminnasta ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä.



5-vuotiaan ex-itkuiitan äiti

Minun oli pakko käydä ulkona myös koliikkisen vauvani kanssa. Joskus palasin kotiin vauvan itkiessä rattaissa. Otin vauvan välillä rattaista syliin, eikä se yhtään rauhoittanut itkua. Laitoin takaisin rattaisiin ja painelin kotiin juosten rattaiden kanssa niin lujaa kuin katkonaisia öitä nukkuvaneena äitinä suinkin jaksoin ja jatkoin vauvan kantelua koko illan ja puoli yötäkin. Itku jatkui tauotta kunnes nukahti.

On sitten turha neuvoa, että olisin voinut kantaa vauvaa kantoliinassa tai tehdä jotain toisin. Kaikki keinot myös liina koettu:)

muistelee 19, jonka esikoinen totta totisesti jäi ainokaiseksi.

Ja odottaa uutta bussia sitten pysäkillä?! Useinhan itku voi johtua juuri siitä, että esim ruoka on jäänyt kotiin tai ei voi imettää. Miksi omaa ja vauvan kotiinpääsyä pitäisi pitkittää? Kyllähän nyt muut bussissa olijat tajuavat ettei itkulle välttämättä voi mitään...

vauvan:) Nyt arki onkin ollut todella helppoa kahden kanssa. Vanhempi 3v 6 kk ja nuorempi 1v 6kk.

Vierailija:

Ruuhkabussissa! Jos kerran on pakko matkustaa ruuhka-aikaan julkisilla niin sitten kun vauva vetää herneet nenään on vaan jäätävä seuraavalla pysäkillä pois ja rauhoitettava vauva!

Itse en yleensä käytä edes julkisia, mutta kerran ei ollut autoa käytössä, joten pakko oli lääkäriin julkisella mennä siinä ruuhka-aikaan. Tyttö oli silloin vauva, oli kakanut vaippaansa, ja tottakai itki, kun oli epämukava olla.

Tosissasiko olet, että olisi pitänyt nousta pois bussista, antaa lapsen huutaa kakkavaipassa itsensä uneen, ja vasta sitten nousta seuraavan bussiin? Meillä ei nimittäin muuten olisi huutoa lopettanut kakkavaippahousuissa.