Onko typerää yrittää tulla raskaaksi tilanteessani

Varmistakaa nyt ensin se, että kumppani saa vakituisen työpaikan. Sitten on taas helpompi harkita.

Juu, tottakai. Yrittämään siis alettaisiin vasta ensi kesänä. :)
ap

Voiko tuo sairautesi periytyä lapsellesi? Siinä tapauksessa miettisin kaksi kertaa haluanko lapselle samat tuskat.

Miksi ylipäätään kysellään  voinko tehdä lapsia tilanteessa siinä ja siinä? Onko se noin vaikeaa tai tärkeää että muut päättää mitä sinä teet etkä sinä itse?

Koskaan ei oo täydellinen hetki lapsille, aina joku mättää: työt, raha, opiskelut, ei oo omistusasuntoa jne. Kuinka moni voi sanoa, että kaikki oli täydellistä ja sitten vaan annettiin lapsen tulla. Jos jää odottamaan sitä täydellistä hetkeä, voi olla että sitä ei koskaan tuu..joskus täytyy vaan uskaltaa ;)

T:N25

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle parikymppinen nainen ja valmistun ammattiin ensi keväänä. Tarkoitus on hakea jatko-opintoihin jotka alkaisivat joko ensi syksynä tai seuraavana talvena. Haluamme kumppanimme kanssa lasta todella paljon. Olemmekin miettineet, että jos en tule valituksi kouluun rupeaisimme yrittämään lasta alulle, mutta vain siinä tilanteessa - muuten jäämme odottelemaan.. Kumppanini on tällä hetkellä osa-aikasena töissä ja saa mahdollisesti vakituisen pestin firmassa. Asumme vuokralla ja meillä on koira sekä kissa.
Minulla on tuki,-liikuntaelin sairaus joka luultavasti pahenee sitä myötä miten ikää karttuu, tämänkin seikan takia olen ajatellut että raskaus voisi olla helpompi lähitulevaisuudessa kuin sitten vanhempana..
// tässä nyt on kovin suppeasti meidän tilanne, mutta toivoisin vastauksia sekä mahdollisesti jotain samankaltaisia kokemuksia. :)

  malta nyt odottaa, oothan vasta parikymppinen. Mikä kiire? Hyvin ehdin saada kypsässsä iässä lapsen.

Pari kuukauden päästä kaksikymmentä tulee vasta mittariin mulla, pari vuotta vanhempi poika-/miesystävä. Minulla valmistuminen myös keväällä ja lapsi on kovasti mielessä. Täällä ei kanssa vakkariduunia ole miehelläkään vielä.

Minulla kuitenkin säästöjä joten kaikki tarvikkeet vauvalle saadaan suoraan sieltä tililtä, ei tarvitse pienistä rahoista ostella pinnasänkyjä turvaistuimia yms. Tilanne olisi eri, miettisin kymmenen kertaa ja uudet kymmenen jos ei olisi tällaista säästötiliä missä kuitenkin rahaa myös hätätilanteisiin.

Minulla ei tosin ole aikomusta jatko-opiskella ainakaan lähivuosina, vauva-arki/perhe-elämä ainut vahva haave ja unelma teini-iästä saakka. Vaikka tiedän ettei se arki ole aina sitä "unelmaa"...Paljon kokemusta tuttavien ja sukulaisten lapsista ja tietoa kertynyt lukemalla ja hoitamalla lapsia.

Jos sinulla on haaveissa vielä opiskella, opiskelisin ehdottomasti ensin, koulun penkille on vaikea palata, niin töistä kun kotoa...

Mutta itse tiedät varmasti mikä parhaaksi, haluatteko sen lapsen välttämättä juuri tässä elämäntilanteessa, vai olisiko odotus paikallaan! :-)

Siinä on aina riskinsä, jos jättää lapsen teon yrittämisen myöhemmälle iälle, päälle kolmekymppiseks. Mulla esim. sellainen tilanne et 18 vuotiaana tulin raskaaksi, tein abortin, sitten yritettiinkin monta vuotta raskaaksi ja 26 vuotiaana sain ensimmäisen. Nyt taas  4 vuotta yritystä takana, ja vika siis minussa. Sama mies ollu koko ajan :). Kannatan oman sydämen ääneen luottamista, jos molemmat haluatte lapsen, silloin se kannattaa "tehdä". Se on suuri lahja, jota monet eivät saa.

Koskaan ei voi olla liian valmis. Täällä 2kymppisestä asti ollut toiveena ja nyt 28- vuotiaana edelleen toiveena. Tahatonta lapsettomuutta nykyään paljon, en jättäisi "myöhemmälle". Harmittaa itseänikin etten aiemmin lähtenyt hoitoihin, kun lasta ei kuulunut, nyt vasta.

Terveydellisten syiden vuoksi varhempi raskaus olisi parempi. Miettikää nyt kuitenkin sitä että rahaa on; siis edes toisella työtä. Vauvaan ei mene vielä paljon mitään mutta lapset kasvavat. 18 vuoden elatusvastuu on käytännössä siihen asti kun lapsi pääsee YO:ksi ja lähtee opiskelemaan.

En edes lue ensimmäistä lausetta pidemmälle. On typerää yrittää tuossa iässä, varsinkin jos jatko-opiskeluhaaveet on edessä. Sen jälkeen sit jos vielä yhdessä olette. Hedelmällinen olet vielä vuosia

Käyttäjä57 kirjoitti:

Pari kuukauden päästä kaksikymmentä tulee vasta mittariin mulla, pari vuotta vanhempi poika-/miesystävä. Minulla valmistuminen myös keväällä ja lapsi on kovasti mielessä. Täällä ei kanssa vakkariduunia ole miehelläkään vielä.

Minulla kuitenkin säästöjä joten kaikki tarvikkeet vauvalle saadaan suoraan sieltä tililtä, ei tarvitse pienistä rahoista ostella pinnasänkyjä turvaistuimia yms. Tilanne olisi eri, miettisin kymmenen kertaa ja uudet kymmenen jos ei olisi tällaista säästötiliä missä kuitenkin rahaa myös hätätilanteisiin.

Minulla ei tosin ole aikomusta jatko-opiskella ainakaan lähivuosina, vauva-arki/perhe-elämä ainut vahva haave ja unelma teini-iästä saakka. Vaikka tiedän ettei se arki ole aina sitä "unelmaa"...Paljon kokemusta tuttavien ja sukulaisten lapsista ja tietoa kertynyt lukemalla ja hoitamalla lapsia.

Jos sinulla on haaveissa vielä opiskella, opiskelisin ehdottomasti ensin, koulun penkille on vaikea palata, niin töistä kun kotoa...

Mutta itse tiedät varmasti mikä parhaaksi, haluatteko sen lapsen välttämättä juuri tässä elämäntilanteessa, vai olisiko odotus paikallaan! :-)

taidat olla melkoisen idiootti...

Jos pystytte antamaan lapselle rakastavan kodin ja lasta haluatte, niin hankkikaa ihmeessä. Itse sain ensimmäisen vasta 35- vuotiaana, sen jälkeen kun useampi vuosi oltiin yritetty. Jälkeenpäin olen usein harmitellut, että olisinpa aloittanut aikaisemmin. 

Minä tulin raskaaksi 20-vuotiaana, nyt 28-vuotiaana mun "pitäisi" olla vielä hedelmällinen, mutta sairastin sairauden jonka vuoksi on paljon epätodennäköisempää nyt tulla raskaaksi ja saada vauva.

Onni että en tehnyt aborttia tuolloin 20-vuotiaana, vaikka elämäntilanteeseen nähden vauvan tekeminen ei silloin "kannattanut" ollenkaan.

Olet liian vanha ja sairas. Ajattele tässä nyt lapsen parasta ei omia halujasi. Voisit vaikka adoptoida vähän vanhemman kotia tarvitsevan lapsen. 

Onko teidän kummankin elämänhallinta noin muuten kunnossa? Pahoittelut jos olen todella tökerö mutta jostain syystä rivien välistä luen ettei ainakaan aina ihan olisi ollut jos kummallakaan ei tuossa vaiheessa ole vakityötä ja opiskelu on sinulla edelleen "se juttu". Peilaan varmasti ihmisiin joita olen tavannut, sama ikäluokka ja samanlainen tilanne kuin teillä viittaa siihen että jotain ongelmaa on ollut. Tavallisesti pärjäilevät about 25 vuotiaat ovat tuossa elämäntilanteessa ja vastaavasti normaalisti pärjäilevät kolmekymppiset usein kyllä jo vakkarimmissa töissä yms. Sitä siis mietin että kestääkö tilanteenne oikeasti lapsen tuoman rasituksen?

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän kummankin elämänhallinta noin muuten kunnossa? Pahoittelut jos olen todella tökerö mutta jostain syystä rivien välistä luen ettei ainakaan aina ihan olisi ollut jos kummallakaan ei tuossa vaiheessa ole vakityötä ja opiskelu on sinulla edelleen "se juttu". Peilaan varmasti ihmisiin joita olen tavannut, sama ikäluokka ja samanlainen tilanne kuin teillä viittaa siihen että jotain ongelmaa on ollut. Tavallisesti pärjäilevät about 25 vuotiaat ovat tuossa elämäntilanteessa ja vastaavasti normaalisti pärjäilevät kolmekymppiset usein kyllä jo vakkarimmissa töissä yms. Sitä siis mietin että kestääkö tilanteenne oikeasti lapsen tuoman rasituksen?

Luin että päälle kolmekymppinen nainen, eli eipä mitään.. Teidän tilanteessa varmasti hetken vielä edistäisin sitä vakaampaa elämäntillannetta kuitenkin. Lapsen kanssa varmasti on helpompaa olla jos on vain sairaus rajoittamassa  kun että sen lisäksi on vielä köyhyys kuvioissa.

Mun mielestä aivan järkevää tehdä lapsi valmistuttuasi ja jatkaa opintoja, kun lapsi on vähän vanhempi, jos kerran sulla on sairaus joka rajoittaisi vanhempana lapsen tekemistä. Jos terveys olis täydellinen niin olisin sillä kannalla että jatko-opiskelut ekaks Ihmeesti alapeukutuksia saanut, mutta av :/

Heippa! Meillä on pieni taapero kotona ja olen 22 vuotias ja aloittanut yliopistossa jatkopiskelut :) eli meitä ei haitannut vaikka ei ollut vielä siinä lopullisessa ammatissa missä halusi ennen raskautta.minulla oli pätkätöitä ennen kun lapsemme syntyi ja loppuraskauden opiskelin. Miehellä ollut vakkaripaikka jo kolme vuotta ennenkuin lapsemme syntyi. Kävipä vielä niin, että mieheni jäi työttömäksi ennen vauvan syntymää, mutta elämä hoisi ja hän sai synnärillä jo puhelun että on saanut tavoittelemansa uuden työpaikan. Eli kannattaa luottaa omaan vaistoosi ja sydämmeesi, sinä tiedät oletteko valmiita, mutta on totta myöskin se, että koskaan ei ole oikea aika, sillä mitä vain voi matkan varrella sattua. Onneksi kokemukset kuitenkin vain kasvattavat.
P.s äitiys ja oman lapsen kasvamisen seuraaminen on kyllä parasta (ihan varmaan minkä ikäisenä vain) :)

Itse palasin työelämän jälkeen takaisin opintojen pariin palannut. Kun pääsin opiskelemaan, sainkin heti sen jälkeen tietää että olen raskaana. Ensimmäistä lasta yrittävät kuvittelevat ruusunpunaisesti että se raskausaika on niin ihanaa ja helppoa. No ei ole, koulu tosissaan kärsii tästä raskaudesta, huonon olon takia tulee paljon poissaoloja. Harmittaa että aloitin koulun koska en koe että tässä saavutan yhtään mitään. Lisäksi lukuvuosi jää kesken.

mieti vielä jatkaa... lisään vielä että meillä on säästöjä työelämän jälkeen. En lähtisi tekemään lasta pelkillä opintopohjilla. Lapsi maksaa. Ei ne vaunut ja hoitopöydät ja pinnasängyt ilmaisia ole. Lisäksi joudut ostamaan mahdollisesti äidinmaidon korvikkeet, vaatteet lapselle, ym. muut tarvikkeet. Onko opiskelijalla varaa? Minulla ei aikoinaan olisi ollut.