Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi että tätä mun olematonta itsetuntoani :)
04.10.2015 |
esim. jos kaverin hiuksia kehutaan ja olen vieressä niin otan sen heti niin että mun hiukset on kauheet. (vaikka olen samaa mieltä että kaverin hiukset ON kivat).
Pätee ihan miljoonaan asiaan, vertaan aina itseäni muihin; nätimpiin, hoikempiin, varakkaampiin, koulutetumpiin. Toiselle osoitettu kehu on minulta pois.
Onko muita yhtä vinksahtaneita?
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 10:57"]
Oon kyllä aika hirviö, tiedän.
Pystyn iloitsemaan toisen onnesta jos on sen "ansainnut" eikä siitä pidä meteliä. Mutta sitten vouhkaajat (monesti aika helpon elämän eläneet) jotka korostaa omaa paremmuuttaan, tekemisiään ym. ja jotka katsoo meitä muita alaviistoon, heitä en kestä ollenkaan.
[/quote]
No on tuo aika ikävää jos ei koskaan saa olla näkyvästi ylpeä omista saavutuksistaan ilman että joku siitä hermostuu. Mutta kyllähän monet pitävät oman paremmuutensa korostamisena jos vaikka sanoo olevansa hyvä kirjoittaja. Vaikka kyseessä olisi ammattilainen, noin ei silti saisi sanoa. Järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuo sama! Kotona saatan pitää itseäni ihan kauniina vähän aikaa, mutta heti kun näen jonkun itseäni kauniimman (joita on mielestäni paljon) menen ihan toivottomaksi taas.
Mä oon samanlainen, tosin en todellakaan pysty iloitsemaan toisen onnesta. Mutta miksi vitussa minun pitäisi pystyä? En ole sen vuoksi kamala ihminen. Mulle on vaan sattunut parin kolmenvuosikymmenen aikana lähinnä kamalia asioita, eikä mua voida velvoittaa olemaan iloinen toisten asioista jos itsellekään ei ole juuri koskaan mitään hyvää tapahtunut, vaan lähinnä sellaisia asioita minkä vuoksi monet tekevät itsarin. "Pitää iloita toisen onnesta", miksi helvetissä? Ei se sen toisen iloa poista vaikka minä en sitä iloa jakaisikaan.
Ehkä se ei tuntuisi niin pahalta jos itsekin saisi niitä kehuja aina toisinaan. Muutenkin kuin kerran kymmenessä vuodessa. Onhan se kiva jos muut saavat tunnustusta hyvistä puolistaan, mutta kyllä se kirpaisee kun ei itse juuri koskaan kuule sellaista. Jos ei kuulisi niitä muille osoitettuja kehuja, voisi sentään uskotella itselleen, että kehumattomuus kuuluu vain kulttuuriin tms., ja että vika ei ole minussa. Mutta ei, kehuja irtoaa kyllä jos aihetta on ja se että minä en niitä kuule johtuu siitä ettei minussa kertakaikkiaan ole mitään kehumisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen varmasti tuntee joskus sen kateuden piston sydämessään ja aika usein joudun sen itselleni myöntämään.
Joku tässä ketjussa kirjoitti ,että;" Pitää iloita toisen onnesta".
Vaan jos ajattelee aina itseään ensimmäisenä tai niin ,että täytyisi olla paras joka asiassa ,niin sillon väistämättä ei pysty eikä halua iloita toisen onnesta.
Mutta jos muistaa rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään niin sillon pystyy iloitsemaan toisen onnesta ja haluaa tehdä lähimmäiselle kaiken hänen parhaakseen. Tiedän ,omasta kokemuksesta ,että tuo niinkuin moni muukin asia on helpommin sanottu kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän itseäni todella rumana, vaikka mies kauniiksi kehuukin. Jopa äitini 75v on minua kauniimpi. Vihaan tätä tunnetta. Olen varma joka päivä että mieheni jättää minut toisen naisen takia. Tää syö sisältä todella rankasti!
Kuulostat kamalalta ihmiseltä! Olet varmaan sellainen joka ei pysty iloitsemaan toisen onnesta.
Alue: Aihe vapaa
Oon kyllä aika hirviö, tiedän.
Pystyn iloitsemaan toisen onnesta jos on sen "ansainnut" eikä siitä pidä meteliä. Mutta sitten vouhkaajat (monesti aika helpon elämän eläneet) jotka korostaa omaa paremmuuttaan, tekemisiään ym. ja jotka katsoo meitä muita alaviistoon, heitä en kestä ollenkaan.