Voihan vattu kun vihaan lauantaiaamuja

Miehellä lupa nukkua pitkään joten lauantain herätys on mulle aamu muiden joukossa. Ensiksi on valvottu vauvan kanssa yö kun on pientä tissiragea meneillään. Ja kun vauva vihdoin rauhottui yöunilleen, heräsi 3v & 4v sängyistään klo 5.30 hyvin ilahtuneena siitä että on aamu ja HERKKUPÄIVÄ. Jumalauta. Naama mahdollisimman vähän näkkärillä raahauduin lastenhuoneen sohvalle torkkumaan samalla kun muksut leikkii vieressä ja sanoo noin sataviisikymmentäseitsemän kertaa ÄITI kun äiti ei meinaa heti heihin reagoida.

Nyt on kaikki (paitsi minä ja mies) unten mailla. Olispa mahtava homma jos osais itsekki nukkua päikkärit.