Olenko huono isä: en uhrautuisi lapseni puolesta

Siis lapsi ensin surman suuhun vai? O_o

Kyllä hyvään isyyteen kuuluu, että uhraa aikaansa, voimiaan ja rahojaan lastensa eteen, tietysti.

Uhrata mitä?

Uhrata henkeäsi vaaratilanteessa, josta vain toinen voi selvitä hengissä, vai uhrata kahta vuotta työelämästä kotihoitajana vai uhrata kuntosalin vuosimaksua lapsen pianotunteihin?

En minäkään uhrautuisi. En tykkää lapsista ja siksi en ole niitä tehnytkään. Mutta jos olisi niin.. en uhrautuisi. Naurettava ajatuskin.

Olet huono isä mutta ehkä myös aika tyypillinen vielä nykyaikanakin. Oma napa ensin.

Oma miehenikin osaa olla itsekäs lasten suhteen eli esim. syö aina itse ensin eikä viitsi/tajua ruokkia lapsia, ellei sitten tiedä, että minä olen poissa enkä ole heitä tulossa ruokkimaan.

Mutta tuo uhrautumisjuttu on hänellä hallussa. Olisi valmis hukkumaan lastensa puolesta, on valmis käyttämään runsaasti vapaa-aikaansa lapsiin ja säästää omista tarpeistaan ilahduttaakseen lapsiaan. Tuollaisia perusjuttuja.

Eihän kukaan voi oikeasti aivan faktana tietää, uhrautuisiko varmasti lapsen selviytymisen taatakseen, mutta luulen, että ihminen, joka oikeasti tietää, ettei nin tekisi, ei ole muutenkaan kovin hyvä vanhempi. Lasten eteen kun joutuu normaalissa vanhemmuudessa näkemään vähän vaivaakin, ja se taas tarkoittaa, että joskus niistä omista tarpeista on tingittävä.

No mikä nyt kellekin on uhrautumista. En mä nyt oman lapsen hyvinvoinnin laittamista kaiken edelle minään uhrautumisena pidä.

Olet täysin surkea isä. Sitähän sää kysyit.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:01"]Uhrata henkeäsi vaaratilanteessa, josta vain toinen voi selvitä hengissä, vai uhrata kahta vuotta työelämästä kotihoitajana vai uhrata kuntosalin vuosimaksua lapsen pianotunteihin?
[/quote]

Tietenkin tarkoittaa henkensä uhraamista.

Kyllä mäkin otan ainoat pelastusliivit koska mies on vaan niin paljon arvokkaampi, ja tuskin noi lapset edes on mun ainakaan kaikki.

Kyllä tosipaikan tunne terve ihminen pyrkii auttamaan toista. Toivottavasti ei koskaan mitään satu

Nii-in... itse olen vela joten lähinnä näen lapsen "rakkaan" ihmisen asemassa. Eli uhrautuisitko rakkaan ihmisen puolesta vai onko kiintymyksesi läheisiisi niin ohutta ettet tarvitse heitä?

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:24"]

Nii-in... itse olen vela joten lähinnä näen lapsen "rakkaan" ihmisen asemassa. Eli uhrautuisitko rakkaan ihmisen puolesta vai onko kiintymyksesi läheisiisi niin ohutta ettet tarvitse heitä?

[/quote]En uhrautuisi kenenkään enkä minkään puolesta. -ap

Miksi se olisi jotenkin enemmän äidin eikä isän tehtävä?

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:24"]

Nii-in... itse olen vela joten lähinnä näen lapsen "rakkaan" ihmisen asemassa. Eli uhrautuisitko rakkaan ihmisen puolesta vai onko kiintymyksesi läheisiisi niin ohutta ettet tarvitse heitä?

[/quote]En uhrautuisi kenenkään enkä minkään puolesta. -ap

[/quote]

Sano jokin esimerkki tilanne sitten. Kyllä minä ymmärrän tervettä itsekkyyttä, mieluummin hätätilassa vähän niinkuin tasaa vahingot kaikille, kuin jää itse kokonaan runnotuksi. Mutta en ole ihan varma että tarkoittaako sinun näkemyksesi sitä vai sitä että esimerkiksi talloisit muiden ylitse oman henkesi kaupalla, vai onko sinulla mitään intressejä muita ihmisiä kohtaan. Erityisesti niitä perheenjäseniä.

Jos tällä tarkoitetaan henkensä uhraamista, mitä ap ei suostu sanomaan, niin sitä ei kenenkään tarvitse toisen puolesta tehdä, ei lapsen eikä vanhemman eikä edes naapurin koiran. 

Isyyden laadun kanssa sillä että uhraisiko teoreettisesti oman henkensä, ei ole mitään tekemistä. Isyys on huolehtimista, läsnäoloa, turvallisuutta ja rakkautta. 

Se on luonnon laki että omia jälkeläisiään suojelee, niiden tekeminen on jo niin työlästä, että olisi sulaa tuhlausta uhrata omat lapsensa, itse kun sitten kuolee, geenit ei jatku. Varsinkin miehellä pitäisi olla se geenien eteenpäin saattaminen elämän päätehtävä, sillähän selitetään jopa petturimiesten tekoset.

Eläimet ja jopa kasvit uhraavat itsensä jälkeläistensä eteen, ja muutenkin tekevät kaikkensa saadakseen jälkeläisiä. Ap tuntuu olevan todella alhaisella tasolla tässä ekosysteemissä, ja toisaalta hyvä niin, tuollaisen geeniaineksen ei ole suotavaa lisääntyä.

Suurin osa ihmisistä ajattelee että on saanut kapulan vanhemmiltaan, ja oman elämän tarkoitus on antaa se kapula seuraavalle sukupolvelle vietäväksi eteenpäin, jos näin ei olisi, ap ei olisi olemassa, eikä koko ihmiskunta.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:38"]

Jos tällä tarkoitetaan henkensä uhraamista, mitä ap ei suostu sanomaan, niin sitä ei kenenkään tarvitse toisen puolesta tehdä, ei lapsen eikä vanhemman eikä edes naapurin koiran. 

Isyyden laadun kanssa sillä että uhraisiko teoreettisesti oman henkensä, ei ole mitään tekemistä. Isyys on huolehtimista, läsnäoloa, turvallisuutta ja rakkautta. 

[/quote]En urhraisi henkeäni lapseni hengen puolesta enkä talouttani lapsen talouden puolesta. Epämukavuutta toki olen valmis sietämään. Ja olen sietänyt. -ap

Oletko ap. kertonut toi vaimolle,ettet ajo uhrautua lapsenne puolesta? Hyvä että vaimo tietää,minkälainen k...pää sinä olet,ja ettei sinun voi luottaa tosipaikan tullen. Kerro ihmeessä pitäähän sen tietää missä ollaan.

Paska pelkuri isä