Lue keskustelun säännöt.
Olen pienipalkkainen yh ja välillä jätän syömättä jotta
01.10.2015 |
lapseni saavat vatsansa kylläisiksi. Arvaatko mikä tällä hetkellä saa savun nousemaan minun korvista?
Kommentit (20)
Sama täällä. Tuntuu helvetin väärältä vaikken mikään uhri koe olevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitti monista kivoista viesteistä :) ap
Älkääpä nyt, kun on suomalainen niin silloin on oma vika jos ei ole tarpeeksi korkeaa palkkaa tai on jopa (kauhistus) työtön. Nuo kummatkin kun ovat täysin yksilön omalla vastuulla... Joopa joo.
t. oma äiti eli vuosikaudet päiväsaikaan vain halvalla puurolla, onneksi minä sain lämpimän päiväruoan koulussa.
sama täällä, olen kuitenkin sen verran "varakas" etten saa toimeentulotukea (10€ menee tulot yli) viime kuussa söin itse viikon makaronia 1dl päivässä ja teetä että sain lapsille monipuolista terveellistä ruokaa.
Missä ap asustat? Minkäikäisiä lapsia? Meiltä sai poikien vermeitä koko 130-160 cm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mut ihan tosi. Tuollaiseen tilanteeseen ei pitäisi itseään järkätä. Naisenkin pitää hankkia itselleen koulutus, työ, piensijoituksia (rahastotalletus), omistusasunto sekä sellainen mies, joka on mukana lapsentekopuuhissa ja on omalta osaltaan osannut järkätä elämänsä, ennen kuin ryhtyy perhettä perustamaan. Asumis- ja toimeentulotuet on sitten, jos tulee sairautta, kuolemaa tms. Muitten pitäisi kyllä ennakoida talousasioitaan ennen perheen perustamista. Suurin osa onneksi niin tekeekin. Tsemppiä ja jaksamista teille kuitenkin, selviäähän se muutamassa vuodessa ja jos työpaikka pysyy niin vaurastumisen voi aloittaa sitten kun lapset ovat omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 09:32"]
Ei mut ihan tosi. Tuollaiseen tilanteeseen ei pitäisi itseään järkätä. Naisenkin pitää hankkia itselleen koulutus, työ, piensijoituksia (rahastotalletus), omistusasunto sekä sellainen mies, joka on mukana lapsentekopuuhissa ja on omalta osaltaan osannut järkätä elämänsä, ennen kuin ryhtyy perhettä perustamaan. Asumis- ja toimeentulotuet on sitten, jos tulee sairautta, kuolemaa tms. Muitten pitäisi kyllä ennakoida talousasioitaan ennen perheen perustamista. Suurin osa onneksi niin tekeekin. Tsemppiä ja jaksamista teille kuitenkin, selviäähän se muutamassa vuodessa ja jos työpaikka pysyy niin vaurastumisen voi aloittaa sitten kun lapset ovat omillaan.
[/quote]
Taas yksi urpo, joka kuvittelee että elämä on yhtä helppoa kaikilla ja jos käy paskasti, niin itsensä on tietoisesti järjestänyt kyseiseen tilanteeseen... Ei saatana mitä tyhmyyttä.
Mä en käsitä tota ettei rahat riitä syömiseen? Itse myös pienipalkkainen kolmen lapsen yh, ja joka päivä lapset saavat monipuolista ruokaa ja minäkin vatsani täyteen. Jos on tiukempaa, teen puuroa ja makaronia. Maitoa meillä juodaan aina ruuan kanssa, jopa minäkin. Onko sulla sitten iso asunto-/autolaina? Me asutaan vuokrakolmiossa ja autokin ajat sitten maksettu, jokaisella lapsella harrastuksia ja ehjät, siistit vaatteet. Mihin teillä ne rahat häviää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon tilanteeseen voi joutua kuka van jos esim sairastuu. Tuttava loukkasi kätensä ja samalla meni ammatti. Kohta joutuu haastamaan vakuutusyhtiön oikeuteen, sillä työtapaturmasta kyse. Vakuutusyhtiön mielestä vamma ei johdu työtapaturmasta vaan on iän tuoma vika. Kumminkin käsi leikattiin tapaturman vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 09:32"]Ihan normaalia selviytymistä
[/quote]
Tämä. Lopeta päihteiden käyttö ja turhuuksien osto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijat syö yleensä 3x päivässä. Aamupalaksi puuroa, lounas koululla ja iltapalaksi näkkäriä.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 09:37"]
Tuohon tilanteeseen voi joutua kuka van jos esim sairastuu. Tuttava loukkasi kätensä ja samalla meni ammatti. Kohta joutuu haastamaan vakuutusyhtiön oikeuteen, sillä työtapaturmasta kyse. Vakuutusyhtiön mielestä vamma ei johdu työtapaturmasta vaan on iän tuoma vika. Kumminkin käsi leikattiin tapaturman vuoksi.
[/quote]
Tämä. Äitini joutui tuohon pisteeseen siksi, että isäni kuoli, hän joutui onnettomuuteen, joka vammautti työkyvyttömäksi, muttei kuitenkaan "tarpeeksi" työkyvyttömäksi, että olisi päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Oli opiskellut ja jatkokouluttautunut ammattiin, joka hävisi laman myötä, jolloin sai myös potkut kuten suuri osa porukasta. Mahdollisuuksia ei ollut uudelleenkouluttautua, koska kaikki mahdolliset koulutukset olivat liian fyysisiä, joten terveys ei olisi kestänyt.
Jokaiselle on hyvä tietää, että teillä on täysin sama mahdollisuus joutua täysin samaan pisteeseen ja pääosin sellaisten syiden takia, joihin teillä ei ole mitään vaikuttamismahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 09:32"]
Ei mut ihan tosi. Tuollaiseen tilanteeseen ei pitäisi itseään järkätä. Naisenkin pitää hankkia itselleen koulutus, työ, piensijoituksia (rahastotalletus), omistusasunto sekä sellainen mies, joka on mukana lapsentekopuuhissa ja on omalta osaltaan osannut järkätä elämänsä, ennen kuin ryhtyy perhettä perustamaan. Asumis- ja toimeentulotuet on sitten, jos tulee sairautta, kuolemaa tms. Muitten pitäisi kyllä ennakoida talousasioitaan ennen perheen perustamista. Suurin osa onneksi niin tekeekin. Tsemppiä ja jaksamista teille kuitenkin, selviäähän se muutamassa vuodessa ja jos työpaikka pysyy niin vaurastumisen voi aloittaa sitten kun lapset ovat omillaan.
[/quote]
Et ole varmaan ikinä joutunut olemaan työtön ja syömään koiranruokaa pakastealtaasta, kun pystyt jakelemaan noita elämänviisauksiasi. Ainakaan meillä ei ala vaurastuminen, kun lapset muuttaa kotoa. Nimittäin noin 5 vuoden sisällä kone tekee työni, ja minulla on lähinnä kengän kuva persauksessa, jos en löydä oman alan hommia ennen sitä. En tiedä mille alalle 45-veenä kouluttautuisin, ainakaan viallinen selkäni ei kestä hoitajien ammattia ja fyysisiä hommia. Yliopistoon riittää pyrkijöitä enkä toistaiseksi pysty heikentämään talouttani opintotuen varaan, kun on ne lapset. Viiskymppisenä alan olla vähän liian vanha työnantajien silmissä uudelleenkouluttautumaan.
Yhä useamman suomalaisen hommat syö robotti.
Ymmärrän hyvin! Mä sairastuin vähän alle nelikymppisenä krooniseen etenevään sairauteen. Tiesin, että en tule pääsemään silloisesta fyysisesti raskaasta työstäni vanhuuseläkkeelle. Koska työni oli vielä matalapalkka-alalla, ei työkyvyttömyyseläkkeenikään olisi ollut häävi. Olin yksinhuoltaja eikä mulla ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin lähteä vaihtamaan alaa. Elämäni varmaan rankimmat vuodet, kun työn ohessa opiskelin ja lisäksi oli lapset ja koti hoidettavana. Sitä univelan määrää on mahdotonta edes laskea. Nyt olen uudella alalla, lapset täysi-ikäisiä. Voi olla, että en pääse tästäkään työstä vanhuuseläkkeelle, mutta ainakin työkyvyttömyyseläkkeeni tulee olemaan suurempi. Ja se tärkein: lapset ovat jo omillaan. Pärjään aikanaan miten pärjään, en jaksa surra sitä nyt.
Tsemppiä ap!
No ei se koiranruoka pakastealtaasta kyllä ole niin paljoa halvempaa, että sitä siksi kannattaisi syödä.. ihan edullisesti saa kyllä muutakin ruokaa. Ja miten olis dyykkaaminen? ihan syömäkelpoista ruokaa ja ihan ilmaiseksi, tosin vaatii vähän vaivaa.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 09:32"]
Ei mut ihan tosi. Tuollaiseen tilanteeseen ei pitäisi itseään järkätä. Naisenkin pitää hankkia itselleen koulutus, työ, piensijoituksia (rahastotalletus), omistusasunto sekä sellainen mies, joka on mukana lapsentekopuuhissa ja on omalta osaltaan osannut järkätä elämänsä, ennen kuin ryhtyy perhettä perustamaan. Asumis- ja toimeentulotuet on sitten, jos tulee sairautta, kuolemaa tms. Muitten pitäisi kyllä ennakoida talousasioitaan ennen perheen perustamista. Suurin osa onneksi niin tekeekin. Tsemppiä ja jaksamista teille kuitenkin, selviäähän se muutamassa vuodessa ja jos työpaikka pysyy niin vaurastumisen voi aloittaa sitten kun lapset ovat omillaan.
[/quote]
Taas yksi urpo, joka kuvittelee että elämä on yhtä helppoa kaikilla ja jos käy paskasti, niin itsensä on tietoisesti järjestänyt kyseiseen tilanteeseen... Ei saatana mitä tyhmyyttä.
[/quote]
Ei tietoisesti, mutta ehkä alitajuisesti? Jos ei elä kädestä suuhun rahansa törsäten silloin kun niitä töitä on, ei se työpaikan/puolison menetys välttämättä tarkoita koko ekosysteemin romahtamista ympäriltä.
Elän toimeentulotuen varassa, ja sillä pystyy syömään ihan hyvin, jos vain jaksaa suunnitella. Ongelma on vaan se, ettei joka ikinen päivä jaksa suunnitella tai pysty pysymään suunnitelmassa (en ole päivisin kotona vaan opiskelen täyspäiväisesti). Joskus haluaa vaan sen ihanan leivoksen tai munkkipossun, ja sitten on nipistettävä jostain muusta. Lapsille tietysti on oltava riittävästi ruokaa. Itse olen sitten joskus ilman, mutta en siis sen takia, etteikö olisi alun perin ollut varaa minunkin ruokaani, vaan siksi että olen oman osuuteni johonkin typerään käyttänyt.
Hei, on tossa positiivinenkin puoli: pysytpä ainakin hoikkana! Ai ei lohduttanut... Okei...:/
Arvaan..
Äitini myös ollessani pieni jätti usein itse syömättä, jotta minä sain ruokaa. Silloin ei näitä avustusjuttujakaan ollut. Lihaa ei koskaan ostanut, kuin minulle.