Miksi en mennyt jatkoille?

Tapasin viikonloppuna baarissa aivan mahtavan naisen. Vietimme todella kiihkeän illan ja hän olisi mieluusti halunnut viedä minut luokseen jatkamaan. Jouduin kuitenkin kieltäytymään koska minulla on vielä edellisen kanssa tilanne päällä, vaikkei varsinaisesti seurustellakaan. Tapasin tämän uuden tuttavuuden uudestaan seuraavana päivänä ja olemme viestitelleet jonkin verran tällä viikolla. Alkuhuuma ja kaikki se mahtava ihastumisen fiilis jäi kuitenkin puolitiehen, koska en lähtenyt silloin yöllä hänen mukaansa. Harmittaa ihan vietävästi, koska muistin samalla kuinka aiemmat seurustelusuhteeni ovat yleensä aina lähteneet liikkeelle nopeasta sänkyyn menemisestä ja sen myötä tyydyttävästä seksistä. Nyt ei tule tämän naisen kanssa kyllä mitään suhdetta. Emme toki olisi sellainen pari, jota ensitreffit alttarilla -ohjelmassa naitettaisiin toisilleen, mutta seksi olisi voinut tehdä ihmeitä välillemme. 

Miksi nämä tällaiset asiat ovat aina niin todella nopean päätöksenteon varassa? Yleensä uusia baarituttavuuksia ei tule mietittyä sen kummemmin, unohtuvat nopeasti ja jäävät positiivisiksi muistoiksi. Tämä kuitenkin onnistui kalvamaan syvältä, niin mieluusti olisin hänen kanssaan rakentanut jotain syvempää. Eikö olekin niin, että jos nyt palaan maan pinnalle ja lopetan haaveilun, ei voi mennä kovin pitkään että pystyn palaamaan normaaliin ja unohtamaan koko asian?