Mihin asioihin elämässä pätee: "Vähän se ottaa, paljon se antaa"?
Kaikki tuntevat otsikon sanonnasta se marttyyriversion. Mutta mitkä olisivat elämässä sellaisia juttuja, jotka eivät vaadi paljoa mutta kuitenkin ovat todella antoisia, miellyttäviä, palkitsevia ja niin edelleen? Jos mietin omaa elämääni, keksin ainakin seuraavat:
Parisuhde. Hyvä parisuhde on sellainen, jossa on hyvä ja helppo olla. Ennen nykyistä parisuhdettani (kymmenen vuotta takana) luulin, että parisuhteeseen liittyy aina myös riitoja, vaikeuksia ja "panostamisen" pakkoa. Ei liity, kun kumppani on oikea.
Valokuvaaminen. Rentouttava harrastus, jota voi harrastaa melkein missä tahansa ilman aikatauluja tai harrastusmaksuja. Kuvien ottaminen auttaa muistamaan oman elämänsä hetket paremmin, ja niitä käsitellessä pääsee suorastaan flow-tilaan. Mukavaa on sekin, kun kaverit arvostavat kuvia.
Lapsettomuus. Vanhemmuus on kovaa työtä, kun sen tekee kunnolla. Lapsettomana ja lapsiin täysin välinpitämättömästi suhtautuvana ei tarvitse nähdä tuota vaivaa, ja on kuitenkin ihan yhtä onnellinen kuin vanhemmat ovat. (Tämä siitä eräästä toisesta ketjusta.)
Ruoanlaitto. Nautinnollista tekemistä, joka säästää rahaa ja parantaa syödyn ruoan laatua ja sitä kautta omaa hyvinvointia.
Kommentit (21)
Kun on ystävällinen muille, ei maksa mitään miettiä hyvää.
Hyvät tavat. Tervehtiminen ja sanat kiitos ole hyvä ja anteeksi.
Mulla ei taida päteä mihinkään. Olen niin sairas, että lähes kaikki vaatii liikaa.
Kierrätys. Jätteet oikeaan säiliöön, mistä ne päätyvät uusiokäyttööön. Ei ole vaikeaa.
Toisten auttaminen, ihmisten hyväksyminen, puutarhan hoito, auton ajaminen, lenkkeily, uiminen, marjastus, sienestys, yleensäkkin koko elämä.
kirjojen lainaaminen kirjastosta, kaverien hankinta, alennusmyynnistä ostaminen
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:40"]
ulkoilu
[/quote]Kyllä. Jo puolen tunnin liikunta päivässä vähentää monien sairauksien riskiä huomattavasti. Nykyisin on vallalla sellainen käsitys, että liikunnan hyödyistä pääsee osalliseksi vasta, kun treenaa puoliammattimaisesti. Kaikkea muuta! -ap
Koen 3 viimistä kyllä paljon ottavaksi. Vihaan ruuanlaittoa, kamalan vaivalloista. Harrastan valokuvausta ja se menee aina niin että jos jotain aloitan niin teen sen kunnolla loppuun, eli se valokuvaus ei oo vaan kuvien räpsimistä vaan sisältää myös käsittelyn. Lapsettomuus. Paljon se ottaa, kun haluaisi lasta niin kovasti.
Asenteen muuttaminen myönteiseksi (alkuvaihe hankalin, loppuelämä voi tämän myötä olla mitä parhain!)
Viinan juonti. Helposti kurkusta alas ja mukava humala. Velat muuttuu saataviksi, naiset kauniiksi ja itse oikeaksi adonikseksi.
Karkkipussin ostaminen. Vähän se ottaa → pari vaivaista kolikkoa. Paljon se antaa → iso läjä namia. :-P
Ap, olet niin nuori ja ollut niin lyhyen aikaa parisuhteessa, että sinun ei oikeastaan pitäisi puhua aiheesta yhtään mitään. Ihan jokaisessa - maailman parhaassakin - parisuhteessa on omat hankaluutensa, ja menettäminen on siinäkin aina kulman takana. Kuoleman, sairauden, avioeron riskiä ei pakene kukaan. Jos ajattelee kuten sinä tunnut ajattelevan, että mitään riskejä ei kannata ottaa eikä nyt herranen aika ainakaan vaivaa nähdä, niin aika vähän myös SAA elämältään.
Toki sinulle lapsettomuus voi ainakin tuossa elämäntilanteessa olla paras vaihtoehto, mutta et voi varmuudella sanoa, että se on EDES sinulle aina sitä. Saati että se olisi kaikille.
Minäkin voin sanoa omista lapsistani, että he ovat olleet minulle tähän mennessä paras teko ja aikaansaannos maailmassani, mutta toki en voi olla satavarma siitä, että ajattelen samoin hautaan saakka. Todennäköisesti kumminkin, kun lapseni ovat jo liki aikuisia ja kohta omillaan.
Aika hupaisa ajatus, että äidit eivät harrastaisi tai kokkaisi... Millä tasolla joku harrastus on edes likimain samassa piirikunnassa lasten hankkimisen kanssa!
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:44"]
Ap, olet niin nuori ja ollut niin lyhyen aikaa parisuhteessa, että sinun ei oikeastaan pitäisi puhua aiheesta yhtään mitään.
[/quote]Olen kolmikymppinen ja seurustellut saman ihmisen kanssa kymmenen vuotta. Ainakin nämä kymmenen vuotta ovat vaatineet hyvin vähän vaivannäköä. Sinkkuna oleminen oli paljon vaivalloisempaa, kun oli yksin vastuussa kaikesta.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:44"]Aika hupaisa ajatus, että äidit eivät harrastaisi tai kokkaisi...[/quote]
Täh? -ap
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:42"]
Harrastan valokuvausta ja se menee aina niin että jos jotain aloitan niin teen sen kunnolla loppuun, eli se valokuvaus ei oo vaan kuvien räpsimistä vaan sisältää myös käsittelyn.
[/quote]Kuvien käsittely on minusta se antoisin vaihe. Jollain Lightroomilla on kyllä hyvin helppo tehdä kelvollisista kuvista hyvän näköisiä, joten aikaa ei ole pakko käyttää paljoa, jos ei halua. Yleensä kuitenkin haluaa juuri sen flow-kokemuksen takia. -ap
Nyt sohaisit ampiaispesään. Suomessa ei mikään asia saa olla helppoa. Varmaan kulttuurimme oksettavin piirre.
Kupillinen todella hyvää kahvia. Päiväkirjan kirjoittaminen. Koiran ottamnen hoitoon silloin tällöin.
Itselläni on periaatteena tehdä vain asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Siten ei tule liikaa päkisteltyä.
Se, ettei ole tekemisissä ikävien, tylsien tai ärsyttävien ihmisten kanssa. Liian työläistä sitoumuksista, luottamustehtävistä ja harrastuksista luopuminen. Tavarasta luopuminen. Ylipäätään tarpeettomien asioiden karsiminen.
kun opettelee hengittämään kunnolla ja ei tunnu koko ajan huonolta ( jos hengittää pinnallisesti voi koko ajan olla paha olo)