Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kauan teidän diabeetikko kissat elivät diagnoosin jälkeen? ov
30.09.2015 |
Kuinka kauan teidän diabeetikko kissat elivät diagnoosin jälkeen ja missä iässä tauti todettiin? Ja mihin kissa sitten lopulta kuoli?
SORI pitkä tarina!
Meidän toisella kissalla (pojat täyttivät keväällä 11v) todettiin tammikuun lopussa diabetes. Kissa ehti mennä jo ketoosiin hoitovirheen takia (ensimmäinen lääkäri väitti kiven kovaan, että tällä on vaan pissakiviä eikä ottanut pissanäytettä, vaikka kuinka vaadin). Jouduttiin sitten menemään seuraavana päivänä toisen kaupungin viikonloppu päivystykseen. Kissan sokerit olivat tuollon jo 25,7 eli todella korkeat.
Saatiin insuliinit ym. Parissa kuukaudessa insuliinia alkoi puremaan ja viimeiset 2-3 kuukautta sokerit olivat normaalit. Viime viikolla huomasin, että kissa viihtyi taas suht paljon vesikupilla, ei kuitenkaan niin paljon, kun ennen diagnoosia, mutta kuitenkin. Eli otin sokerit. Ne olivat 22,7. Nostettiin insuliien määrää ja ne näyttivätkin taas tepsivän. Sunnuntaina mittasin taas sokerit ja ne olivat 15,7.
Kissojen ruokinta ei ollut muuttunut, ei ruokailurytmi tms.
Maanantai-ti välisenä yönä tuo sitten oksensi useamman kerran isot oksennukset matoille. Ti ei suostunut syömään, pakkosyötin tuota ruutalla. Oksensi useamman kerran, ei heti, mutta parin tunnin sisällä. Seuraavana yönä myös oksensi useamman kerran.
Kissa joi kyllä normaalisti, samoin pissasi, ei ollut laihtunut yhtään. Mutta kävely oli vähän huterahkoa, peppu tuntui heittävän pikkasen, jos tarkkaan katsoi ja takajalat näyttivät vähän jäykiltä. Kissa myös tuntui hengittävän todella nopeasti ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa (laitoin korvan rinnan päälle). Hengitys kuitenkin tuntui normaalilta tai siis ettei rahissut tms. Ja tuntui olevan hieman kuivahtanut ja oli "veto pois", torkkui vaan sohvalla tms.
Aamulla sitten sama meno jatkui, yöllä oli oksentanut monta kertaa. Ei suostunut syömään ym. Mutta niska nahka palautui kyllä normaalisti takaisin ja kissa kehräsikin suureen ääneen, kun silitin tuota ja lääkärissä tuo hannasi kaikki kynnet esillä, kun otin sen kopasta ulos, sain oikeasti käyttää voimaa, että sain tuon syliin. Lääkäri sitten sanoi, että pakko lopettaa, kun on niin vanha kissa.
Nyt onkin sitten koko eilisen ja tämän päivän vaan jossitellut, että MITÄS JOS kissalle olisi annettu pahoinvointilääkettä ja nesteytetty ja se olisi ollut sillä selvä. MITÄS JOS??!! Mitäs jos se oli vaan kuivahtamisesta johtuvaa ja joku mahapöpö, joka ei tarttunut toiseen kissaan. Mitäs jos se oli uuden ruuan aiheuttamaa oksentelua. MITÄS MITÄS MITÄS???!!
Sydän kyllä sanoo, että päätös oli oikea, mutta järki ei usko vieläkään :(
Kommentit (17)
Tuotapa noin. Olen itse tyypin 1 ihmisdiabeetikko, ja voin kertoa, että korkeat ja matalat sokerit molemmat samoin kuin niiden nopea heittely tekee aivan hullunhirveän olon. Joskus ei voi kuin maata ja toivoa että se höryjyrä tulisi oikeasti ja tappaisi eikä vain tuntuisi siltä. Ja mulla on kaikki pelit ja vempeleet hallita ja mitata verensokeria. Kissasi oli avuton, sillä oli varmasti koko ajan paha olo eikä siinä mikään nesteytys sitä ongelmaa ratkaise, kun sekä korkeat että matala aiheuttavat mulla ja monella muulla siabeetikolla oksentelua, ripulia yms ihan säännönmukaisesti.
Olen iloinen, että lääkäri oli järkevä ja empaatrtinen ja lopetti kissan kun sinä et itse kyennyt ainoaa mahdollista oikeaa päätöstä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala tekemään kissalle aamupalaksi aina pekonia ja kananmunia. Lopettaa itse itsensä siten. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Kolmonen.. Ihan tiedoksesi vaan, niin eläimen diabetes on vähän eri asia, kun ihmisen! Esim. kissoilla diabetes voi parantua, koirien diabetes on ja pysyy ja koirat tarvisevat lääkitystä loppuelämänsä.
Kissat saattavat pärjätä jopa ilman lääkitystäkin, jos arvot pysyvät normaaleina. Ja en nyt kysynyt ihmisdiabeetikoiden mielipidettä vaan kissojen omistajilta!
Ja kun kissan sokerit saatiin normaalille tasolle, kissa oli todellakin kun eri kissa.
Ja nelonen on selvästi kissan vihaaja!
Kolmonen sentään tietää, miltä korkeat sokerit tuntuvat. Ja siltä on kissaastakin tuntunut, kun on juonut ja oksennellut. Etkä selkeästi saanut sokereita pysymään likimainkaan hyvinä. Jää ihmeteltäväksi, miksi halusit kiusata kissaparkaa vielä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:46"]
Kolmonen sentään tietää, miltä korkeat sokerit tuntuvat. Ja siltä on kissaastakin tuntunut, kun on juonut ja oksennellut. Etkä selkeästi saanut sokereita pysymään likimainkaan hyvinä. Jää ihmeteltäväksi, miksi halusit kiusata kissaparkaa vielä lisää.
[/quote]
Tajuatko sä nyt ollenkaan? ET taida..
Sokerit saatiin n. viikossa laskemaan, kun insuliinit otettiin käyttöön. Nyt ne oli jostain syystä kohonneet. Syytä en saa koskaan tietää. Ne eivät olleet kauan korkeita JA ne olivat laskusuunnassa. Eli joo, olen todella paska omistaja!
Ja jos ne sokerit olivat kolmisen kuukautta putkeen 3-4 (kissan normaali sokeriarvo on alle 5!), niin joo. En osannut hoitaa kissaa ollenkaan. Juu. Kyllä.
Ja silloin, kun insuliinit otettiin käyttöön, niin sokerit olivat välillä alle 5, välillä siinä 10 pintaan. Siis kun lääkärin ohjeiden mukaan testattiin sopivaa määrää eli nostettiin insuliineja päivittäin.
Ja kissa kuule oli täysin oma itsensä, pirteä ja söi normaalisti, samoin pissasi ja joi. Leikki veljensä kanssa jne. jne. Eli tuskinpa se nyt on elänyt kärsimyksissä, niin kuin syytät.
Eli ole hiljaa, jos et tiedä eläimistä mitään.
Kolmosen kannattaa lukasta nuo jonkun laittamat linkit, ehkäpä ne hiljentää sun syytökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.koirakissaklinikka.fi/Kissa-artikkelit/sokeritauti-diabetes-mellitus.html
Kissa ei ollut läski, tuo on ollut kaksikosta aina se pienempi ja kevyempi. Eli tuo johtui jostain muusta syystä.
No kolmonen, mites nyt suu pannaan vai aattelitko vieläkin mollata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 8 vuotiaalla kissalla todettiin juuri diabetes ja tänään pitäis aloittaa pistoshoidot, saa nähdä kuinka onnistuu.
Ap:n olisi hyvä tiedostaa, mitä se ketoosi mahtaakaan olla. Ei liity mitenkään diabetekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi,
Jos joku lukee ja miettii jatkaako kissan hoitoa diabeteksen kanssa:
Meidän kissa syntyi vuonna 2007 ja sairastui diabetekseen 2013. Oli kova ketoosi ja laihtui paljon. Eka eläinlääkäri ehdotti lopetusta koska meni niin huonoon kuntoon, toinen vaihtoehto oli ns tehohoito. Kissa oli 3 päivää eläinlääkärissä hoidossa ja ketoosista selvittiin.
Tämän jälkeen alkoi insuliinin anto 2x3-4 naksua kynä annosta päivässä. Välissä oli hetkiä kun kisssan sokerit heitteli. Skarpattiin ruoka aikojen ja määrien kanssa.
Nyt vuonna 2022 kissa laitettiin viimeiselle matkalla, pahan virtsatulehduksen takia.
Voin sanoa että kissan diabeeteksen kanssa eläminen vaati säännöllistä piikitystä ja omistajalta paljon. Jos siihen on valmis niin homma kyllä toimii.
Voi saatana..vielä hoitaa kissojen diabetesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla oli 14 vuotias kissa meni tosi huonoon kuntoon oli sokeritauti pitkälle edennyt minä lopetutin sen se kärsi kissaahan on vaikea piikitellä
totta kai jos kissa on muuten hyvässä kunnossa sinun ei kannata ottaa eläöintä tommoisella asenteella
Aina eläimen elämän pitkittäminen ei kannata, jos sen laatu jää surkeaksi. Isot leikkaukset vanhoilla eläimillä saattaa antaa niille vaan kurjan toipilasajan lisää. Tästä kokemusta. Nyt tämän perusteella en ylläpitäisi diabeetikkokissaa, jos sokerien seuranta ja korjaaminen on noin hankalaa. Tietysti jos sattuisi oikeasti tilanne omalle kohdalle ottaisin ensin selvää jostain muualta kuin vauva.fi. Jos eläinlääkäri oli lopetuksen kannalla oli se kyllä oikea teko. Heillä ei ole sellaista tunnesidettä juuri siihen eläimeen, toisaalta kuitenkin hekin haluavat pelastaa kaikki pelastettavissa olevat.
Alue: Aihe vapaa
Kun mietin vaan sitä, kun kaikissa nettiartikkeleissa ym. ym. vaan sanotaan, että diabeetikko kissat elävät ihan normaalin elämän eikä sairaus lyhennä elinikää millään tavalla.
Onhan 11v kyllä joo jo jossain määrin vanha, mutta ei se nyt mikään ikäloppu sentään ole..