Kasvaako teilläkin narsisti-lapsi?

JOo, meidän narsissilapsi on syntynyt keväällä ja se tarvitsee paljon aurinkoa ja vettä.

Ei kasva narsistia, kuka normaali nyt tuolla tavalla lapsia kasvattaa?

Vanhempien syyllistäminen on hyvinvoiva teollisuudenala. Mitä enemmän sitä vanhempien intuitiivista kasvatusotetta horjutetaan pelottelemalla, sitä helpompi heille on myydä asioita mitä he eivät muuten tietäisi tarvitsevansa. Kuten vaikkapa meidän perhe-lehteä. ;)

Lapset nähdään nykyään lähinnä ongelmina, aikapommeina joista pitää olla nonstoppina huolissaan, että tuleeko tästä nyt narsisti vai rasisti vai massamurhaaja vai kenties uhriutuja ja menestyykö tää. Että kaiken kaikkiaan lasta pitää kasvattaa niin, että kaikki mistä lapsi tykkää, on saatanasta, ja kaikki mistä lapset noin yleensä ottaen ei tykkää, on sille lapselle hyväksi, ettei se vaan luule että maailma ois jotenkin kiva paikka. Hiihtäminen kesät ja talvet, kaurapuuron syöminen, reippailu, voimailu ja karaisu taas kasvattaa kunnon kansalaisia. 

Kaikessa uutisoinnissa on jotenkin hävinnyt ilo lapsista, se rakkaus ja henkinen kasvu mitä lapsi ja vanhemmuus tuo perheiden ja yhteiskunnankin elämään. Että ihminen sitten kuitenkin on luotu rakastamaan ja iloitsemaan ja elämään syvässä yhteydessä muiden ihmisten kanssa, ja että tässä on koko ihmiskunnan kauneus ja toivo.

Linkin kirjoitus on erittäin järkevä ja luulen, että valtaosa kasvattajista osaa nuo säännöt ihan selkäytimestä. Ja toimiikin niin jo ihan maalaisjärjen perusteella.

Ystäväni kehui lastaan turhaan ja rakensi hänelle väärää mielikuvaa kyvyistä. Lapsi ei ole taipuvainen narsisimiin (mukava muksu), mutta on kyllä joutunut itseään häpeämään monta kertaa, koska on luullut kykyjensä olevan todellisuutta parempia. Esim. luuli olevansa voimistelulahjakkuus kun vanhemmat kehuivat ihan perusliikkeiden osaamisesta sellaiseen tyyliin. Sitten muita lapsia nauratti kovasti. Sama päti hänen musikaalisiin taitoihin.

Ylipäätään yläkouluun menevän lapsen pitäisi tuntea itsensä ja kykynsä realistisesti. Hyvä esimerkki ovat nämä laulukilpailuun osallistuvat nuoret, jotka raakkuvat kun varikset ja oikeasti luulevat olevansa maailman luokan laulajia. Häpäisyhän siitä seuraa.

Lasta voi ja pitääkin kehua, mutta realistisella tavalla. Ei voltin ja kärrynpyörän oppineelle lapselle kannata iskostaa päähän, että hän on maailmanluokan lahjakkuus jne. Mutta tietenkin voi kehua sitä, mitä on oppinut.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:32"]

Vanhempien syyllistäminen on hyvinvoiva teollisuudenala. Mitä enemmän sitä vanhempien intuitiivista kasvatusotetta horjutetaan pelottelemalla, sitä helpompi heille on myydä asioita mitä he eivät muuten tietäisi tarvitsevansa. Kuten vaikkapa meidän perhe-lehteä. ;)

Lapset nähdään nykyään lähinnä ongelmina, aikapommeina joista pitää olla nonstoppina huolissaan, että tuleeko tästä nyt narsisti vai rasisti vai massamurhaaja vai kenties uhriutuja ja menestyykö tää. Että kaiken kaikkiaan lasta pitää kasvattaa niin, että kaikki mistä lapsi tykkää, on saatanasta, ja kaikki mistä lapset noin yleensä ottaen ei tykkää, on sille lapselle hyväksi, ettei se vaan luule että maailma ois jotenkin kiva paikka. Hiihtäminen kesät ja talvet, kaurapuuron syöminen, reippailu, voimailu ja karaisu taas kasvattaa kunnon kansalaisia. 

Kaikessa uutisoinnissa on jotenkin hävinnyt ilo lapsista, se rakkaus ja henkinen kasvu mitä lapsi ja vanhemmuus tuo perheiden ja yhteiskunnankin elämään. Että ihminen sitten kuitenkin on luotu rakastamaan ja iloitsemaan ja elämään syvässä yhteydessä muiden ihmisten kanssa, ja että tässä on koko ihmiskunnan kauneus ja toivo.

[/quote]

Osittain joo samaa mieltä. Mutta kyllähän tuossa artikkelissa puhutaan myös rakkaudesta, kun se lukee loppuun saakka.

Ei. Hyvä kasvatus on aivan simppeli asia.

Yleensä kaikissa persoonallisuushäiriöissä on taustalla vakavia varhaislapsuuden emotionaalisia, psyykkisiä tai fyysisiä laiminlyöntejä ja kaltoinkohteluja. Vaurioituneiden, epävakaiden, aggressiivisten, arvaamattomien, psyykkisesti sairaiden ja päihteiden käyttäjien lapsilla on iso riski vaurioitua itsekin. 

Tässä maassa on paljon vanhempia, joiden ei pitäisi olla vanhempia ollenkaan. Joilla ei ole lapsille mitään annettavaa. Jotka ovat tulleet vanhemmiksi muista syistä kuin että haluavat rakastaa ja hoivata. On harhauttavaa että puhutaan niin paljon kasvatuksesta ja niin vähän siitä, että mikään kasvi ei kasva routaisessa maassa, ja emotionaalinen kylmyys on monen vanhemman ongelma. Ei millään yksittäisellä asialla ole merkitystä, jos se lapsen kasvupohja on kunnossa tai ei ole kunnossa.

Naapurissa kasvaa. Olen vuosia ihmetellyt asiaa. Kymmenennen päällekarkauksen jälkeen pistin lasten välit poikki. Tavaroilla heittelyä, tukistamista, useita puremajälkiä ja potkuja myöhemmin mulle riitti ja lapseni hyväksyi asian. Kutsuimme tyttöä salaa hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen. Piti meitä alamsisinaan!