Miten kauan uutta työntekijää pitää "paapoa"
Neljä kuukautta, eikä vielä uskalla lähteä kahville tai syömään jos muut eivät ole lähteneet ensin. Jos joku jättää kahvitauon väliin kiireiden vuoksi, hänkin jättää, jos ei erikseen kehoteta menemään. Nuori ja hiljainen, mutta ei ole ensimmäinen työpaikka. Ujoja on tullut vastaan ennenkin, mutta ei sentään tällaista, ettei mitään tee itsenäisesti. Eikä todellakaan keitä kahvia, jos ei pyydetä; talon tapa on että se keittää joka ehtii ja se on sanottu. Työtehtävistä en tiedä, niiden ohjaus on päällikön tehtävä. Päällikkö on hänelle lähisukua ja vaikuttaa ihan siltä, kuin hän jopa pelkäisi päällikköä.
Itsekin olen ujohko ja ollut uusissa työpaikoissa alkuarka. Mutta sekä itse että ne muut ujot ovat kyllä oppineet talon tavoille nopeammin ja oma-aloitteiseksi näissä yleisissä asioissa parissa viikossa, kun oppii tuntemaan talon tavat. Mutta tälle saa samoja asioita toistaa vaan. Ei meillä ole hierarkiaa, syömään saa mennä kun siltä tuntuu. Minua ei ole kukaan pelännyt ennen, en tiedä pelkääkö nyt. Minulla on ollut ohjauksessa harjoittelijoita ja ei heitä ole tällä tavalla tarvinnut paapoa, kuin lasta. Tämä on kuitenkin vanhempi kuin nämä harjoittelijat olleet ja valmistunutkin. En voi olla miettimättä, onko tämä aloitekyvyttömyyden taustalla kuitenkin joku diagnoosi.
Kommentit (30)
No jätin aika paljon asioita pois, tunnistamisen vaaran vuoksi, mutta sanotaan näin, että tuollaisissa pienissä asioissa tuntuu puuttuvan oma-aloitteisuus täysin. - ap -
Joku näpäytys voisi vähän herätellä, moni voi jäädä sellaiseen outoon kuplaan työyhteisössä jos jumiutuu siihen "uuden työntekijän" rooliin. Ei tietenkään mitään työpaikkakiusaamista, mutta jotain mikä saa vähän ajattelemaan.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 07:34"]Joku näpäytys voisi vähän herätellä, moni voi jäädä sellaiseen outoon kuplaan työyhteisössä jos jumiutuu siihen "uuden työntekijän" rooliin. Ei tietenkään mitään työpaikkakiusaamista, mutta jotain mikä saa vähän ajattelemaan.
[/quote]
Miksi pitää olla näpäytys? Miksei voi sanoa asioista rehdisti, asiallisesti, ystävällisesti suoraan? En ymmärrä teitä näpäyttelijöitä, passiivisaggressiivisia ja piilokettuilijoita.
Niin, minä siis olen monta kertaa sanonut ettei meillä ole arvojärjestystä eikä muita tarvitse odotella. Nyt en ehdi kommentoida enempää.
Miten sinua siis häiritsee, että hän on arka? Jos kerran työtehtävien ohjaus ei sinulle kuulu. Jos hän ei uskalla pitää taukoa, ei kai se sinun ongelmasi ole? Onko niin kamalaa, jos hän ei hoksaa keittää kahvia?
Hän varmaan haluaa mennä muiden kanssa tauolle. Jos sanot noin, se kuulostaa kuin käskisit hänyä menemään yksin tauolle. Tosi kurjaa käytöstä sinulta
:(
Eli tyyppi hoitaa hommansa mutta sinulle on jäänyt joku kyttäysrooli päälle. Miksi ihmeessä jonkun pitäisi käydä keittämässä teille kahvit jos ei ole edes menossa tauolle? Ehkä teidän kokeneempi porukkanne on niin sisäänpäinlämpiävä juttuineen että uusi tyyppi on mieluummin itsekseen taukonsa.
Kuulostaa oikealta "unelmatyöpaikalta" juuri sinun ja ehkä muiden vastaavanlaisten kyttääjien ja vähättelijöiden takia. Onko kohteet vähissä, kun pitää iskeä kiinni tällaiseen motivoituneeseen ja mukavantuntuiseen työntekijään? Taitaa ärsyttää sinua suunnattomasti...
Tuosta "näpäyttelystä, "oikeassaolemisesta", "keskittymisestä itseen" ja kaikenlaisesta agressiivisesta nöyryytyksestä on tullut jonkinlainen trendi. Vanhemmat jopa opettavat lapsiaan olemaan mulkkuja kanssaihmisä kohtaan.
Mihin on kadonnut rehti, suora, hyvän joukkuepelaamisen suomalaisuus?
Uusi työntekijä on kuin vastasyntynyt pikkuvauva. Usean vuoden opettamis- ja kasvatusprojekti edessä. Annatte rakkautta ja rajoja tasapuolisesti. Hyvä siitä tulee.
Kauhea asenne sulla tätä uutta työntekijää kohtaan. Anna hänen lämmetä omassa tahdissaan äläkä kyttää ja ylianalysoi.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 07:23"]
Neljä kuukautta, eikä vielä uskalla lähteä kahville tai syömään jos muut eivät ole lähteneet ensin. Jos joku jättää kahvitauon väliin kiireiden vuoksi, hänkin jättää, jos ei erikseen kehoteta menemään. Nuori ja hiljainen, mutta ei ole ensimmäinen työpaikka. Ujoja on tullut vastaan ennenkin, mutta ei sentään tällaista, ettei mitään tee itsenäisesti. Eikä todellakaan keitä kahvia, jos ei pyydetä; talon tapa on että se keittää joka ehtii ja se on sanottu. Työtehtävistä en tiedä, niiden ohjaus on päällikön tehtävä. Päällikkö on hänelle lähisukua ja vaikuttaa ihan siltä, kuin hän jopa pelkäisi päällikköä.
Itsekin olen ujohko ja ollut uusissa työpaikoissa alkuarka. Mutta sekä itse että ne muut ujot ovat kyllä oppineet talon tavoille nopeammin ja oma-aloitteiseksi näissä yleisissä asioissa parissa viikossa, kun oppii tuntemaan talon tavat. Mutta tälle saa samoja asioita toistaa vaan. Ei meillä ole hierarkiaa, syömään saa mennä kun siltä tuntuu. Minua ei ole kukaan pelännyt ennen, en tiedä pelkääkö nyt. Minulla on ollut ohjauksessa harjoittelijoita ja ei heitä ole tällä tavalla tarvinnut paapoa, kuin lasta. Tämä on kuitenkin vanhempi kuin nämä harjoittelijat olleet ja valmistunutkin. En voi olla miettimättä, onko tämä aloitekyvyttömyyden taustalla kuitenkin joku diagnoosi.
[/quote]
Miksi on nii vaikeaa antaa näille eläke. Eihän tu oole työkunnossakaan. Minä sain aikoinaan eläkepäätöksen nopeasti. Koko ihminen kärsii tuolla terveiden parissa kiusattavana. Ennen lääkärit ja läheiset toimittivat nopeasti sairaseläkkeelle. Tuo ihmien voi olla hyvä jossain esimerkiksi konsolipeleissä.
T: Mies36
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 07:23"]
Neljä kuukautta, eikä vielä uskalla lähteä kahville tai syömään jos muut eivät ole lähteneet ensin. Jos joku jättää kahvitauon väliin kiireiden vuoksi, hänkin jättää, jos ei erikseen kehoteta menemään. Nuori ja hiljainen, mutta ei ole ensimmäinen työpaikka. Ujoja on tullut vastaan ennenkin, mutta ei sentään tällaista, ettei mitään tee itsenäisesti. Eikä todellakaan keitä kahvia, jos ei pyydetä; talon tapa on että se keittää joka ehtii ja se on sanottu. Työtehtävistä en tiedä, niiden ohjaus on päällikön tehtävä. Päällikkö on hänelle lähisukua ja vaikuttaa ihan siltä, kuin hän jopa pelkäisi päällikköä.
Itsekin olen ujohko ja ollut uusissa työpaikoissa alkuarka. Mutta sekä itse että ne muut ujot ovat kyllä oppineet talon tavoille nopeammin ja oma-aloitteiseksi näissä yleisissä asioissa parissa viikossa, kun oppii tuntemaan talon tavat. Mutta tälle saa samoja asioita toistaa vaan. Ei meillä ole hierarkiaa, syömään saa mennä kun siltä tuntuu. Minua ei ole kukaan pelännyt ennen, en tiedä pelkääkö nyt. Minulla on ollut ohjauksessa harjoittelijoita ja ei heitä ole tällä tavalla tarvinnut paapoa, kuin lasta. Tämä on kuitenkin vanhempi kuin nämä harjoittelijat olleet ja valmistunutkin. En voi olla miettimättä, onko tämä aloitekyvyttömyyden taustalla kuitenkin joku diagnoosi.
[/quote]
Helvettiäkö sinä kyyläät toisten murkinointia? Häh? Hoida omat hommasi. T. Pomosi
Jos olisin tuo uusi työntekijä, läppäisin kyttääjä-ap-lehmää naamalle ja tekisin siitä valituksen työsuojeluvaltuutetulle.
Suurin osa ei ymmärtänyt mistä on kyse. Meillä on täysi avokonttori joten ei tässä tarvitse ketään kytätä. En oikein osaa selittää, hän nimenomaan ei näytä uskaltavan lähteä ensimmäisenä, lisäksi käy välillä katsomassa onko kahvia keitetty, lisäksi lähtee aina heti sitten kun kaikki muut ovat menneet ensin. Nimenomaan minä olen se tyyppi, jos en mene, ei hänkään mene, jos en mene ollenkaan, ei hän lähde ollenkaan. Mulla on suora yhteys kahvioon, ei ole ovea.
Millanenhan työpaikka on kyseessä, kun kahvitauko on siellä kaikkein suurin murhe. :D
No millä tavalla häntä paapotaan? Tarkkailemalla hänen ruoka- ja kahvituntikäytöstään? En ymmärrä mitä paapomisella tässä tarkoitetaan.
Ööh, miksi täällä alapeukutetaan noin?
Ymmärrän täysin. Itse olin muutama vuosi sitten ensimmäisessä kesätyöpaikassani vanhusten palvelutalossa. Olen lähihoitaja. Mulla ei ollut kokemusta ikäihmisistä ollenkaan, olin opiskellut vasta 1. vuoden ja kasvun jakso oli vasta käyty. Kyselin alusta alkaen omatoimisesti, mitä pitää tehdä ja miten. Hoitajat näytti tosi hyvin mulle kaiken. Kun hommat alko sujua, kyselin silloinkin, mitä voisin tehdä, vaikka tehtävää ei ollutkaan. Siellä oli myös toinen oman ikäinen tyttö. Se ei tehnyt oikeesti siellä mitään eikä avannut suutaan kysyäkseen. Osastonhoitaja joutui koko ajan patistamaan häntä hommiin, vaikka oli moneen otteeseen neuvonut ja kertonut päivän kulusta. Räpläsi sohvalla puhelinta ja huokaili koko ajan. Kahvitauoille ja ruokatauoille joutui aina pyytämään, jossain vaiheessa porukka kyllästyi huolehtimaan eikä sitä kyllä kahvitauolla nähtykään sen jälkeen. Voi jeesus!!! Paras oli se kun olin jakamassa asukkaille ruokaa ja toisen tytön tehtävä oli jakaa leivät. Tää sankari tuli kysymään multa, että miten se leipäpussi avataan?!?! Huh.. Eli kyllä näitä löytyy.
Joko oot Porvoosta tai harvinaisen veemäinen työkaveri. Elän toivossa että ensimmäinen.
No ei kuulosta yhtään että tarvisi "paapoa kuin lasta"?