Vaihteleeko teillä rakkauden määrä miestä kohtaan?
Olen huomannut viime vuosina seuraavan, tosi kummallisen asian. Ihan ehkä jopa kuukausitasolla kokemani rakkauden määrä, siis rakkauden tunteen määrä (tai miten se pitäisi sanoa) mun miestä kohtaan vaihtelee. En ole varma voisko liittyä jotenkin ovulaatioon tai muuten kuukautiskiertoon, mutta esim. nyt kun kuukautiset alkamassa olen kuin vastarakastunut teini, mies lähti työmatkalle ja olen ihan musertunut. Ja ei ole kuin ihan pari viikkoa sitten kun sen naamakin ärsytti. Ja kun mietin niin mun mielestä tätä on ollut jo pidempään, usein mietin että mitä ihmettä mä tossa oikein näen, ja sitten taas yhtäkkiä olen vaaleanpunaisessa sydänmaailmassa ja kokoajan pitää olla hiplaamassa ja halaamassa ja kainalossa. Ei tunnu ihan normaalilta... Onko muilla tällaista?
Ymmärrän kyllä että pitkässä suhteessa voi olla joskus "hiljaisempia" kausia mutta tällainen jatkuva vuoristorata on kyllä hippasen outoa.
Kommentit (10)
Ei vaan rakkauteni häntä kohtaan on niin ylitsevuotavaa ettei tyhjiötä pääse muodostumaan.
Juu välillä rakastan vähän ja välillä mietin mitä ihmettä teen tuon miehen kanssa.
Minulla on tuota myös :D Uskon sen johtuvan kuukautiskierrosta ja hormoneista. Minulla alkoi loppuviikosta kuukautiset ja olen koko viikonlopun kiehnännyt miehessä kiinni ja ihan sydämestä ottaa, miten se on niin sanoinkuvaamattoman komea ja söpö. Viikko ennen menkkojen alkua oli toisenlaiset tunnelmat :D
Helpottaa kuulla etten ole ainoa, ajattelin jo että olenkohan jotenkin sekoamassa. Voiskohan rakkauden tunteet liittyä jotenkin hedelmälliseen aikaan, ja ärsyyntymisen tunteet siihen kun ei ole kovinkaan helposti nasahtamassa raskaaksi...
Miesparka. Yritän kyllä pitää siinä mielessä tunteet kurissa, että sillon kun ärsyttää niin en ole häntä mitään sättimässä tms., pidän vaan sohvalla etäisyyttä ja ei niin paljoa tule pussailtua. Mutta silti, miesparka :D Ei voi olla helppoa kun ei koskaan tiedä tuleeko akka kainaloon vai istahtaako tyynen viileästi metrin päähän. -ap
Tätä naureskelin mielessäni viime yönä, kun makasin hereillä miehen vieressä ja melkein purskahdin itkuun siitä rakkauden määrästä. Ei ole helppoa olla nainen!
Vaimoni kokemat rakkauden tunteet minua kohtaan vaihelevat. Sen hän on itse sanonut. Minä puolestani rakastan vaimoani yhtä paljon joka päivä. Joinakin päivinä olen parempi osoittamaan sen kuin toisina, mutta perustunne ei muutu.
Olemme olleet yhdessä nyt kahdeksan vuotta.
Rakkauden määrä ei vaihtele... se miten asia ilmenee tai miten sen ilmaisen puolisolleni vaihtelee... Mies joskus kuvittelee että rakkaus ei olisi yhtä vahvaa silloin kun on kausia että "nalkutan" lähes kaikesta.
Kyllä joo, joinain päivinä en haluais tai malttaisi millään pysyä erossa miehestä, joku päivä kihisen kiukusta ja korvista nousee savua, voisin paukauttaa paistinpannulla miestä päähän. Sitten taas jos vaikka kun on riidelty ja mökötän yksikseni miettimässä miksi hitossa taas olenkaan hänen kanssa, niin itkettää oikein ajatella mitä typerää taas sanoin tai tein, koska loppujen lopuksi rakastan silti miestä niin valtavan paljon, ja olisin hukassa ilman häntä. Ehkä se välillä ärsyttää niin suunnattoman paljon koska rakastan häntä niin valtavan paljon. Siis että ei se kuitenkaan kävis mun hermoille tuolla tavalla jos olisi joku random tyyppi jolla ei ole mitään väliä.
Tutulta kuulostaa.. Ihan samanlaisia tuntemisia itselläni yhdentoista avioliittovuoden jälkeen. Pidän näitä vaihteluja luonnollisina. Kuuluvat elämään... Olen jotenkin ollut huomaavinani, että miehellä tunne-elämä on tasaisempaa.