Mitä sulla ei ollu lapsena, mitä KAIKILLA muilla oli?
Kommentit (42)
Kaikilla kavereilla oli isoveli jonka pystyi tarpeen tullen pyytämään apuun kun " pahat pojat" kiusas meitä pihalla. Mulla ei ollut ketään ketä olisin pyytänyt apuun itse piti pärjätä ;) Tosin jälkeenpäin olen huomannut että onpa siitä ollut paljon hyötyäkin...
verkkareissa joita oli kahdet sekä villapaidassa. Niitäkin oli 2). Ei mitään kunnollisia leluja vaan jotain risoja muiden vanhoja. Meille ei myöskään saanut tulla kavereita emmekä me saaneet olla yötä missään. Edes puhtaita alushousuja ei ostettu, pesin nyrkkipyykillä niitä muutamia (rikkinäisiä) joita oli. Mekkoja ei ostettu eikä saatu ja olisin niin kovasti halunnut kevätjuhliin ja joulujuhliin mekon!
Yhdyn myös tähän: Lomamatkoja ulkomaille tai edes suomessa.
En olle koskaan käynyt puuhamaassa, särkänniemessä yms. Ei ollut rahaa käydä missään. Olin niin kateellinen kavereille kun ne sai käydä kaikissa hauskoissa paikoissa.
Nyt kun minulla on oma lapsi ja jos on mahdollisuutta niin aijon viedä hänet tälläisiin paikkoihin varmaan itekkii kirmaan siellä sitten kuin pikkuinen lapsi.
Ja minulla on isompi lapsi jo jonka kanssa olen kirmannut puuhamaassa kuin pikkuinen lapsi. Oikein innostun, juoksen paikasta toiseen, lasken mäkiä, uin ja riemuitsen. Samaten olemme kolunneet kaikki Suomen kylpylät sekä tietysti särkänniemet, lintsit ym. Ei tulis mieleenikään vaan istua ja katella vierestä, minä muutun lapseksi noissa paikoissa. Eilen oltiin korkeasaaressa :)
Niin ja mitä vielä puuttui niin esim. kun sauna lämmitettiin niin vanhempani kävivät ensin ja käyttivät lämpimän veden jonka jälkeen oli meidän vuoro- kylmällä vedellä. Emme myöskään saaneet ikinä karkkia tai sipsejä vaikka vanhempamme söivät niitä nenämme edessä. Emme tietenkään käyneet koskaan ulkona syömässä.
Ehkä eniten kaipasin sitä, että meillä olisi ollut vain normaali perhe, siisti koti, rakastavat vanhemmat. Mitään näistä meillä ei ollut.
mutta toisaalta taas mulla oli pianotunteja, kaksikielinen perhe, matkoja Norjaan laskettelemaan, lapsilisät omassa käytössä, tilava rivari, jossa oma huone, vanhat isovanhemmat hoitamassa...
Pikkusiskoa/veljeä, voi kuinka olisin sellaisen halunnut.
Kovin oli vähän rahaa siihenaikaan ku olin lapsi ja teini. Kumminkin vanhemmat yrittivät meille lapsille saada kaikki tarpeellinen, ei todellakaan saatu kaikkea mitä muilla lapsilla oli. Ei siitä nyt mitään hirveitä traumoja jäänyt!
Mutta oli turvallinen koti ja isoveljiä:))
70-luvun lapset ainakin tietää minkälaisesta lakista on kyse, se karvalakki jossa roikkui häntä takana. Hienoimmat oli ne jossa roikkui vielä käpälät leuan alla (kettutyttöjen kauhu). Ei ollu mulla ei, tavan karvalakki oli mutta kun se häntä puuttui...
sisälenkkareita, vaatteitakaan ei ollut paljon, kenkiäkin yleensä vain yhdet. Vaikka mitä, suuressa perheessä tottui siihen ettei kaikkea voinut saada.
mummolaa/mummoa joka olisi ollut kiinnostunut lapsenlapsistaan. ulkomaanmatkoja, kotimaanmatkoja, autoa. Kerran vuodessa käytiin paikallisessa huvipuistossa. Lapissa en ole lapsena käynyt, muut luokkakaverit kävivät säännöllisesti joka vuosi, ulkomaanmatkojen lisäksi. Teatterissa kävin ensimmäisen kerran vasta lukiossa, elokuvissa kävin kerran lapsena. Ja myöskään yleissivistyneitä vanhempia ei ollut. mihinkään ei osattu vastata, jos jotain kysyi tai tarvitsi neuvoja läksyihin.
Kuulostaapa kurjalta :(
Vaikuttaa siltä että taloudellisen puutteen lisäksi puutetta oli myös vanhempien rakkaudetsa :(
Ihana kuulla, että olet saanut oman perheen ja osaa antaa iloa, vaikket itse saanutkaan. Arvostan todella paljon ihmisiä, jotka vaikeista oloista huolimatta eivät katkeroidu vaan saavat oman elämänsä järjestymään. Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!!
t eräs, joka ei koe, että mitään olisi puuttunut
toki iltapäivisin kotona oleva äiti olisi ollut ihana, mutta ei sellaistakaan kaikilla muilla ollut.
mutta toisaalta mulla oli kaikki. Asuimme yksiössä, me 2 lasta ja vanhemmat, peräti 9 vuoden ajan. Vaatteet tehtiin kotona ja ne eivät tietenkään olleet mitään trendikuteita tai sitten sain serkkujen vanhoja (ja serkut olivat tietenkin poikia). Vanhemmat tekivät kuluttavaa vuorotyötä, sekä pitivät yllä omaa liiketoimintaa.
Mulla ei siis ollut omaa huonetta, ei paljonkaan leluja, ei uusia vaatteita tms. Mutta ulkona saattoi leikkiä ilman suurempia lelujakin. En ole vaatteista koskaan paineita ottanut. Koulun aloittaessani sain mennä koulun jälkeen mummilaan, jossa sain aina tuoreita leivonnaisia ja sitten joku aikuinen pelasi kanssani vaikkapa kiinanshakkia tms.
Läheinen perhe ja suku, se kasvatti minut. Olin onnellinen mukelonakin, vaikka kun sain stipendin ja pääsin sen turvin kielikurssille, kaikki haukkuivat minut vaatteiden perusteella sossupummiksi, vaikka vanhempani tekivät pitkää päivää, eikä koskaan sossussa käyty. Stipendin sain omalla ahkeruudellani koulutyöstä ja vaatii aika hurjaa keskittymistä, jos yksiössä tekee läksyjä.
Hyvä palkitaan lopulta ja vanhempani saivat lopulta ostettua omakotitalon siinä vaiheessa, kun aloitin lukion. Onneksi siinä vaiheessa alkoi olla muotia hommata vaatteet kirpparilta.
barbeja iso läjä, koiranpentua, käyntejä perheen kanssa yhdessä huvipuistoissa tai museoissa, ulkomaanmatkoja, kotiintuloaikoja vanhempana..
lasketteluharrastusta, sisaruksia (teininä sain 2 pikkuveljeä). Lista olisi pitkä, mutten kanna kaunaa. Hyvä niin, " vähään" olen tyytyväinen vieläkin.
Vanhemmat oli niin pihejä ja vanhanaikaisia, että mua hävetti. Ei ollut rahasta kiinni, varmaan mun koti oli luokan varakkain.
Myökään tiskikonetta meillä ei ollut, mikä aiheutti riitoja tiskivuoroista ja vei äidin vähäisen vapaa-ajan kotona ollessa.
Lomamatkoja ei tehty oikeastaan koskaan minnekään, ei käyty elokuvissa, sirkuksessa tms. Ulkomaanmatkat ei todellakaan olleet koskaan edes harkinnassa. Yhden kerran saatiin vanhemmat lähtemään Linnanmäelle (meiltä matkaa noin 100 km), oltiin veljen kanssa jotain 11- 13-vuotiaita. Vanhemmat olivat vihaisia ja ärtyneitä koko matkan, joten eipä jäänyt siitäkään hyvä muisto. Mökillä oltiin kaiket kesät, siellä ei ollut sähköä ei mitään mukavuuksia, neliöitä ehkä 25. Luulin, että olimme kovin köyhiä ja siksi ei mitään ylimääräisiä huvituksia koskaan ollut. Myöhemmin olen tajunnut, ettei asia ollutkaan ihan niin, vanhemmilla oli mm. sijoitusasunto, paljon metsää ja molemmat kävivät töissä. Heillä kaikki huvitukset olivat " turhuutta" .
Ajattelin myöhemmin, että ostan sellaisen omalle tytölleni, mutta ei tarvinnutkaan kun sainkin kaksi poikaa :D
Voi miten toivoinkaan semmoista mutta " joulupukki" toi KIHARTIMEN!!! Haloo, mitä 8v semmoisella tekee!?! :)
Nukkekoti olis myös ollut ihana! Ja semmoinen meikkipää.
Äiti ompeli itse ja minä olin kateellinen niille joilla oli kaupasta ostettu...
Kaikkea sitä muistaakin.
Tarpeeksi vaatteita kun olisi edes ollut...
Olisin halunnut, mutta äiti ei suostunut ostamaan :-(
missä ois ollu valotkin. Kavereilla oli sellaset.
Mulle isä oli tehny itse pahvilaatikosta, ei paljon silloin lohduttanu... -ap