Mitä sulla ei ollu lapsena, mitä KAIKILLA muilla oli?

Kaikkien kavereitten perheissä oli videot ja esim. mikro, mutta meillä ei. No, tulihan ne sitten parin vuoden päästä meillekin, mutta kyllä se harmitti ekalla luokalla =)



Vaikka köyhiä oltiinkin, niin yllättävää kyllä nuo oli ne ainoat mitä meille ei ollut ja muilla oli!!!! En oikeasti ymmärrä miten äitini sai rahat riittämään vaatteisiin, lahjoihin ja leluihin, vaikka kumpikaan vanhemmista ei ollut töissä, isä joi ja lapsia oli monta. Joten: hatunnosto äidilleni!

Kaikilla muilla kaveriperheillä oli videot, mutta meillä ei.

Minä olin myös tosi kateellinen kavereilleni jotka saivat asua kerrostalossa. Minun kun " piti" asua omakotitalossa... Kyllä nyt olis kiva omakotitalo lähellä järveä 3000 m2 tontilla...

Yh:n lapsena sai tottua siihen, että ei saanut oikeastaan koskaan mitään. Nyt sitä tulee sitten osteltua välillä vähän liiankin kanssa.

My Little Ponya, isää...

lapsilla oli.

mutta kun mä olisin halunnut olla punkkari n.5-7 veenä. sehän ei mutsille kelvannut. mä en koskaan saanut olla sitä mitä olisin halunnut olla, vaan mun piti olla semmonen kun muutkin tytöt.

samaa mokaa en toista omalle pojalleni

mikroaaltouunia, barbeja, my little poneja

Vieläkin olen katkera, tosin olen adoptoinut tyttären kummisedän veljekseni, hänellä kun ei ole siskoa.

Mikä ei näin jälkikäteen ajateltuna pitänyt paikkaansa. Ja KAIKKI pääsi kielikurssille Englantiin tai vaihto-oppilaaksi ja mä en. Mikä ei myöskään ollut niin, mutta silloin tuntui siltä.

Valkoiset luistimet... mulla oli punaiset.

Sukset ja monot... mulla oli sellaiset vanhat aatamin aikaiset vuodelta 60.

silloin olin katkera, mutta enpä ole tänä päivänäkään omistanut leviksiä :)

en ole käynyt kuin ruotsissa tädin luona.

En olle koskaan käynyt puuhamaassa, särkänniemessä yms. Ei ollut rahaa käydä missään. Olin niin kateellinen kavereille kun ne sai käydä kaikissa hauskoissa paikoissa.

Nyt kun minulla on oma lapsi ja jos on mahdollisuutta niin aijon viedä hänet tälläisiin paikkoihin varmaan itekkii kirmaan siellä sitten kuin pikkuinen lapsi.



Teininä ei vaatteita ollut paljoa aina kerran vuodessa tai parissa ostettiin uudet levikset niistä en tinkinyt kun muillakin oli ja muutama paita. Yhks tyttö osti joka kuukausi uudet levikset ja salasi äidiltään sen ku se olis suuttunut sanoi aina lainanneensa kaveriltaan yms. Niin jännä et 90-luvulla ne levikset oli niin must juttu ja nykyään en omista yksiäkään leviksiä ja ei se enään taida ollakkaan niin pakko juttu nuorilla niin kuin silloin. Nykyään yksilöllisyys on se juttu ettei toiselta vain löydy samanlaista olisipa silloinkin ollut kun olin teini.

Vaatteita oli just ne muutamat kouluvaatteet eikä muuta. kotona rytövaatteet. Leluja ei siis oikeesti ollut kuin muutamia ja mitään ei saanut harrastaa.



Vanhemmat perusduunareita, joilla korkeakorkoista lainaa ja sen ajan mittakaavassa " miljoonatalo" . Eli päällisin puolin asiat ok mutta ei rahaa mihkään tai ainakaan sitä ei käytetty lapsiin.

Piti aina käyttää koulun vanhoja ja kuluneita.... TOSIN, mulle ne kävi ihan hyvin, en saanut siitä mitään traumoja.

vaan punaiset! Myöhemmin sain kyllä valkoisetkin, mutta inhosin silti luistelemista! Eikä ollut sisaruksiakaan...

T. Se jolla ei ollut My Little Ponya, mikroa eikä isää. :)

Meillä ei kotona ollut telkkaria (huom. vanhempani eivät ole uskonlahkolaisia), mitä kyllä kummasteltiin ja mistä kiusattiinkin.

se olis ollu niin ihana..

mulla oli sellaset Etolan mitkälie-merkkiset punaiset jois oli pieni korko.

elektroniikkapeliä... Videot tuli vasta paljon myöhemmin kuin muille, samoin mikro.

omaa huonetta.