Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä olet kateellinen? Miksi? Kenelle (sukulainen, kaveri, tutun tuttu)?
27.09.2015 |
Kaikki on joskus olleet jostain ihan varmasti ja jos juuri nyt tuo tunne ei ole ajankohtainen niin kerro mieleenpainuvin kateuden aihe menneisyydestäsi.
Tähän ei tarvitse tulla vastaamaan etten ole koskaan, ikinä tuntenut minkäänlaista, edes positiivista kateuden pistosta.
Kommentit (25)
Toiset saa ostaa asunnon ennenkö lähtee opiskelee.
Toiset osaa olla parisuhde jutuissa niin rentoja ja seurustella esim viikko tapaamisen jälkeen.
Näistä mä oon kateellinen, mutta iloinen toisen puolesta :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:30"]
Ilkeästi en ole ollut kateellinen koskaan.
Toki toivon erinnäisiä asioita itselleni ja iloitsen muiden saavuttaessa niitä. Muiden saavutukset antavat minulle toivoa, että saatan itsekin ne saavuttaa.
Miten tämän saisi väännettyä kateudeksi? En tiedä, kerro sinä aloittaja vaikkapa.
[/quote]
Tätä juuri tarkoitin!
Millä muulla tavoin sitä tunnetta nimittäisit?
Toki on monenmoista muutakin kateutta. On surullista, vihamielistä, ilkeää...
Eikä mielestäni sellaisenkaan myöntäminen ole paha asia vaan päinvastoin! Kun tunnistaa itsessään tuon tunteen niin voi kasvaa siitä ulos. Joko itsekseen tai terapian avulla.
Kun vieläpä ymmärtää, että se kuuluu ihmisyyteen niin ei soimaa tuosta tunteesta itseään lisää sillä se on varmaan pahimmillaan kuitenkin aika kalvava tunne itsessään.
Ihmiset ei saisi olla niin tuomitsevia kun alun alapeukuttajat ovat. Kun kateudelle annetaan tilaa ja ymmärretään syitä ja seurauksia niin se on aina helpompaa.
Ihanaa kun joku uskalsi tulla kertomaan myös tunteesta mikä painaa mieltä. Toivotan sydämestäni voimia.
Ap
En ole kenellekkään kateellinen. Jos esimerkiksi voisin valita vaihtaa osia jonkun kanssa, en haluaisi olla kukaan muu kuin kuka nyt olen.
Mä haluaisin tietää miten ollaan iloisia toisen puolesta. En ole varmaan ikinä ollut. Ainoastaan sillon jos se hyödyttää jotenkin minuakin (esim jos kaverilla parisuhdeongelmia eikä jaksa tavata, olen iloinen jos ongelmat ratkeaa koska silloin hän jaksaa tavata.)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:25"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:22"]
En ole koskaan ollut niin mainittavasti kateellinen, että voisin antaa mitään esimerkkiä.
[/quote]
Etkö koskaan ole tuntenut, että "voi kun minullekin kävisi noin" tai "voi kun minäkin saisin sellaisen"?
Olematta silti pahansuopa? Toki ilkeääkin kateutta on paljon.
[/quote]
En. Olen iloinnut toisten onnesta ja haaveillut omia unelmia ja tavoitellut omia tavoitteita. Ja pelkästään se, että näkee toisen uuden auton ja tulee mieleen, että koskas sitä vaihtaa taas itse auton, ei ole kateutta. Eikä se, jos toisen vauvaa ihaillessaan ajattelee, että olisi hienoa joskus pitää omaa vauvaa sylissä. Eikä puhdas inspiraatiokaan ole kateutta.
En ole tuo ylemmän kirjoittanut vaan sivustahuutelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:42"]
Mä haluaisin tietää miten ollaan iloisia toisen puolesta. En ole varmaan ikinä ollut. Ainoastaan sillon jos se hyödyttää jotenkin minuakin (esim jos kaverilla parisuhdeongelmia eikä jaksa tavata, olen iloinen jos ongelmat ratkeaa koska silloin hän jaksaa tavata.)
[/quote]
No tämä on aivan luonnollista. Luulisin. Olen huomannut vastaavaa lähipiirissä usein vuosien aikana. Esimerkiksi jos on kaksi sinkkua/eronnutta ja he parantavat maailmaa yhdessä ja yhtäkkiä toinen löytänyt kumppanin kenen kanssa alkaa viettää enemmän aikaa ja se kahden välinen tuttukeskustelunaihe jää taakse. Se usein kolahtaa siihen henkilöön, joka jää asian kanssa yksin. Voi silti ymmärtää, että on hieno asia kun toinen on iloinen, vaikka se kirpaiseekin tähän yksin jääneeseen.
Jos taas tuo suhde kariutuu niin kaksikon jälleen palattua saman keskustelun äärelle voi toinen tuntea jopa huojennusta. Näin nurinkurista se joskus on ihmisten kesken. Uskon, että useinkin se kateutta tunteva osapuoli kyllä tiedostaa miksi tuntee niin kuin tuntee.
Sitten taas jos tuo yksin jäänyt löytää kumppanin myös niin varmasti se jo varattu kaveri iloitsee ystävänsä puolesta, koska jälleen ollaan mukavuusalueella eli löytyy yhteistä juteltavaa eikä tarvitse pelätä, että toisen mieli pahoittuu tai tuntea jopa syyllisyyttä omasta onnesta.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:25"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:22"] En ole koskaan ollut niin mainittavasti kateellinen, että voisin antaa mitään esimerkkiä. [/quote] Etkö koskaan ole tuntenut, että "voi kun minullekin kävisi noin" tai "voi kun minäkin saisin sellaisen"? Olematta silti pahansuopa? Toki ilkeääkin kateutta on paljon. [/quote] En. Olen iloinnut toisten onnesta ja haaveillut omia unelmia ja tavoitellut omia tavoitteita. Ja pelkästään se, että näkee toisen uuden auton ja tulee mieleen, että koskas sitä vaihtaa taas itse auton, ei ole kateutta. Eikä se, jos toisen vauvaa ihaillessaan ajattelee, että olisi hienoa joskus pitää omaa vauvaa sylissä. Eikä puhdas inspiraatiokaan ole kateutta. En ole tuo ylemmän kirjoittanut vaan sivustahuutelija.
[/quote]
Ei niin. Välttämättä. Mutta jos tuntee pienen pistoksen sisimmissään asiasta niin kyllä se kateuden puolella enempi silloin käy.
Nuo kuvailemasi asiat on ihan tavallista arkipäiväistä ajatuksenjuoksua. Ei tunnetason asioita. Jos se oman lapsen puuttuminen sylistä ei hetkauta tunnetasolla yhtään kun toinen saa vauvan niin ei se silloin olekaan kateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kateeellinen tällä hetkellä kaikille niille, joilla on terveet teinit.
Kaikille musikaalisille ihmisille. Olisi ihanaa osata laulaa ja soittaa, mutta kun ei ole mitään korvaa ja lisäksi lauluääni puuttuu ihan senkin takia, että mulla on äänijänteissä vikaa. Puheäänenikin on kamala sen takia ja samasta syystä en voi olla puhetyöläinen, sillä minulla menee ääni kokonaan, jos puhun enemmän kuin vartin putkeen. Koulun esitelmissä koettu, esim. opinnäytetyö oli 20 min ja katsojatkin huomasivat.
Sen lisäksi olen kateellinen kaikille, jotka osaavat ommella ja askarrella, tykkäisin, olen yrittänyt treenata, mutta kun peukalo on keskellä kämmentä niin se on. Teen vain sellaisia, mitä kukaan ei näe.
Pikkaisen kade olen naapurin pojalle, joka voitti jostain veikkauksesta (ilmeisesti vakion järjestelmä) viitisentonnia pari viikkoa sitten. Mutta toisaalta iloinen hänen puolestaan, sillä hän oli pitkään työtön, tosin sai äskettäin työpaikan ja voi nyt ostaa tarvitsemansa paremman auton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen kaikille joiden perheellä on ollut varaa maksaa lapsensa autokoulut :D Minun perheelläni ei ollut, on joko täytynyt ottaa opintolaina taikka säästää itse sitten kun on päässyt töihin. Tällä hetkellä minulla ei ole ajokorttia, mutta säästelen siihen nyt kun sain vakio työpaikan. Tuntuu että kun kysytään niin kaikki vastaavat että porukat maksoi.
Katkera en suinkaan ole.
Mikä järki tällaiseen kysymykseen on tulla vastaamaan ettei koskaan ole ollut kenellekään kateellinen? Keskustelussa kavereiden kanssa ymmärrän kyllä, mutta viestiketjuun jossa on selvä kysymys että mistä asioista olet ollut kateellinen, ja vielä mainitaan että ei kaivata vastauksia että ei ole koskaan ollut kateellinen. Miten ne sellaiset vastaukset palvelevat ihmistä, jolla kiinnostaa syystä tai toisesta mikä kullakin herättää kateutta?
Kateus on aivan normaali ja ymmärrettävä tunne. Kaikki tunteet ovat sallittuja, teot ja sanat on ne mitkä ratkaisee. Olen ollut kateellinen vanhemmista joilla ei ole alkoholiongelmaa, niille joille vanhemmat ovat ostaneet asunnon ja antaneet tietyn summan kuukaudessa rahaa (tai luottokortin) opiskeluaikoina, lapsettomuuden aikana kateeksi kävi niitä joille lapsi siunattiin, nyt taas kateeksi käy niitä joilla on hyvä ja vakaa työpaikka. Mikään noista ei ole estänyt ystävyyttä tai vaikeuttanut oloani kohtuuttomasti. Minulle kateus on sama kuin viha ja pelko, se tulee välillä mutta menee ohikin kun käsittelee sen tunteen. Mielestäni kuuluu ihan normaaliin eläämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen isosiskolleni. En kuitenkaan pahalla tavalla. Siskollani on upea uusi omakotitalo saunoineen ja paljuineen. Itse asun saunattomassa kerrostaloasunnossa. Rakastan saunaa ja vihaan kerrostalossa asumista.
Tosin siskoni on ollut jo pitkään työelämässä, minä vasta opiskelen yliopistossa ja olen osa-aikaisena töissä kaupassa. Ehkä minäkin vielä joskus..
Olen kateellinen muutamille tyylitajuisille kavereille. Ne osaa jotenkin luonnostaan pukeutua kivasti. Minäkin joskus hetken luulen, että mulla on kiva tyyli. Sitten havahdun todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen kaikille niille, joilla on ollut hyvä isä kuvioissa koko elämän. Samaten olen kateellinen niille kaikille, joilla on suht normaali suku (eli valtaosalla ei ole mielenterveysongelmia, kuten persoonallisuushäiriöitä...), jonka kanssa hyvät välit.
Uskon olevani kateellinen noista juuri siksi, etten ole voinut vaikuttaa itse lähtökohtiini, eri asia jos kadehtisin vaikka jonkun ammattia tai hyvää vartaloa. Niitä voi sentään yrittää saavuttaa.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 16:19"]
Olen kateellinen muutamille tyylitajuisille kavereille. Ne osaa jotenkin luonnostaan pukeutua kivasti. Minäkin joskus hetken luulen, että mulla on kiva tyyli. Sitten havahdun todellisuuteen.
[/quote]
Tämä on niin totta. Me hyvän ystäväni kanssa olemme olleet tässä aika avoimia: Minulla on koulutusta ja siisti sisätyöpaikka. Hänellä on ollut oppimisvaikeuksia ja hän on saanut minun avullani opiskeltua ammatin ja tekee duunarityötä. Olemme puhuneet, että ei mene tasan, kun hän tykkää ja osaa pukeutua, mutta työssä tarvitsee suojavaatteet. Minä taas olen töissä, joissa voisi pukeutua, mutta en jaksa panostaa asiaan. Hän koettaa joskus neuvoa, mutta mulla tulee piheys esiin enkä raski paremman näköisiä tai uusia vaatteita ostaa.
Miksi alapeukutus?
Kateita on maailma pullollaan. Itseenikin on kohdistunut eikä se ole aina mukavaa. Kateus taas tunteena maalaillaan jotenkin paheksuttavaksi asiaksi, vaikka se on äärimmäisen luonnollinen ja inhimillinen tunne kaikkien muiden tunteiden joukossa. Se ei tee kenestäkään pahaa ihmistä.
Katkeruus on sitten toinen juttu.
Saatoin silti joskus nuorena kun yritimme ensimmäistä lastamme kauan niin tuntea pienen kateuden kun kaveri alkoi odottamaan vauvaa, vaikka olinkin hänen puolestaan iloinen. Raskaus ei ollut minulta pois, mutta ei myöskään minun hiljainen ja hetkellinen kateuden pistos häneltä. :)
En ole koskaan ollut niin mainittavasti kateellinen, että voisin antaa mitään esimerkkiä.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:22"]
En ole koskaan ollut niin mainittavasti kateellinen, että voisin antaa mitään esimerkkiä.
[/quote]
Etkö koskaan ole tuntenut, että "voi kun minullekin kävisi noin" tai "voi kun minäkin saisin sellaisen"?
Olematta silti pahansuopa? Toki ilkeääkin kateutta on paljon.
Ilkeästi en ole ollut kateellinen koskaan.
Toki toivon erinnäisiä asioita itselleni ja iloitsen muiden saavuttaessa niitä. Muiden saavutukset antavat minulle toivoa, että saatan itsekin ne saavuttaa.
Miten tämän saisi väännettyä kateudeksi? En tiedä, kerro sinä aloittaja vaikkapa.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen tällä hetkellä kateellinen kaikille jotka saa viettää aikaa erään henkilön kanssa jonka kanssa minäkin tahtoisin olla! Ehkä hiukan jopa hänen lapsilleen.