Vahva mustasukkaisuus avovaimostani
Olen viimeisen kahdeksan kuukauden aikana tullut hyvin mustasukkaiseksi avovaimostani. Tämä tunne on ahdistava enkä tiedä miten tästä pääsen eroon. En pysty avautumaan kavereilleni tästä. Tämä tunne on jollain tavalla hävettävä, ei tästä pysty kavereille avautua. Olenhan menestynyt, urheileva, pitkä, lihaksia löytyy ja naamakin ok. Avovaimo on hoitoalalla ja sai tammikuussa uuden paremmin palkatun työn yksityispuolelta ja tämän jälkeen nämä mustasukkaisuuden tunteet ovat tulleet voimakkaiksi. Avovaimo selvästi viihtyy uudessa työssä entistä paremmin. Mutta hänellä on nykyään työmenoja, joita aiemmin oli todella vähän. Ei ole tapahtunut mitään sellaista, että voisin suoranaisesti epäillä jostain, mutta tämä mustasukkaisuuden tunne vahvistuu viikko viikolta. Tuntuu, että jotain on meneillään. Avovaimo on muuttunut jollain tapaa. Periaatteessa myönteiseen suuntaan. Hän on aiempaa tyytyväisempi ja iloisempi. Kuitenkin minua tämä vaivaa. Avovaimo käy juoksemassa useammin kuin ennen ja suunnittelee puolimaratonia keväälle. On kai laihtunut myös. Aiemmin hän halusi puhua häistä ja intti että päätämme ajankohdan, mutta nyt ne puheet on loppuneet. Otin asian itse eilen esille, mutta avovaimo sanoi, että kannattaa mieluummin säästää nekin rahat omistusasuntoon. Suutuin hänelle ja huusin, että mikä helvetti häntä vaivaa. Loukkaantuneena lähti juoksulenkille ja minä jäin miettimään mustasukkaisia ajatuksiani. Illalla sovimme ja katsoimme elokuvaa. Seksikin on vähentynyt. Välillä iskee suorastaan raivo siitä, että tunnen, että minua kohdellaan väärin ja salataan jotain. Olemme yhdessä luoneet tämän elämämme, kun olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta. Tukeneet toisiamme opintojen ajan, taloudellisesti ja psyykkisesti. Opetin hänelle useammankin urheilulajin ja ostanut lahjoja ja kohdellut hyvin. Koskaan en ole pettänyt häntä. Nyt tuntuu, että minua kusetetaan. Pää räjähtää kohta. Nainen on muuten taas jo urheilemassa klo 8 sunnuntaina.
Kommentit (30)
Puhuminen on vaikeaa. En saa näitä ajatuksia kerrottua avovaimolleni, en pysty kertomaan, että olen näin epävarma tilanteestamme. Varasin meille äsken viikonloppumatkan Roomaan, katsotaan miten avovaimo reagoi, kun yllätän hänet.
Miksi vaimosi ei saisi viestitellä kavereiden kanssa? Meneeköhän nyt pikkaisen yli tuo sinun käyttäytymisesi?
Eli sulla ei ole mitään asiallista todistetta siitä että vaimosi pettäisi?
Pelkästään omat tunteesi, jotka lähinnä muka johtuvat siitä, että avovaimo on tyytyväisempi uudessa työpaikassaan, pitää paremmin huolta itsestään sekä näyttäisi olevan luottavaisempi teidän suhteessanne, koska ei kinua häitä vaan haluaa satsata realistisesti yhteiseen tulevaisuuteenne??
Kiinnostaa että mitä sun omassa elämässäsi on tapahtunut tänä aikana? Aika ikävältä kalskahti myös se toteamuksesi että sinua ei surettaisi ero avovaimostasi vaan ainoastaan ottaa kupoliin se, jos s i n u a kusetetaan. Tässä näyttäisi siltä, että ongelma on täysin omien korviesi välissä ja itsetuntosi heikko, koska pelkäät rakkaan elämänkumppanin menettämistä vähemmän kuin sitä, että itsekunnioituksesi saa kolauksen...
Minun mieheni oli mustasukkainen esim. juuri kaverille viestittelystä. Omaa aikaa minulla ei saanut olla ollenkaan. Ongelma vain paheni, suhde muuttui hyvin ahdistavaksi ja lopulta jätin hänet. Enkä ole katunut. Todella hyviä neuvoja olet saanut muilta vastanneilta.
Ihan oikeasti mies, hae apua itsellesi. Oli puolisosi kuka tahansa tulet aina kärsimään samasta "vammasta". Kyse ei ole puolisoista vaan pääsi sisällä asuvasta ajatuksesta.
Saamme lehdistä lukea pahoinpitelyistä ja tapoista, ihan turhaan.
Tästä voit aloittaa
Hillitse itsesi hyvä mies. Eikö aikaisemmin ole käynyt mielessä että vaimolla voisi olla joku mies? Se riski on vaan parisuhteessa otettava. Vaikka olet mustasukkainen, se ei oikeuta sinua käyttäytymään hallitsemattomasti. Ymmärrettävää on kyllä, että olitte puhuneet naimisiinmenosta ja nyt vaimo ei enää haluakaan. Paitsi jos sinä et siitä ennen ollut edes innostunut, silloin sanon vain: karma kosti ;)
Tarvitset hoitoa pikaisesti. Tuolla käytöksellä karkoitat hänen ilman toisia miehiäkään.
Avovaimo tuli kaupasta ja yllätin hänet näyttämällä matkavarauksen koneelta. Eipä tosiaan ollut iloinen yllätys hänelle. Valitti vaan, miten voin mennä päättämään hänen puolestaan, miten hän viettää viikonlopun kuukauden kuluttua. Melkein itkua tihrusti ja sanoi minua ajattelemattomaksi ja itsekkääksi. Ei helvetti sentään. Tässä siis istun nyt autossa ja mietin minne menen ja mitä teen.
Yksityisetsivät ovat aika kalliita, mutta mieti sellaisen palkkaamista muutamaksi tunniksi.
No jos lähtee su treenaa, lähde toki mukaan joskus -yllättäen ja pyytämättä
Ap istu alas sen naisesi kanssa ja kerro suuttumatta ja syyttelemättä miltä sinusta tuntuu.
"Hän on aiempaa tyytyväisempi ja iloisempi. Kuitenkin minua tämä vaivaa."
Voi jumalauta, muuta en osaa sanoa typerys.
Se että sinusta tuntuu, että sinua kusetetaan, johtuu ihan puhtaasti siitä, ettet osaa hyväksyä sitä että avovaimosi kasvaa ja kehittyy, muuttuu. Takerrut liikaa tuttuun ja turvalliseen, muutosten sietokykysi on olematon.
Hankkiudu ratkaisukeskeiseen terapiaan, tai hankkiudu mindfulness-ryhmään, kasvaa selkäranka joka taipuu ja joustaa mutta ei ala murtumaan heti kun tuuli muuttaa kaksi astetta suuntaa.
Jos et koe, että pystyt haasteeseen muuttaa itseäsi, kerro se avoimesti avovaimollesi ja erotkaa, pysy loppuelämäsi sinkkuna ellet saa jostain kipinää muuttua.
Mustasukkaisuus on sairaus. Suhde ei ole hyväksi avovaimollesi. Päästä hänet menemään, hoida itsesi kuntoon ja mieti sitten, pystytkö olemaan suhteessa.
Tuohan ei jää pelkästään mustasukkaisuuteen, vaan elämässäsi on muitakin pakkomielteitä, jotka haittaavat muiden elämää. Mustasukkaisuus on vain jäävuoren huippu. Ne kulkevat nipussa.
Tästä todistaa muun muassa tekstissäsi kuuluva kilpailunhalu ja ulkoisen pätemisen korostaminen. Koska kirjoitit tänne, suhde on muutenkin jo käytännöllisesti katsoen ohi.
Mustasukkainen mies menettää puolisonsa, ennemmin tai myöhemmin. Eikö sulla oo työtä ja menoja?
Olit aikaisemmin tyytyväinen, kun naisesi oli enemmän "kiinni" sinussa. Tuntuu uhkaavalta, kun hänen elämässään on uusia asioita ja hän on selvästi onnellisempi kuin ennen.
Ei toista ihmistä voi henkisesti pakottaa lähelleen. Jokainen valitsee elämäänsä asioita, joista saa iloa. Et sinä kontrolloimalla ja vaatimalla tule saamaan haluamaasi. (Ennen naisesi pelasi samaa peliä kuin sinä inttämällä avioliittoa. Nyt hänellä on muita preferenssejä ja hän on ymmärtänyt, että ulkoinen sitoutuminen ei sinänsä tee onnellista liittoa.)
Ehdotan sinulle kahta asiaa. Jos olet todella rohkea, näytät kirjoittamasi tekstin hänelle. Toinen vaihtoehto on se, että avaudut hänelle siitä, että tunnet itsesi nykyään epävarmaksi suhteessanne. Kysy, että miten voisit päästä häntä lähemmäs. Näytä haavoittuvaisuutesi. Teillä on toivoa! Pakottamalla et pääse mihinkään vaan syventämällä läheisyyttänne.
Pitäisikö sinun vain istua alas naisystäväsi kanssa ja kertoa, että miltä sinusta tuntuu ilman, että syytät häntä kuitenkaan ensitilassa. Siitä voisi lähteä vyyhti purkaantumaan. Yritä kuitenkin pitää keskustelu rauhallisena ja asiallisena, kukaan ei halua olla saman pöydän ääressä huutavan miehen kanssa. Anna ääni myös naisystävällesi, jotta hän voi kommentoida ja kertoa omista ajatuksistaan.
Nainen puhui aikaisemmin hääpäivän päättämisestä, sinä et halunnut, nainen luopui toivosta ja ajatteli oikeutetusti, että hän ei kelpaa sulle aviovaimoksi, joten on suunnannut mielenkiinnon uuteen työhön ja urheiluun.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:42"]
Langan aloittaja täällä taas. En koe mustasukkaisuutta siitä, että avovaimolla on nyt parempi työ ja enemmän menoja. Koen mustasukkaisuutta siitä, että avovaimolla saattaisi olla joku toinen mies, jolle hän antaa huomiota. Voisin hyväksyä jossain mielessä senkin, jos avovaimo kertoisi minulle, että hän haluaa erota minusta. Mutta tämä ajatus siitä, että minua kusetetaan. Tätä ajatusta en kestä. Pari viikkoa sitten repäisin puhelimen avovaimon kädestä ja olin lähellä heittää puhelimen seinään, kun hän viestitteli jonkun kaverin kanssa pari tuntia. Sain kuitenkin hillittyä itseni.
[/quote] Vaikka se pettäisikin niin siinä ei puhelimen heittelyt auta. Nosta huolesi esille keskustelulla. Sanot, että jos sulla ei ole mitään salattavaa niin voin varmaan katsoa puhelintasi.