Vuosi asumista uudella paikkakunnalla, mutta en viihdy :(

Loppu jo vuoden "yksinäisyyden" jälkeen? O.o

Vähääpä osa kestää. En tosiaan osaa neuvoa, koska en näe mitään ongelmaa. Sulla on loistoelämä.

Minkä ikäinen olet? Minkälaisesta paikkakunnasta on kyse, pienestä tuppukylästä vai isommasta kaupungista? Olisiko siellä jotain toimintaa johon voisit lähteä mukaan? Olen itse myös melko huono tutustumaan, joten uskon että on raskasta. Olisin ihan yhtä hukassa jos yksin joutuisin uuteen kaupunkiin.

Onko sulla harrastuksia? Niiden kautta voisit tutustua ihmisiin. Eikä ehkä niinkään missään perus kuntokeskusjumpassa mutta kansalais-/työväenopistossa. Tuntuu että niissä ihmiset tutustuvat toisiinsa paremmin. Aikaahan tuo tutustuminen ottaa, mutta älä luovuta. Älä välitä työpaikan idiooteista, eipä tuollaisten kanssa edes haluaisi viettää aikaa. Mites työpaikan vanhemmat työkaverit? Minulla lähimmät työkaverit (YSTÄVÄT) ovat kaikki 10-15v vanhempia kuin minä!
Tsemppiä!

Ajattele, että työ on työ. Pienennä niitten ihmisten merkitys. Typeryksiksi ei kannat uhrata hirveästi energiaa...se menee ihan hukkaan. Panosta sinne, mistä saat voimaa.

hakeusu johonkin ryhmään, missä tehdään sellaisia asioita, joista sinä pidät. Onko kädentaidot tai laulu tai ilmaisutaitoa tai muu. Tai jokin liikunnan harrasteryhmä...se on parempi kuin ohjattu jumppa liikunta...harrasteryhmössä tutustuu helpommin.

mikä sinua kiinnostaisi?

sitten on myös ryhmiä naisten talolla ja sieltä voisit saada uusia yhteyksiä, kun kysyt vaan. Hakeudu sinne.

panosta omaan hyvinvointiisi. Se on tärkeää. kuulostele mikä parantaa oloasi ja mikä heikentää. Ja etene sinne hyvään suuntaan. Valitse niitä hyviä juttuja itsellesi. Kokeile.

Ap jatkaa,

Olen myös aiemmin kokenut yksinäisyyttä, mutta nyt se vain korostuu kun läheiset ja tuttavat asuvat kaukana. Teen vuorotyötä, joten joka viikkoisiin ryhmiin on mahdoton mennä. Paikka, jossa asun on Suomen mittakaavassa yksi isoimmista, mutta ihmiset täällä todella vaikeasti lähestyttäviä. Lisäksi olen toiselta puolelta Suomea, ulosantini ja arvot ja asenteeni saattavat poiketa paikallisista, joka luo lisäkitkaa..

Olen asunut ulkomailla, nähnyt ja kokenut paljonm joten mistään nuoren tytönhupakon paniikista ei ole kyse. Elämä täällä ei vain lähde sujumaan vaikka kuinka yritän. Harrastan lähinn' urheilua.

Kaipaan tukiverkostoani, ihmisiä joihin voi oikeasti luottaa. Tämä yksin haahuilu suht tuntemattomassa kaupungissa ei tunnu elämisen arvoiselta! Mutta tämä aika ja talouden tilanne on sellainen, etten uskalla vain hypätä pois hyvä palkkaisesta työstä.. 

Mulla sama tilanne, mutta oon luonut nettiin verkostoja ja se auttaa vähän. Pelataan counter-strikea tietyllä porukalla ja meitä on ympäri Suomea. Suosittelen sullekin :)

Miten ihan lavatanssi yms kurssit... Siellä saa oikeesti ystäviä , yhdessä voi sitten käydä lavoilla jne. Kurssit usein sellaisia että ei väliä vaikka ei joka viikko pääse.

Täälläkin yksinäinen. Muutin puolison kotipaikkakunnalle. Masentaa. Ei tunnu elämisen arvoiselta. Mutta en näe poispääsyä. Tänne on vain asettauduttava. 

Itse olen jo viisikymppinen, monta kertaa muuttanut eri puolelle suomea. Alku on ollut aina vaikeaa ja olo on ollut orpo. Aina kuitenkin on joitain kivoja ihmisiä löytynyt ja muutenkin juttuja joita on jäänyt ikävöimään. Tosin lasten kautta löysin aika paljon tuttavia ja töistä, myös naapurustosta.

Olet isossa kaupungissa, sieltä löytyy vaihtoehtoja ja samanhenkisiä yksinäisiä löytyy varmasti muitakin! Yhdistystoimintaa tai vaikka naistenpiirejä tai yksittäisiä kädentaito, kulttuuri tai liikuntajuttuja. Ei kaikkiin tarvitse sitoutua joka kerraksi kausimaksulla.

Emt, kuulostaa rasittavalta, jos kaipaat "tukiverkostoa". Eli kaipaat siis tukea.

Etkö ole hauskaa seuraa? Urheiluaki voi harrastaa seuroissa ja julkisissa tiloissa, missä voi vaihtaa sanasia toisten kanssa.

Jumalan seurassa koti on kaikkialla. Suosittelen hengellisyyttä piruja torjumaan niinsanotusti. Tai sitten joogajuttuja maadoittamaan.

Itse ajattelen muuttaa toiselle puolelle Suomea. Perustelen sitä sillä, että on ihan sama, missä kaupungissa on yksin. Yksinoleminen on mieletön rikkaus. Vapaus olla miten haluaa. Syy muuttoon on myös, että statukseni tällä nykyisellä paikkakunnalla on muuttunut. Minuun ei osata enää suhtautua mitenkään, kun lähipiirissäni on tapahtunut isoja muutoksia. Huomaan, että minua jotenkin säälitään. Kun muuttaa, saa luotua nahkansa ja uudella paikkakunnalla on valmiiksi se, mikä on. Rehellisesti voi olla oma itsensä.

10 vuotta vanha ketju jo!👋

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa,

Olen myös aiemmin kokenut yksinäisyyttä, mutta nyt se vain korostuu kun läheiset ja tuttavat asuvat kaukana. Teen vuorotyötä, joten joka viikkoisiin ryhmiin on mahdoton mennä. Paikka, jossa asun on Suomen mittakaavassa yksi isoimmista, mutta ihmiset täällä todella vaikeasti lähestyttäviä. Lisäksi olen toiselta puolelta Suomea, ulosantini ja arvot ja asenteeni saattavat poiketa paikallisista, joka luo lisäkitkaa..

Olen asunut ulkomailla, nähnyt ja kokenut paljonm joten mistään nuoren tytönhupakon paniikista ei ole kyse. Elämä täällä ei vain lähde sujumaan vaikka kuinka yritän. Harrastan lähinn' urheilua.

Kaipaan tukiverkostoani, ihmisiä joihin voi oikeasti luottaa. Tämä yksin haahuilu suht tuntemattomassa kaupungissa ei tunnu elämisen arvoiselta! Mutta tämä aika ja talouden tilanne on sellainen, etten uskalla vain hypätä pois hyvä palkkaisesta työstä.. 

Sanos ny missä päin nyt asut, ja missä ennen ?? Edes suurin piirtein että osattas suhtautuu paremmin tilanteeseen..

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin yksinäinen. Muutin puolison kotipaikkakunnalle. Masentaa. Ei tunnu elämisen arvoiselta. Mutta en näe poispääsyä. Tänne on vain asettauduttava. 

Minäkin muutin, ei siitä tullut mitään. Onneksi minulla koti myös "maalla", jossa vietän paljon aikaa. Mies viihtyy kaupungissa toistaiseksi.

Haluatko kärsiä jonkun työpaikan takia. Nyt muutto takaisin sinne missä perhe ja ystävät ovat. Sieltäkin varmasti jossain vaiheessa löydät töitä