Voiko teinipojalla olla sellainen vaihe, että inhoaa sisarustaan?
Vuosiahan tätä on jo kestänyt, mutta mietin olisiko kyseessä kuitenkin vain jonkinlainen vaihe.
Veljeni tuntuu inhoavan minua. Hän ärsyyntyy kuulemma minusta, vaikka tarkoitukseni ei todellakaan olisi ärsyttää. Yritän olla aina hänelle mukava ja tarjoan apuani. Silti hän on hyvin tyly minua kohtaan. Jos laitan whatsapissa viestiä, vastaa lyhyesti jotain ''joo'' tai ''ei'' jos vastaa ollenkaan. Jos menen hänen huoneeseensa, käskee menemään pois. Pelkkä minun olemassaoloni tuntuu olevan hänestä huono asia.
En ole mitenkään yli-innokas enkä tuputa seuraani, en tahdo häiritä. Silti jos vaikka osumme keittiöön samaan aikaan, hän ärsyyntyy minusta. Pelkkä häneen päin katsominen voi laukaista riidan.
Onko tämä ihan normaalia ja mikä tällaista käytöstä voisi selittää? Haluaisin että välimme olisivat paremmat ja muistelen lapsuutta haikeana, kun teimme asioita yhdessä. Miksi olen hänestä inhottava ja ärsyttävä ihminen? Apuja?
Hän on 17 v ja minä 20 v. Asun jo omillani, mutta veljen käytös on yhä samanlaista kuin saman katon alla asuessani.
Kommentit (6)
Joo, tosin vähän nuorempana. Viisi vuotta nuorempi veljeni taisi nimittää minua mm. lehmäksi 14-15 -vuotiaana. Ja oli todella kiltti teini, murkkuikä oli pientä ja lähinnä keskittyi nörttitouhuihin nörttikavereidensa kanssa.
Nykyään murkkuikä on toki venynyt kummastakin päästä eli alkaa aiemmin ja loppuu myöhemmin. Syyksi on nähty rajaton kasvatus, joka pitkittää sitä tilaa.
Miehelläni on muuten 16-vuotias poika, joka on sellainen vähäsanainen möllö välillä. Aiemmin sosiaalinen poika on välilä sellainen tympeä "ihan ok" -tyyppi, välillä intoutuu selittämään kaikkea. Pikkusisaruksistaan lähinnä valittaa tyyliin: "miksi Maijan pitää koko ajan olla kavereiden kanssa?". Ja tämän "Maijan" kaverit ei periaatteessa häiritse mitenkään ihmeellisesti vaan hengaavat 9-vuotiaiden tyttöjen touhuissa omassa huoneessa. Se on se murkkuikä, niin sen ajattelen.
Sitäpä määkin oon tässä jo hyvän aikaa ihmetellyt. Yhtäkkiä musta vaan tuli inhottava veljen mielestä. Mitään syytä ei ole käytökselleen kertonut. Veli on nyt 27v, minä 29v. Edelleen sama meno.
Minun veljeni oli minulle ja siskoilleni suorastaan vihamielinen 18-22-vuotiaana. Hänellä oli hankala, pettymysten sävyttämä kausi ja hänen koko olemuksensa oli suorastaan raskas katsottava.
Mutta annas olla, kun veli oli ehtinyt kolmekymppiseksi! Häntä lempeämpää ja kohteliaampaa veljeä saa hakea! Ja yhä on samalla tiellä yli nelikymppisenä. Siis loistoveli!
Huonosti kasvatettu