Lue keskustelun säännöt.
Siskopuoli vaatii isältä perintöä - mitähän tuolle sanoisi?
24.09.2015 |
Isäni kuoli äskettäin. Hän oli pienituloinen eläkeläinen. Sekä minä ja pikkusiskoni olemme kirjallisesti ilmoittaneet, ettei meillä ole mitään vaateita perinnön suhteen. Näin ollen isämme leski saa sen, mitä isältä jäi. Eli asunnon irtain ja isän pankkitili, jolla perunkirjoittajan mukaan pienehkö summa rahaa. Isän leski ei siis ole äitimme.
Isosisko (siis siskopuoli), jolla on eri isä kuin minulla ja pikkusiskolla on nyt vaatimassa omaa osuuttaan perinnöstä (jota ei siis kummemmin edes ole), koska se "kuuluu hänelle" ja hänellä on siihen "oikeus." Hän vaatii jopa kodin irtaimiston arviointia ja osaa isän tavaroiden mm. tietokoneen, autonromun, kalastusvälineiden ym. myyntiä, jotta hän saisi niistä perintöä. Haukkui minut äsken pystyyn, koska olen kuulemma pakottanut pikkusiskoni allekirjoittamaan paperin, jonka mukaan hänellä ei ole vaateita.
Isäni on aikanaan tunnustanut siskopuolen omakseen ja elättänyt hänet omanaan. Mutta kun tämä siskopuoli sai noin 20 v tietää, ettei isäni olekaan tämän biologinen isä, hän hylkäsi isämme. Tähän kuuluu myös sellainen kuvio, että tämä siskopuoli liittyi Jehovan Todistajiin noihin aikoihin. Ei ollut yli 30 v kertaakaan soittanut tai kirjoittanut isälle.
Siis onko tuo siskopuoli nyt seonnut ihan täydellisesti? Vaikka hänellä olisikin laillinen oikeus perintöön, niin ei ainakaan moraalisesti.
Mitä olette mieltä?
Kommentit (31)
No moraaliset seikat ei valitettavasti tässä paina. Jos isänne on tunnustanut siskopuolesi omakseen, on hänellä yhtälainen oikeus perintöön juridisesti. Ja jos yksikin pesän osakas vaatii, on perinnönjako suoritettava.
Mä kyllä sinuna yrittäisin laittaa tuolle ihmiselle luun kurkkuun (kuvannoillisesti), jos kerran homma on mennyt noin, niinkuin kerrot. Toki tässä ei nyt tiedetä sitä, mitä isäsi olisi asiasta mieltä. Jos tietäisin, että isäni olisi ollut sitä mieltä, ettei pidä kyseistä tytärtä enää arvossa, voisin nostaa äläkän, mutta jos tietäisin, että isä olisi mielellään suonut tuolle tyttärelle perinnön, tyytyisin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan tunnustaa omakseen lapsen, joka ei ole oma?
Joka tapauksessa jos noin on tehty, on siskolla oikeus periä isänsä/isäkseen tunnustautunut, oli uskoltaan jehova tai ei. En ymmärrä, mitä isäsi vaimo tekee kalastusvälineillä jne.. joten eiköhän joka 6. ongen voisi myydä (niistä 50% on avio-oikeuden perusteella lesken, loput tasan sinulle ja sisaruksillesi). Kannattaa muistaa, että leski saa päättää, millaista perintöä kukin saa (ei siis voi vaatia sitä autoa, jos leski päättää antaa tilalle rahaa jne.)
Sisko sai 20 vuotta sitten tietää, että hänellä on "väärä" isä, mutta eipä hän ole 30 vuoteen ollut yhteydessä isään - hieman outo kuvio mielestäni, sillä jos ei ole ollut 10 vuoteen tekemisissä, niin mitä ihmeen merkitystä sillä on, kuka se isä lopulta oli?
Laillinen oikeus on, koska isyys on tunnustettu.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:01"]
No moraaliset seikat ei valitettavasti tässä paina. Jos isänne on tunnustanut siskopuolesi omakseen, on hänellä yhtälainen oikeus perintöön juridisesti. Ja jos yksikin pesän osakas vaatii, on perinnönjako suoritettava.
Mä kyllä sinuna yrittäisin laittaa tuolle ihmiselle luun kurkkuun (kuvannoillisesti), jos kerran homma on mennyt noin, niinkuin kerrot. Toki tässä ei nyt tiedetä sitä, mitä isäsi olisi asiasta mieltä. Jos tietäisin, että isäni olisi ollut sitä mieltä, ettei pidä kyseistä tytärtä enää arvossa, voisin nostaa äläkän, mutta jos tietäisin, että isä olisi mielellään suonut tuolle tyttärelle perinnön, tyytyisin siihen.
[/quote]
Nostaisit äläkän mistä? Harva nosti äläkkää, kun Kari Tapion avioton poika ryhtyi vaatimaan perintöä, mutta nyt nähtävästi rahan haluaminen ei ole suotavaa.
Perintö jakoon, koko pesästä on 50% lesken avio-oikeuden perusteella (tai jopa enemmän, jos leski ei anna varakkaampana tasinkoa) ja loput menee tasan sinulle ja sisaruksillesi. Jos sinä ja pikkusisko jo luovuitte omasta osuudestanne, saa se osuuttaan vaativa 1/6 pesästä eli todennäköisesti enemmän perintöveroja kuin perintöä.
Jos yksikin kuolinpesän osakkaista vaatii perinnönjakoa, se tulee tällöin suorittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isäsi oli juridisesti siskosi isä, kuuluu siskolle lakiosa.
Ja siskollesihan ei kuulu biologisen isänsä perinnöstä penniäkään.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:02"]Miksi kukaan tunnustaa omakseen lapsen, joka ei ole oma?
[/quote]
Jos vaikka on pienestä asti kasvattanut lapsen ja kokee itsensä täten isäksi, niinkuin minun mieheni on tehnyt.
Meilläkään miehen vanhemmat eivät hyväksy vanhinta lastamme niin jouduimme tekemään ratkaisun että eivät siten tapaa ketään heistä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisiahan ne Jehovan todistajat ovat.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 15:56"]
"jolla on eri isä kuin minulla ja pikkusiskolla on nyt vaatimassa omaa osuuttaan"
[/quote]
"Isäni on aikanaan tunnustanut siskopuolen omakseen ja elättänyt hänet omanaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:02"]Miksi kukaan tunnustaa omakseen lapsen, joka ei ole oma?
Joka tapauksessa jos noin on tehty, on siskolla oikeus periä isänsä/isäkseen tunnustautunut, oli uskoltaan jehova tai ei. En ymmärrä, mitä isäsi vaimo tekee kalastusvälineillä jne.. joten eiköhän joka 6. ongen voisi myydä (niistä 50% on avio-oikeuden perusteella lesken, loput tasan sinulle ja sisaruksillesi). Kannattaa muistaa, että leski saa päättää, millaista perintöä kukin saa (ei siis voi vaatia sitä autoa, jos leski päättää antaa tilalle rahaa jne.)
Sisko sai 20 vuotta sitten tietää, että hänellä on "väärä" isä, mutta eipä hän ole 30 vuoteen ollut yhteydessä isään - hieman outo kuvio mielestäni, sillä jos ei ole ollut 10 vuoteen tekemisissä, niin mitä ihmeen merkitystä sillä on, kuka se isä lopulta oli?
[/quote]
Miten niin 20 vuotta sitten sai tietää? Siis tuossa ap sanoi, että 20-vuotiaana. Eli mistä päättelit, että on nyt 40 v? Minusta he ovat vanhempia!
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:05"]
Jos sinä ja pikkusisko jo luovuitte omasta osuudestanne, saa se osuuttaan vaativa 1/6 pesästä eli todennäköisesti enemmän perintöveroja kuin perintöä.
[/quote]
Ei perintövero voi koskaan olla perintöä suurempi. Ja jos suurin piirtein varaton henkilö on kuollut, niin ei siitä varmaan mitään veroseuraamuksia edes ole. Perinnöt on verovapaita 20000 euroon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teette perinnönjaon ja annatte siskolle sen 1/3 pankkitilin rahoista mikä hänelle kuuluu, lesken kodin irtaimisto jää hänelle. Isänne kun halusi tunnustaa siskonne lapsekseen, kunnioittakaa sitä.
Tuo aloitus on niin sekava, ettei asiaan voi ottaa kantaa. Oliko sinun ja siskosi isä tunnustanut sisarpuolesi? Toisessa kohdassa mainitset, että hänellä eri isä (no lopulta kai olikin, mutta isyyttä ei siis ole purettu, jos oikein ymmärsin). Isänne puoliso ei ole äitinne. Montako kertaa isänne oli avo- tai avioliitossa? Ketkä ovat itse asiassa sukua ja ketkä eivät? Perusteet siihen, miksi sisarpuolen ei pitäisi saada perintöään, ovat kestämättömät ja asiattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:17"]
Teette perinnönjaon ja annatte siskolle sen 1/3 pankkitilin rahoista mikä hänelle kuuluu, lesken kodin irtaimisto jää hänelle. Isänne kun halusi tunnustaa siskonne lapsekseen, kunnioittakaa sitä.
[/quote]
Eihän tuo 1/3 pankkitilistä riitä mihinkään! Lain mukaan siskolle kuuluu todennäköisesti paljon enemmän.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:17"]
Teette perinnönjaon ja annatte siskolle sen 1/3 pankkitilin rahoista mikä hänelle kuuluu, lesken kodin irtaimisto jää hänelle. Isänne kun halusi tunnustaa siskonne lapsekseen, kunnioittakaa sitä.
[/quote]
Eihän tuo 1/3 pankkitilistä riitä mihinkään! Lain mukaan siskolle kuuluu todennäköisesti paljon enemmän.
[/quote]
"Rintaperilliselle tulee lain mukaan perintöosa, joka on perittävä omaisuus jaettuna rintaperillisten lukumäärällä. Jos rintaperillisiä on kolme, osuudeksi tulee 1/3. Jos omaisuus on kuitenkin testamentilla määrätty jollekin muulle henkilölle kuin rintaperilliselle, rintaperillinen on joka tapauksessa oikeutettu lakiosaansa. Lakiosa on puolet perintöosasta eli jos rintaperillisiä on kolme, lakiosa on 1/6 perittävästä omaisuudesta. Tietyissä erityistilanteissa voi olla mahdollista, ettei perillisellä ole oikeutta edes lakiosaan."
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:32"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:17"]
Teette perinnönjaon ja annatte siskolle sen 1/3 pankkitilin rahoista mikä hänelle kuuluu, lesken kodin irtaimisto jää hänelle. Isänne kun halusi tunnustaa siskonne lapsekseen, kunnioittakaa sitä.
[/quote]
Eihän tuo 1/3 pankkitilistä riitä mihinkään! Lain mukaan siskolle kuuluu todennäköisesti paljon enemmän.
[/quote]
"Rintaperilliselle tulee lain mukaan perintöosa, joka on perittävä omaisuus jaettuna rintaperillisten lukumäärällä. Jos rintaperillisiä on kolme, osuudeksi tulee 1/3. Jos omaisuus on kuitenkin testamentilla määrätty jollekin muulle henkilölle kuin rintaperilliselle, rintaperillinen on joka tapauksessa oikeutettu lakiosaansa. Lakiosa on puolet perintöosasta eli jos rintaperillisiä on kolme, lakiosa on 1/6 perittävästä omaisuudesta. Tietyissä erityistilanteissa voi olla mahdollista, ettei perillisellä ole oikeutta edes lakiosaan."
http://www.testamentti.fi/lakiosa/
[/quote]
Mitä tulee irtaimistoon:
"Puolisonsa kuoleman jälkeen leskellä on oikeus pitää omaisuus jakamattomana hallussaan. Tämä oikeus ei kuitenkaan ole rajoittamaton, vaan kuolleen puolison rintaperilliset voivat vaatia omaisuutta jaettavaksi. Tällöin leskelle jää kuitenkin oikeus pitää yhteisenä kotina käytetty asunto hallinnassaan irtaimistoineen. Muu omaisuus jaetaan rintaperillisten kesken. Leski voi myös milloin tahansa itse luopua jäämistön hallinnasta."
Selvennys, anteeksi epäselvyydet aloituksessa: äitini oli raskaana toiselle miehelle mennessään naimisiin isäni kanssa. Isä tiesi tämän, mutta se oli hänelle ok. Eli he olivat naimisissa, kun siskopuoleni syntyi.
Joskus siskoni ollessa 20 v hän ja me kaksi siskoa saimme tämän tietää. Tuolloin äitini kertoi myös siskopuolelleni tämän biologisen isän nimen. Olemme kasvaneet käytännössä siskoksina.
Siskopuoleni ei siis ole ollut tekemisissä isän kanssa yli 30 vuoteen. Hän on nyt yli 50 v.
Sisko käytännössä katkaisi välimme myös meihin siskoihin, muutaman vuoden välein jonkun "käännytyskortin" ja Jehovan Todistajien lehtisen laittaa. He kun eivät oikein saisi seurustella ei-uskovien kanssa.
eli isosiskosi ei ole rintaperillinen eikä mitenkään siis oikeudessa saamapuolella jos todistetaan ettei isäsi ole hänen isänsä
Onko siis taustalla perheen sisäistä adoptiota?
"jolla on eri isä kuin minulla ja pikkusiskolla on nyt vaatimassa omaa osuuttaan"