Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isäni tekee kuolemaa
24.09.2015 |
Isäni, 87 v, on ollut nyt kohta kolme viikkoa syömättä mitään. Juo vettä ja mehua mutta ei suostu syömään mitään. Hänellä on hoitotahto mikä kieltää kaikki elämää pitkittävät toimet mukaanlukien letkuruokinnan ja -nesteytyksen. On dementoitunut pahasti, ei ole tuntenut meitä vuosiin enää. Pahalta tuntuu käydä katsomassa kun makaa vaan sängyssään välillä torkahdellen. Kipuja ei vaikuttaisi olevan, hereillä ollessa muistelee vanhoja aikoja kotona Karjalassa. Kauan tuntuu tämä hänen kuoleminen kestävän. Yritän hyväksyä että tämä on hänen tahtonsa mutta olen tosi surullinen...kohta häntä ei enää ole. En sitten tiedä miksi juo, kuolisi nopeammin jos ei joisi, onneksi ei ole sitä tullut ajatelleeksi. Pitäisi varmaan alkaa miettiä hautajaisia, mutta melko karulta tuntuu kun toinen kumminkin edelleen elää. Tänä iltana ajelen taas 150 km suuntaansa häntä katsomaan.
No, halusin vaan jakaa tämän kanssanne.
Kommentit (13)
Isäsi on elänyt pitkän elämän. On luonnonlaki, että aikaa on jokaisella vain rajallisesti. Se on vain hyväksyttävä.
Elä siten, että isäsi voisi olla sinusta ylpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia! Mun äitini kuoli 59-vuotiaana levinneeseen rintasyöpään, viimeiset yöt vietimme hänen vierellään sairaalassa. Onneksi sai kipupumpun eikä tuntenut enää kipuja, hiljaa hiipui pois. Rankkoja aikoja, ei niitä meinaa enää edes muistaa. Kuolema oli helpotus, se oli onneksi täysin rauhallinen, viimeinen huokaus.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 15:29"]
Voimia! Mun äitini kuoli 59-vuotiaana levinneeseen rintasyöpään, viimeiset yöt vietimme hänen vierellään sairaalassa. Onneksi sai kipupumpun eikä tuntenut enää kipuja, hiljaa hiipui pois. Rankkoja aikoja, ei niitä meinaa enää edes muistaa. Kuolema oli helpotus, se oli onneksi täysin rauhallinen, viimeinen huokaus.
[/quote]
Miten tää sun tarinasi nyt liittyy ap:n ahdinkoon? Jos et osaa auttaa tai sulla ei ole mitään lohdun sanoja, niin mitä tulet tähän lätisemään omia tarinoitasi?
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 15:29"]
Voimia! Mun äitini kuoli 59-vuotiaana levinneeseen rintasyöpään, viimeiset yöt vietimme hänen vierellään sairaalassa. Onneksi sai kipupumpun eikä tuntenut enää kipuja, hiljaa hiipui pois. Rankkoja aikoja, ei niitä meinaa enää edes muistaa. Kuolema oli helpotus, se oli onneksi täysin rauhallinen, viimeinen huokaus.
[/quote]
Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Itse pelkään sitä että en ole paikalla kun isä kuolee. Enkä todennäköisesti olekaan, koska en pysty hoitokodissa päivystämään. Onneksi tuolla on ihana henkilökunta, ei hän yksin siellä ole. Tämä odottaminen on niin kurjaa ja surullista, raastavaa. Oma elämä on ihan tauolla, mutta se nyt on sivuseikka tässä.
AP
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 15:40"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 15:29"]
Voimia! Mun äitini kuoli 59-vuotiaana levinneeseen rintasyöpään, viimeiset yöt vietimme hänen vierellään sairaalassa. Onneksi sai kipupumpun eikä tuntenut enää kipuja, hiljaa hiipui pois. Rankkoja aikoja, ei niitä meinaa enää edes muistaa. Kuolema oli helpotus, se oli onneksi täysin rauhallinen, viimeinen huokaus.
[/quote]
Miten tää sun tarinasi nyt liittyy ap:n ahdinkoon? Jos et osaa auttaa tai sulla ei ole mitään lohdun sanoja, niin mitä tulet tähän lätisemään omia tarinoitasi?
[/quote]
Olipas typerä ja tahditon kommentti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap:lle. Omalla äidillä aivosyöpä joka vie hengen jossain vaiheessa. Nyt kotona, mutta autettava. Tää on kamalaa. Ikää äidillä 69v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli pienkodilla dementoitunut potilas, jolla oli tapaturman seurauksena mennyt nielemiskyky, ja hänellä oli PEG-letku laitettu ravinnon antamiseksi. Liikuntakyky oli vielä hyvä. Peg-letku lakkasi vetämästä, syy ei ollut letkussa vaan jossain siellä mahan sisällä. Omaiset eivät halunneet, että asiaa selviteltäisiin, mistä johtuu, ettei letku vedä. Halusivat, että annetaan vanhuksen kuolla ravinnon puutteeseen. Kuolikin sitten lopulta, mutta jos olisi ollut oma omaiseni, en olisi tuolle linjalle lähtenyt.
Oma dementoitunut äitini kuoli muutama päivä sitten. Olo on haikea, mutta helpottunut. Monen vuoden odotus päättyi vihdoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap. Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka pahalta tuntuu olla siinä sängyn vieressä.
Toivottavasti et pidä epäkorrektina, jos totean, että hyvä ettette yritä pakolla nesteyttää tai ruokkia. Ei isäsi ole mitään itsemurhaa toimittamassa ja siksi juo. Jossain vaiheessa vaan tulee eteen se piste, kun elimistö alkaa purkaa itseään, sen käyttöikä tulee tiensä päähän. Esimerkiksi kun munuaiset lakkaavat toimimasta normaalisti, ruokahalu lakkaa ja suu tulee tosi kipeäksi. Jano kuitenkin jatkuu. Isäsi elämänkaari kaartuu nyt loppuaan kohti. Oletan teillä olleen hyvän yhteisen elämän ja sinulle jää isäsi henkinen perintö ja muistot, jotka ovat osaltaan rakentaneet sinusta sinun.
Meillä oli tuo henkinen tuska ja kuoleman odottaminen viisi vuotta sitten. Vieläkin on tuoreessa muistissa se, miten valvoimme viimeisen yön isän rinnalla. Yritin puhua isälle kaikkea normaalia, siitä, mitä olimme tehneet lapsen kanssa. Luulen, että hän kuuli ääneni ja toivon, että se toi lohtua poismenevälle. Kaikista pahimmalle tuntui se, että vaikka olimme läsnä, niin yksin hän silti matkaan joutui lähtemään.
Paljon voimia sinulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi on vielä hyvässä kunnossa, jos pystyy kerran puhumaan. Äidilläni oli myös Altzheimer ja silloin kun hän vielä pystyi puhumaan, hän ymmärsi välillä tilanteensa ja oli sitä mieltä, että joutaisi kuolla pois. Mutta silloin hänellä oli vielä hyvä fyysinen toimintakyky. Kun sairaus eteni siihen suloisen höppänyyden vaiheeseen, missä muistellaan lapsuutta, äiti oli ihan hyvällä tuullela. Eikä minua haitannut, ettei hän tuntenut minua. Sitten kun tauti eteni, niin alkoi jo tulla surku äidin puolesta. Ei osannut enää syödä itse ja puhe oli ihan siansaksaa. Viimeisen kerran kun hänet näin ja katsoin hänen silmiinsä, siellä ei ollut enää ketään kotona. Silloin jo mielessäni toivoin, että kuolema tulisi ja korjaisi pois. Äiti kuoli vähän myöhemmin jonkun munuaistulehduksen jälkivaivoihin ja säästyi siltä vaiheelta, jossa maataan sängyssä ja koristaan. Kyllä se kuolema oli ennen kaikkea helpotus. Ainoastaan suretti se, miten se elämän loppuvaihe meni. Siinä oli niin paljon ikäviä vaiheita, että suretti. Mutta samalla minulla oli aikaa tehdä sitä luopumistyötä matkan varrella.
Kannattaa tuon hoitopaikan kanssa sopia, miten ilmoittavat isäsi kuolemasta. Minulle tuli puhelu aamuyöstä enkä saanut sen jälkeen nukuttua. Yhtä hyvin sen tiedon olisin ehtinyt saada aamullakin, mutta kun siitä ei ollut puhetta, niin pelkäsivät että suutun jos ei heti kerrota. Hoitaja oli ollut pitämässä äitiä kädestä kiinni ja äiti oli nukkunut ihan rauhallisesti pois.
Voimia sinulle ap! Niitä hautajaisia ehtii miettiä sitten ajallaan, ei niiden kanssa vielä kiire ole.
Alue: Aihe vapaa
Voi kiitos teille kaikille kommentoineille. Onhan tämän saman kokeneita tietysti paljon, omassakin ystäväpiirissä, mutta siitä on niin raskasta puhua niin on ihanaa kun on tälläinen anonyymi paikka missä purkaa mieltään.
AP