Mieheni ei anna pitää lapsellemme 3-vuotissynttäreitä
Tähän mennessä aiemmin olemme pitäneet pienet synttärit perhepiirissä ja isäni on ollut ainoa vieraamme, mutta nykyään mieheni kuulemma karsastaa isääni, joten isänikään ei saisi enää tulla kylään. Mies myös sanoi, että lapsen synttäreitä ei tarvitsisi enää viettää lainkaan, kun sellaiset on kuulemma muutenkin "turhia". Meillä on ollut ero suunnitteilla jo kohta vuoden päivät, mutta olen vielä yrittänyt saada tilanteesta selkoa, joten emme ole vielä eronneet. Yritin puhua miehelleni, että hän pyörtäisi päätöksensä, mutta kuulemma kotona ainakaan ei synttäreitä voi viettää. Täytynee sitten sopia, jos menisimme isämme luokse niitä viettämään.
Itse olisin halunnut aiemminkin kutsua muutamia sukulaisia, mutta aina kuulemma minun sukulaisissani on jotain vikaa (totuus: ovat ihan normaaleja, mukavia ihmisiä), joten niitäkään ei ole voinut kutsua. Isäni on ollut poikkeus, mutta nyt hänkään ei ole enää tervetullut. Miehen omat sukulaiset asuvat toisella puolella Suomea, joten he eivät ole koskaan edes kiinnostuneet tulemaan mihinkään juhliin.
Kommentit (20)
Mikäs juoppo sulla on siinä kumppanina? Jakamassa sitä vanhemmuutta....
tietty lapsi synttärit saa. Ukko kiukuttelee ihan rauhassa. Ei sellaisesta tarvi edes välittää. Keksenkasvusta kiukuttelua klopilla.
Miehesi siis haluaa eristää sinut ja lapsesi. Miksi ihmeessä edelleen jahkailet sen eron kanssa? Kannattaa lähteä vielä kun voit. Vai oikeastiko kuvittelet, että tilanne ajan mittaan paranee? Ei se parane, pikku hiljaa sinulta viedään kaikki sosiaaliset kontaktit, hajoita ja hallitse -tilanteen kehittymisen jälkeen on paljon vaikeampi lähteä minnekään.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 19:55"]
Mikäs juoppo sulla on siinä kumppanina? Jakamassa sitä vanhemmuutta....
tietty lapsi synttärit saa. Ukko kiukuttelee ihan rauhassa. Ei sellaisesta tarvi edes välittää. Keksenkasvusta kiukuttelua klopilla.
[/quote]
Ei ole juoppo, mutta muuten nihkeä ja ennen kaikkea itsekäs. Hän moittii kaikkia sukulaisiani ja kavereitani jotenkin huonoiksi ja noloiksi -- noh, toisaalta mieheni myös haukkuu minuakin. Tosin miehelläni meni se käytös eräänä aamuna aivan överiksi (sai raivarin minulle rappukäytävässä ja löi minua autossa nyrkillä reiteen, kun olimme eri mieltä asiasta), joten nyt on hieman skarpannut. Mies omistaa asunnon, joten valitettavasti en voi kutsua ketään ilman että mies heitä hyväksyy. Ehdotin sitten, että ehkäpä pidämme juhlat isäni luona siten, että minä ja lapset sekä isäni syövät kakkua ja juhlistavat syntymäpäivää yhdessä ja mieheni on itsekseen kotona. Mies itse oli sitä mieltä, että se olisi hyvä vaihtoehto. Mutta ärsyttävää on silti moinen käytös. :(
Ei kaikista ole juhlimaan kaiken maailman juhlia. Juhlikaa sukulaisineen isäsi luona ja anna miehesi sillä aikaa olla omissa oloissa. Muistuta kuitenkin, että hän on aina tervetullut juhliin.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:00"]
Mies omistaa asunnon, joten valitettavasti en voi kutsua ketään ilman että mies heitä hyväksyy.
[/quote]anteeks nyt, mutta mitä vittua?!?? Olette perhe, se on teidän kotinne, voit kutsua sinne ketä tahdot!
Asunnon omistaminen nyt ei ole mikään syy. Koti on koti, teille molemmille, paitsi että sun kannattaisi juosta karkuun ja lujaa!!!
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 19:59"]
Miehesi siis haluaa eristää sinut ja lapsesi. Miksi ihmeessä edelleen jahkailet sen eron kanssa? Kannattaa lähteä vielä kun voit. Vai oikeastiko kuvittelet, että tilanne ajan mittaan paranee? Ei se parane, pikku hiljaa sinulta viedään kaikki sosiaaliset kontaktit, hajoita ja hallitse -tilanteen kehittymisen jälkeen on paljon vaikeampi lähteä minnekään.
[/quote]
Tämä on totta. Aluksi esim. appivanhempanikin sekä miehen veli suhtautuivat minuun tosi hyvin, mutta mieheni on valehdellut minusta kaikkea mahdollista heille (mies valehtelee heille, että olisin mm. todella outo ja mielisairas sekä vaimona liian "feministinen" ja laiska tekemään kotitöitä ja passaamaan miestäni, mikä ei siis lainkaan pidä paikkaansa), joten nykyisin he suhtautuvat hyvin nyrpeästi minuun.
Mies myös haukkui minua omille sukulaisilleni, kun olimme sukulaisteni luona käymässä. Joten mies tosiaan toteuttaa tuota hajota ja hallitse -periaatetta. Ja kieltämättä se on tehonnutkin, sillä pelottaa eroaminen entistäkin enemmän, kun nykyisin miehen vanhemmat pitävät minua jotenkin outona, joten yhteydenpito esim. lasten vuoksi eron jälkeen olisi vaikeampaa miehen sukulaisiin. Tilanne on kaiken kaikkiaan erittäin hankala. :(
Kuulostaa siltä, että miehesi omaa narsistisia piirteitä
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:00"]
Mies omistaa asunnon, joten valitettavasti en voi kutsua ketään ilman että mies heitä hyväksyy.
[/quote]anteeks nyt, mutta mitä vittua?!?? Olette perhe, se on teidän kotinne, voit kutsua sinne ketä tahdot!
[/quote]
Tässä on sellainenkin sivujuonne, että mies ei ole antanut minun mennä kirjoille hänen luokseen, sillä mahdollisen eron tullessa mies ei halunnut riskeerata sellaista, että asunto päätyisi ositukseen. Mies on myös mm. heittämässä minua ulos melko usein, eikä anna minun ostaa tai edes valita mitään huonekaluja ilman hänen lupaansa. Minulla oli taannoin oma kirjoituspöytä, jonka mies vain eräänä päivänä kantoi kellariin, vaikka yritin vastustaa. En myöskään saa koskaan katsoa televisiota, jos mies on eri mieltä vaikkapa kanavasta. Hän vetoaa siihen, että omistaa television, joten hän sitten monesti pelaa konsolilla vaikkapa koko illan, eikä minulla ole juuri mitään sananvaltaa katsottaviin ohjelmiin. Mutta nuo ovat jo sinänsä hieman off topic.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:04"]
Ei kaikista ole juhlimaan kaiken maailman juhlia. Juhlikaa sukulaisineen isäsi luona ja anna miehesi sillä aikaa olla omissa oloissa. Muistuta kuitenkin, että hän on aina tervetullut juhliin.
[/quote]
Eli perheessä hypitään kiukuttelevan vanhemman pillin mukaan? Muu perhe sipsuttelee villasukat jalassa kotonaan ettei isi häiriinny?
Tää on taas niitä juttuja josta puuttuu puolet. Tulet tänne kertomaan kuinka mies on kamala ja sinä ja sukusi hyviä. Ei mene läpi.
Mun mielestä on kurjaa lapselle,jos isän vuoksi ei voi järjestää synttäreitä.Lapsille kuitenki synttärit ja muut kekkerit on mukavaa vaihtelua arkeen ja saa edes joskus tuntea olonsa tärkeäksi.Miehesi menköön silloin muualle,jos on niin kovin vaikea tulla toimeen ihmisten kanssa.
Miehesi ei kyllä muutenkaa vaikuta miltään kultakimpaleelta.Jos hän puhuu sinusta selän takana,ja vääristelee asioita,nii luuletko että se yhtäkkiä muuttuisi jotenkin paremmaksi?
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:25"]
Tää on taas niitä juttuja josta puuttuu puolet. Tulet tänne kertomaan kuinka mies on kamala ja sinä ja sukusi hyviä. Ei mene läpi.
[/quote]
En varmasti itsekään ole täydellinen, sillä olen mm. olen erittäin ujo ja huonoitsetuntoinen ja yliopistotutkintoni jäi aikanaan kesken, eikä minulla ole varallisuutta juurikaan (ei tosin myöskään velkoja), toisin kuin miehelläni. Lisäksi olen hieman jääräpäinen ja yritän kovasti pitää puoliani miestäni vastaan, tosin yleensä siinä onnistumatta. Mutta olen silti asiallinen, rehellinen, tunnollinen, empaattinen ja pidän huolen lapsista ja hoidan työni hyvin. Sukulaiseni ovat normaaleja keskiluokkaisia kansalaisia, osa myös duunareita. Mutta mieheni sukulaiset eivät ole sen kummempia myöskään. Mies pitää minua "hulluna", sillä pelkään miestäni hänen raivokohtaustensa ja äkkipikaisuutensa vuoksi sekä ehkä siksi, että olin teini-ikäisena pari vuotta lievästi masentunut vanhempieni avioeron vuoksi. Mitä haluaisit tietää tarinasta lisää?
Ja annat lapsesi kasvaa tuollaisessa ympäristössä?
Mikä on syy ettet lähde? Et siis ole edes krjoilla kodissasi, en ihan taida uskoa. Mikset mene sinne missä olet kirjoilla? Mikset jätä tuota miestä, varsinkin kun on jo lyönytkin?
Vai onko se kuitenkin niin ihana tiistaisin?
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:11"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:00"]
Mies omistaa asunnon, joten valitettavasti en voi kutsua ketään ilman että mies heitä hyväksyy.
[/quote]anteeks nyt, mutta mitä vittua?!?? Olette perhe, se on teidän kotinne, voit kutsua sinne ketä tahdot!
[/quote]
Tässä on sellainenkin sivujuonne, että mies ei ole antanut minun mennä kirjoille hänen luokseen, sillä mahdollisen eron tullessa mies ei halunnut riskeerata sellaista, että asunto päätyisi ositukseen. Mies on myös mm. heittämässä minua ulos melko usein, eikä anna minun ostaa tai edes valita mitään huonekaluja ilman hänen lupaansa. Minulla oli taannoin oma kirjoituspöytä, jonka mies vain eräänä päivänä kantoi kellariin, vaikka yritin vastustaa. En myöskään saa koskaan katsoa televisiota, jos mies on eri mieltä vaikkapa kanavasta. Hän vetoaa siihen, että omistaa television, joten hän sitten monesti pelaa konsolilla vaikkapa koko illan, eikä minulla ole juuri mitään sananvaltaa katsottaviin ohjelmiin. Mutta nuo ovat jo sinänsä hieman off topic.
[/quote]
M I K S I haluat olla tämän ihmishirviön kanssa?
Tuo on kuin siskoni kynästä. Tai siis oli. Nyt, 10v myöhemmin hän jo uskoo siihen paskaan mitä mies suoltaa. Me kaikki sukulaiset ollaan vähintäänkin perseestä. Siskolla on uusin auto alla, hemmetin iso upea talo ja kauniit vaatteet. Ja mies on saanut hänet uskomaan, ettei hän pärjäisi yksin. Omaisuus on miehen, mutta älykäs nainen ei usko pärjäävänsä ilman miestä. Tuntuu pahalta.
Lähde ap.
Lähde nyt hyvä ihminen pois sieltä!
Jos sua kohdellaan tuolla tavalla ja vielä uhkaillaan ulos heittämisellä, niin on todellakin parempi lähteä.
Miehesi käytös on käsittämättömän itsekästä ja lapsellista.
Ota ero ja pidä lapselle isot pirskeet.