Isä, ota oma paikkasi kotona!

Allekirjoitan omasta kokemuksesta tämän kirjoituksen sisällön. Nytkin tehtiin pikainen vaihto miehen lomautuksen vuoksi, hän jäi vanhempainvapaalle ja minä lähdin töihin. Lapset nauttivat, kun saavat olla isän kanssa kotona ja itse nautin töissä olosta ja taas kotona on mukava olla, kun pääsee välillä tekemään jotain aikuisten juttua :)

Otsikko voisi olla: Isä ota paikkasi, äiti astu askel sivummalle.

Useinhan kyse on siitä, että äiti omii lapsen tai toteaa, että isä ei osaa ja laittaa väärät vaatteetkin päälle.

Mä olen tosi  tyytyväinen siitä, että meillä molemmat lapset haluavat moneen jutuun "vain isän". Esikoinen haluaa leikkiä vain iskän kanssa ja kuopus ilmoittaa, että isi nukuttamaan ja tönii mua pois. Iskä on on siis ottanut paikkansa ja äiti on antanut hänelle tilaa olla täysivaltainen iskä.

> Useinhan kyse on siitä, että äiti omii lapsen tai toteaa, että isä ei osaa ja laittaa väärät vaatteetkin päälle.

Niin, mutta miksi isä tyytyy tähän rooliin ja antaa asian vaan olla? Miksi isä ei todista teoillaan, että todellakin osaa ihan yhtä hyvin? Jos ajatellaan, että homma menisi toisinpäin eli isä yrittäisi omia lapsen itselleen ja sanoisi äidille, että et osaa, niin ei äiti sitä hyväksyisi.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko voisi olla: Isä ota paikkasi, äiti astu askel sivummalle.

Useinhan kyse on siitä, että äiti omii lapsen tai toteaa, että isä ei osaa ja laittaa väärät vaatteetkin päälle.

Höpö höpö. Kyllä jokainen äiti toivoisi, että vastuu lapsista ja arjesta jakautuisi tasaisesti ja että vanhemmuus olisi jaettua. En tiedä yhtään äitiä, joka haluaisi omia lapset. Tiedän kymmeniä vastuun ja jatkuvan arjen PYÖRITTÄMISEN alla väsyneitä, jotka olisivat onnellisia edes yhdestä omasta harrastuksesta.

Mä tiiän taas monia perheitä,missä äiti hokee,kun ei isä pärjää lasten kaa. Ja isä hokee,että äiti lohduttaa, äiti vaihtaa vaipan... en minä osaa. Voi kakka! Tuntuu,että äidit saa jotain kieroa mielihyvää,että vain he kelpaavat ja pitävät isän vaistomaisesti syrjässä. Etenkin maalla näin,kaupungissa jo vähän edistyksellisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko voisi olla: Isä ota paikkasi, äiti astu askel sivummalle.

Useinhan kyse on siitä, että äiti omii lapsen tai toteaa, että isä ei osaa ja laittaa väärät vaatteetkin päälle.

Höpö höpö. Kyllä jokainen äiti toivoisi, että vastuu lapsista ja arjesta jakautuisi tasaisesti ja että vanhemmuus olisi jaettua. En tiedä yhtään äitiä, joka haluaisi omia lapset. Tiedän kymmeniä vastuun ja jatkuvan arjen PYÖRITTÄMISEN alla väsyneitä, jotka olisivat onnellisia edes yhdestä omasta harrastuksesta.

Kyllä naiset vastuun haluavat jakaa, mutta valta onkin eri juttu. Moni nainen antaa miehen esim. pukea vauvalle vaatteet kunhan ovat itse valinneet mitä puetaan tai vähintäänkin varaavat veto-oikeuden vaatevalintaan.

Tiedän kymmeniä perheitä, joissa nimenomaan nainen päättää mitä vaatteita milläkin säällä tarvitaan, miten ja koska viikkosiivous tulee suorittaa, minkä väriset seinät lastenhuoneessa tulee olla yms.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiiän taas monia perheitä,missä äiti hokee,kun ei isä pärjää lasten kaa. Ja isä hokee,että äiti lohduttaa, äiti vaihtaa vaipan... en minä osaa. Voi kakka! Tuntuu,että äidit saa jotain kieroa mielihyvää,että vain he kelpaavat ja pitävät isän vaistomaisesti syrjässä. Etenkin maalla näin,kaupungissa jo vähän edistyksellisempää.

Miehet menee tän taakse, ettei tarttis tehdä mitään. On väärin syyllistää sitä joka antas kyllä tehdä. Omakin mieheni yrittää joka kaarteessa, kun on niin vaikeeta, kun ei tästä mitää tuu, en osaa tee sä. Mä en ole yhtään yrittäny omia, mutta kaikki on kaadettu mulle. Yhteisen kodin myötä yhtäkkiä mies joka on pessyt omat vaatteensa, ei osaakkaan käyttää muka pesukonetta. Mies vai hiiri käytöksen perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko voisi olla: Isä ota paikkasi, äiti astu askel sivummalle.

Useinhan kyse on siitä, että äiti omii lapsen tai toteaa, että isä ei osaa ja laittaa väärät vaatteetkin päälle.

En tiedä yhtään äitiä, joka haluaisi omia lapset. Tiedän kymmeniä vastuun ja jatkuvan arjen PYÖRITTÄMISEN alla väsyneitä, jotka olisivat onnellisia edes yhdestä omasta harrastuksesta.

Minä tiedän. Silti ollaan kyllä väsyneitä ja valitetaan. Mutku kukaan muu kuin äiti ei vaan kelpaa, koska ei vaan kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

> Useinhan kyse on siitä, että äiti omii lapsen tai toteaa, että isä ei osaa ja laittaa väärät vaatteetkin päälle.

Niin, mutta miksi isä tyytyy tähän rooliin ja antaa asian vaan olla? Miksi isä ei todista teoillaan, että todellakin osaa ihan yhtä hyvin? Jos ajatellaan, että homma menisi toisinpäin eli isä yrittäisi omia lapsen itselleen ja sanoisi äidille, että et osaa, niin ei äiti sitä hyväksyisi.

Koska miehet on pienestä pitäen kasvatettu siihen, että äiti on se parempi vanhempi. Moni on nähnyt jo lapsena kotona miten äiti tiesi aina paremmin ja puhui siitä miten isä ei tätäkään osannut. Sama homma jatkuu joka puolella. Opettajat muistuttaa koulussa, että kertokaa äidille sitä ja tätä. Suurin osa lehtien lapsiperheitä tai vanhemmuutta koskevista jutuista keskittyy lapsiin ja äiteihin. Isiä koskevat jutut keskittyvät yleensä isien tekemiin virheisiin tai siihen miten heidän tulisi tukea äitiä. Minua on muistutettu jopa neuvolassa sanoilla "kerro vaimollesi".

Ihan samalla tavalla voisi kysyä miksi naiset tyytyvät siihen, että miehet saavat samasta työstä parempaa palkkaa ja vievät johtajapaikat? Mikseivät naiset todista teoillaan, että osaavat ihan yhtä hyvin? Vai olisiko niin, että se yhtä hyvä ei tässä tapauksessa riitä? Pitää olla parempi, jotta otetaan vakavasti. Sama se on miehillä lasten kanssa. Isä nyt vaan on lähtökohtaisesti toisen luokan vanhempi.

Itsellä kävi niin ettei minun anneta ottaa paikkaani. Tai sanotaan ettei mua voi estää, mutta yritys on kova. Aivan ihme touhua lapseni äidiltä, sosiaaliviranomaisilta olen kuullut pelkkää pahaa isistä ja itsestäni. Lapsen kuullen mua on arvosteltu. Kaikki varmaan miettii että kyllä tuollaiselle käytökselle on järkevät syyt. Ja niin onkin, nimittäin manipuloiva lapsen äiti, joka saa puolelleen kenet vain koska vain missä vain. Typerää on se että, olen ollut ja tulen olemaan lapselleni se läheisempi vanhempi. Kyllä, vaikka olen isä niin ei ole mitään rajoituksia joita sukupuoleni rajoittaisi. Ja mitä enemmän olen toisiin isiin tutustunut niin olen kyseenalaistanut hyvin paljon äidin merkityksen. Älkää miehet todellakaan ajatelko että sukupuolenne teitä rajoittaa mitenkään,älkää uskoko olevanne vähemmän kun ette saa keneltäkään tukea vanhemmuuteen ja vierestä katsotte kuinka lapsen äitiä jumaloidaan, on lastanne kohtaan väärin olla ottamatta paikkaanne lapsen elämässä. Ovatkin kaksi täysin eri asiaa hoitaa lasta, kuin kasvattaa lapsi. Miehet ovat erilaisia kasvattajia, mutta eivät milliäkään vähemmän tärkeitä. Valehtelematta olen nyt kuunnellun 6kk itseni mitätöintiä vanhempana, siitä oli se seuraus että katsoin itseni vain tärkeämmäksi lapselleni. On käsittämätöntä nähdä äitiä suosivan tavan suomessa. Mitähän äidit olisivat mieltä jos joutuisivat kestämään samanlaista mitätöintiä ja todistelua. Olen huomannut että todistelu on turhaa, olen "paska vanhempi" niin ollaan sitten =))) mutta olen sitä lastani aina suojellen, rakastaen ja leveästi hymyillen. Itse kasvoin ilman isää, tiedän vastuuni. 

Vierailija kirjoitti:

> Useinhan kyse on siitä, että äiti omii lapsen tai toteaa, että isä ei osaa ja laittaa väärät vaatteetkin päälle.

Niin, mutta miksi isä tyytyy tähän rooliin ja antaa asian vaan olla? Miksi isä ei todista teoillaan, että todellakin osaa ihan yhtä hyvin? Jos ajatellaan, että homma menisi toisinpäin eli isä yrittäisi omia lapsen itselleen ja sanoisi äidille, että et osaa, niin ei äiti sitä hyväksyisi.

Entä jos hyväksyisikin ja pystyisi myöntämään, että itsessä on syitä miksi isä on parempi vanhempana (kärsivällisempi, joustava järkevällä tavalla ja itse ei, ymmärtäväisempi jne)?

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko voisi olla: Isä ota paikkasi, äiti astu askel sivummalle.

Useinhan kyse on siitä, että äiti omii lapsen tai toteaa, että isä ei osaa ja laittaa väärät vaatteetkin päälle.

Höpö höpö. Kyllä jokainen äiti toivoisi, että vastuu lapsista ja arjesta jakautuisi tasaisesti ja että vanhemmuus olisi jaettua. En tiedä yhtään äitiä, joka haluaisi omia lapset. Tiedän kymmeniä vastuun ja jatkuvan arjen PYÖRITTÄMISEN alla väsyneitä, jotka olisivat onnellisia edes yhdestä omasta harrastuksesta.

Joopa joo, tyypillinen yksipuolinen tulkinta ja käsitys. Tiettävästi on valitettavan paljon äitejä nykyään jotka pyrkivät keinolla millä hyvänsä syrjäyttämään ja jopa vieraannuttamaankin lapsen isästään ja isän lapsestaan. Siitäkin huolimatta, että isä tahtoisi hoitaa vastuunsa ja velvoitteensa ja ottaa osaa - äiti koettaa sinnitellä viimeisillä voimillaan Itse lapsen kanssa, vaikka isät tarjoutuneet auttamaan. Olisikohan tuossa nyt vähän kyse yhteistyö haluttomuudesta ja vähän mustasukkaisuudesta äidin puolelta ja ehkäpä itsetunto-ongelmistakin äitinä, koska eivät kaikki hyväksy isän roolia lasten hoivassa ja kasvatuksessa.

Ei tähän kannata vasta-argumentteja alkaa keksimään, tämä on se toinen puoli asiasta - se yleisemmin vaiettu puoli joka ei tahdo tulla eslle kun äidit ovat esim. neuvolareissuillaan asioista jutelleet (kun isä ei mukana)

En ymmärrä, mitä vikaa on ajatella nykypäivänäkin niin, että äiti on lasten kasvattaja ja isä elättäjä jos tämä sopii perheelle?