valittaen ja naristen kommunikoiva lapsi
täytyy myöntää, että alkaa pikkuhíljaa mennä hermot! 6v ilmaisee asiansa naukuen, valittaen ja itkua vääntäen. ottaa myös todella herkästi itseensä ja ryntää yläkertaan itkemään hysteerisesti esim. siitä, että huomauttaa paitaan niistämisestä " TE ETTE RAKASTA MINUA! YHYYY ÄÄÄÄ!" ja kyseessä ei todellakaan ole tekoitku, vaan ulvoo naama räässä kunnes ei saa henkeä!
myös tarhassa on asiaan kiinnitettyä huomiota, alkaa itkeä ja menee sanomaan " Leo/Ville/Teo kiusaa" kun vain joku alkaa irvistellä...
Kommentit (35)
Puhuuko tai puhuiko joskus normaalisti?
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 09:06"]
Puhuuko tai puhuiko joskus normaalisti?
[/quote]
joskus, mutta yleensä tuolla tavoin vaikeroiden ja kitisten.. myös ystävien kanssa !
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 09:01"]
Yliherkkyys 'arvostelulle' oi kuulua ikäkauteen, onko tällaista jatkunut kauan? Onko häntä sitten oikeasti kiusattu tai onko tapahtunut jotain, mikä nyt aiheuttaisi moista?
[/quote]
en ole huomannut "oikeaa" kiusaamista, ystäviä on useita tässä talonyhtiössä ja viihtyy kaiket päivät ulkona.
Ap
Meillä samanlainen 7-v.. Ja joo menee hermot. Ei osaa puhua normaalisti vaan aina puhuu naristen ja maukuen. Rasittava tapa.
Meillä tokaluokkalainen harrastaa samaa, vauvan tultua taloon. Olen kehottanut, että menee huoneeseensa rauhottuun ja tulee sitten kertomaan asiansa. Ja kyse ei ole siiyä, että olisi jäänyt mitenkään vähemmälle huomiolle.
jopa mies, jolla on lehmän hermot alkaa tuskastua asiaan. tämäkin aamu alkoi:
tyttö herää, menee keittiöön. mies penkoo vielä verkkareita kaapista, minä olen pissalla.
tyttö " sämpylää! tulkaa leikkaamaan sämpylää!" (normaalilla äänellä)
tyttö n. 2 min myöhemmin " sämpylää!" ( ääni muuttuu vaikeroinniksi)
tyttö 5 min myöhemmin " MIKSI KUKAAN EI ANNA SÄMPYLÄÄ?! " ( ääni on noussut itkuiseksi huudoksi, mies on tässä välissä selvinnyt keittiöön ja laittaa kahvia)
tyttö saa sämpylänsä ja aikoo ottaa maitoa, mutta tiskíkoneessa on likaiset astiat ja astiakaappi on liian ylhäällä " missä on laseja? yäääää en saa mistäääään lasia!" (itkee)
tuollaista. joka päivä! kasvatamme lapset niin, että emme anna komennella emmekä juokse luokse joka inahduksesta ( vauvat tietenkin poikkeuksena, mutta isompi lapsi ei kuole jos joutuu odottamaan hetken). samalla kuitenkin kannustamme ja kehumme ( hienosti veit kuoret roskiin, onpa upea piirustus, olet todella reipas jne ).
Ap
Erityisherkkä. Meillä 12 - vuotias kitisijä, mankuja ja valittaja. Ikinä ei mikään ole hyvin, kaikki kiusaa ja kukasn ei ymmärrä.
Oli muös koliikkivauva, että aloitti hyvissä ajoin, eikä loppua näy!
Viestin nro 8 perusteella sanoisin että lapsi yrittää saada valtaa teiltä. Nythän te opetatte että kun tarpeeksi itkee niin tulette laittamaan.
Teinä muuttaisin nyt tapoja. Kaikki ei tapahdu heti kun lapsi haluaa, eikä varsinkaan komentamalla. Pitää osata pyytää nätisti&osata odottaa. Jos ei onnistu niin sitten jää ilman.
Maailmaan mahtuu ääntä.. meidän huushollissa eivät lapset määrää tahtia. Täällä tehdään niinkuin sanotaan tai sitten tosiaan itketään ja tehdään. Läksyt ovat suurin syy, kun räkä valuu solkenaan.
Olen huomannut että tytöillä on tuollainen mariseva puhetyyli ja vielä vanhempana pahenee, poikalapsien vanhempana tuo kyllä ärsyttää kun siihen ei ole tottunut.
Miksette te vaadi lapselta parempaa artikulaatiota?
Kuinka reagoitte siihen mankumiseen?
Tosi ihanasti kirjoitatte omista lapsistanne. On vinkujia, mankujia, narisijoita... Puhutteletteko heitä etunimellä ollenkaan?
Suosittelen rauhallisuutta ja malttia.
Asiasta voi toki joskus myös keskustella. Joskus kun tilanne rauhallinen, voisi ottaa puheeksi esim. että oletko huomannut miten usein puhut marisevasti. Et varmaan tykkäisi jos me muutkin puhuisimme tuolla tavalla? Kokeeksi voisi pitää vaikka mankumispäivän, jolloin myös te vanhemmat mankuisisitte samalla tavalla....
Missään tapauksessa lasta ei kuitenkaan saa haukkua, nolata tai rankaista tuosta. Kuusivuotiaan täytyy kyllä pikkuhiljaa jo oppia joko odottamaan tai sitten toimimaan itsenäisesti. Jälkimmäiseen neuvoisin kannustamaan; voisittekohan te aikuiset mitenkään järjestellä keittiötänne siten että lyhempikin henkilö, kuten kuusivuotias, voisi saada itse sen lasin ja sämpylän?
Opettakaa lapsenne odottamaan verbaalisilla viesteillä. Esim. "Äiti käy ensin vessassa, sitten saat sämpylän."
Viisi minuuttia odotuttamista on kyllä paljon tuossa tämän aamun esimerkissä. Minä olisin reagoinut näin: odota, tullaan antamaan. Ja parin min päästä, kun on pissattu ja verkkarit jalassa, annetaan se sämpylä ja lasi. Ei tarvitse vinkua 5 min, kun tietää saavansa kohtuullisessa ajassa. Meillä kyllä 5v poikakin on sen verran omatoiminen että tuossa ajassa olisi jo kiivennyt hakemaan tarvitsemansa lasin ja leikannut sämpylän.
Lapsi ei ymmärrä mitä tarkoittaa "puhua marisevasti".Siksi keskustelu asiasta on turhaa. Lapsi on oppinut tavan jostain ja huomannut että se toimii. Lapsi oppii matkimalla.
Lisäksi 6 vuotias on herkässä iässä ja hyvin itkuherkkä muutenkin. Voi olla että alkaa leikkiä leluilla joilla leikki viimeksi 3-vuotiaana. Turvallinen taaperovaihe on jäänyt taakse ja edessä häämöttää koulu ja uudet haasteet.
Minun 4 vuotias pojan poika hakee jääkaapista voileipätarvikkeet itse ja tekee vielä pikkusiskollekin voileivän.
Miksi olette opettaneet lapsenne niin avuttomaksi, ettei osaa ottaa itse sämpylää? Opettakaa hänelle omatoimisuutta.
Yliherkkyys 'arvostelulle' oi kuulua ikäkauteen, onko tällaista jatkunut kauan? Onko häntä sitten oikeasti kiusattu tai onko tapahtunut jotain, mikä nyt aiheuttaisi moista?