Koen 33-vuotiaana sittenkin olevani liian vanha esikoisen aidiksi. Mita tehda? Tiedan, etta olen ns. hyva aiti, rakastan lasta mielettomasti, mutta on vaan sellainen tunne, etta

että mulla on sitten jo 12v ja 10v.

Eikö muilla ns. iäkkäämmillä vauvan äideillä ole tällaista " ongelmaa" ?

Epäilen, että sinulla on nyt onglemia hyväksyä pienen lapsen tuoma muutos elämääsi - sama olisi tapahtunut ihan minkä ikäisenä tahansa.



Yritä hakea tilanteeseen apua ja jutella vaikkapa ammattiauttajan kanssa mikäli koet sen tarpeelliseksi.

Minä olen 30 ja tunnen itseni ihan nuoreksi! Vanhin on 3 ja hänen syntyessään miestäni ja minua sanottiin " nuoriksi vanhemmiksi!" .

Vierailija:

idiootti. T. 38 vuotias vauvan äiti.

sinähän se vasta aikuinen olet!

Minä taas tunnen olevani 32-vuotiaana aivan liian vanha opiskelija. Enkä ole edes koskaan tehnyt kokopäivätyötä, osa-aikaista vain! Enkö olekin luuseri?

Vierailija:

Epäilen, että sinulla on nyt onglemia hyväksyä pienen lapsen tuoma muutos elämääsi - sama olisi tapahtunut ihan minkä ikäisenä tahansa.

Yritä hakea tilanteeseen apua ja jutella vaikkapa ammattiauttajan kanssa mikäli koet sen tarpeelliseksi.

Ihmiset olettaa, että jos tekee lapset myöhemmin niin takana mieletön uraputki ja hirveesti rahaa.

Vierailija:

Ihmiset olettaa, että jos tekee lapset myöhemmin niin takana mieletön uraputki ja hirveesti rahaa.

Vierailija:

Ärsyttää sekin, että koko ajan ihmiset kyselevät, että " onko vanhempia lapsia" , " onko hän sun kuopus" , " missä isommat lapset" jne.

Ihan samoin kysyttiin minultakin kun esikoinen oli vauva. Olin 23 vuotias. Ja kysytään edelleen kun vauvan kanssa kuljen ilman vanehmpia lapsia, olen nyt 30.

Nyt sulla kyllä mättää jokin muu kuin ikä tai tuo on sitä kuuluisaa kolmenkympinkriisiä. Herää jo 33 v on nuori vielä. Nauti vauvasta ja elämästä, lopeta jauhaminen iästä. Ulkona parhain kevätsää ja elämä hymyilee. Jos ei helpota niin ota oikeasti yhteyttä ammattiauttajaan, se ei ole häpeä.

niin vähän helpottaa! Käsittämätöntä meuhkaamista taas aivan asialliseen pohdintaan. Ap, olen pahoillani kanssasisarteni sosiaalisten taitojen johdosta.

enkä tunne itseäni yhtään vanhaksi. Nyt vaan alkaa työläännyttää kotona olo, mutta tuskin sekään on iästäni johtuvaa. Viisi vuotta riittää, kiitos.

Tai oikeastaan 21-vuotias on kauempana keskiarvosta.



Ihanaa se elämä on vauvan kanssa yli 30-vuotiaanakin. Minä muuten aloitin koulun (eka peruskoulun jälkeen) 32-vuotiaana, vauva syntyi pari kuukautta koulun loppumisen jälkeen. Olen 35v ja ½vuotiaan onnellinen äiti.



Minäkin kyllä pohdin loputtomasti tuota ikää. Tuntui että olen liian vanha opiskelemaan jo 25-vuotiaana. Vuodet vaan vieri ja harmittelin että enhän mä silloin olis vanha ollut mutta nyt ainakin oon..... Sit vaan päätin että tämä on nyt se hetki kun aloitan koulun, parempaa ei tule. Vauva olikin sitten heti seuraava projekti.



ROHKEUTTA!

Heitä katsoessani ihan hymyilytti ne " liian vanha" ajatukset, sillä hekään ei mielestäni olleet ollenkaan liian vanhoja koulun penkille. Päin vastoin, opiskelu maittoi paljon paremmin kuin niillä alle kolmekymppisillä " pennuilla" ;).

Mun entinen anoppi sanoi, että 50-vuotiaana häntä alkoi harmittaa se, että oli 20 vuotta takaperin pitänyt itseään liian vanhaksi saamaan toisen lapsen.

Vierailija:

Eikö muilla ns. iäkkäämmillä vauvan äideillä ole tällaista " ongelmaa" ?

multa aina kysytään, mitä mieltä lapsen isä on, vaikka olen täys-yh.

monet saivat kuopuksensa reilusti yli nelikymppisinä. Olivatko he sitten liian vanhoja vauvojensa äideiksi?

olisit keskitasoa. Enemmän minusta ihmetellää alle 26 v äitejä.



Ite sain ekan 29 v, ja ihmeteltiin miten sä jo nyt?.



Terv. korkeakoulutettu, jolla myös duunariystäviä.

Silloin kun ollaan koolla isommalla porukalla niin siinä oikeastaan huomaa sen eron. Kun meitä ei enää oikein nuo vauvajutut kiinnosta ja menemäänkin ja lomailemaan alkaa jo päästä vaikka ilman lapsiakin, niin toki elämäntilanne on eri tällä vauvaperheellä. Noita isompia lapsia siis voi jo useammaksi päiväksi jättää hoitoonkin. Ja kouluikäisillä alkaa jo huolet ja murheet olla ihan eri luokkaa kuin vauvalla joka kuitenkin koko ajan on vanhempien silmien alla. Että ymmärrän kyllä jos tuntuu sinusta siltä, että pitäisi olla jo isompien lasten äiti. Itse olen saman ikäinen kuin sinä. Minä olen viime syksynä aloittanut opinnot (alan vaihto siis) ja siellä nuorten opiskelijoiden keskellä kyllä tuntui alkuun ikälopulta, mutta kaikkeen tottuu! Nyt ei enää ikäero luokkatovereiden kanssa häiritse, ja onhan siellä toki muitakin ikäisiäni opiskelijoita.