Itsetunnon kohottaminen muita ihmisiä väheksymällä

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:07"]

Mistä sen tietää, että onko saatu kritiikki todellista vaiko vain sen antajan tapa korottaa itseään? Vaikea ymmärtää, että ei olisi esim. niin ruma ja virheellinen mitä joku tuntemani mies olisi arvostellut.

[/quote]Ihmisen persoonaa tai ulkonäköä koskevaa kritiikkiä ei yksinkertaisesti anneta. Jos saat kritiikkiä näistä olet tekemisissä ihmisen, jolla ei kaikki ole kohdallaan, kanssa. Pysy hänestä kaukana. Parsiuhteessa voi tuoda esille toisen ihmisen tekojen loukkaavuutta tai niiden aiheuttamia tunteita, mutta ei sinnekään kuulu ulkonäön ruotiminen tai muu vastaava kritiikki.

Pöyristyttävin tilanne kävi viime viikolla kun työpalaverissa sain extrabonuksena luonneanalyysin itsestäni. Herranen aika ihmiset, opetelkaa käytöstapoja. Äärimmäisen nolo tilanne myös analysoijalle, hän puhui liikaa ja itsensä pussiin. Hymyilin ja kuuntelin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta mietin mielessäni, että tämän ihmisen kanssa yhteistyö loppui tähän.

egoistit.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:25"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:56"] Olen kärsinyt tästä koko elämäni. Ensin vanhemmat ja sitten sen jälkeen mieheni. Olin todella nuori kun tavattiin ja uskoin vielä jostain syystä ihmisten hyvyyteen. Mies etsimällä etsi minusta vikoja, pidin sitä jotenkin oikeana, koska koko elämäni lapsuudesta asti oli ollut sitä samaa. Äitini mielipuuhaa oli häpäistä minua muiden läsnäollessa. Miehen silmissä kaikki tekemiseni olivat hänen kiusaamistaan, esim kun pesin pyykkiä hän sanoi: Kun et enää mitään muuta häiriötä keksinyt, pistit pyykkilingon päälle, ettten kuulisi uutisia. En ole jättänyt miestäni, vaikka syitä olisi ollut.  Nyt olen kasvanut aikuiseksi ja olen oppinut arvostamaan itseäni edes jolakin tavoin. En tapaa enää äitiäni enkä arvostelevia sukulaisia. Miehelle olen kertonut, etten ole hyväksynyt hänen tekojaan kaikina näinä vuosina. Miehen mielestä tämä on turhaa kiukuttelua. Eli nyt näen, ettei mikään tule muuttumaan ja minun on tehtävä ratkaisuni. [/quote] Jostain syystä kritisoijat ja kritiikkiin tottuneet löytävät toisensa. Itse olen aina löytänyt juuri ne miehet, joiden mukaan minussa ei ole mitään hyvää ja kaikki virheet kerrotaan päin naamaa, kokemuksista ystävilleni kertoessa he hämmästyvät, että miten tuo voi olla mahdollista kun heille ei ole koskaan noin tapahtunut. No, olen tottunut tuollaiseen käytökseen ja se on normi. [/quote]joo sä oot tottunut etkä osaa asettaa rajoja sille et miten sua saa kohdella

[/quote]

Niin olen. Tiedän kyllä, että normaalit ihmiset asettavat rajat, mutta itse en ole vieläkään ymmärtänyt sitä, että jos rajoja ei aseteta muut käyttävät tilannetta omaksi hyödykseen. Ihmissuhteet ovat juuri tuosta syystä raskaita, koska ne vaativat jatkuvasti puolustusasemassa olemista, ettei toinen ala kohdella huonosti kun omalla kohdalla on vain ajan kysymys koska se aina alkaa.

Tai sitten olen vaan yksinkertaisesti niin älyttömän paska ja huono ihminen, että tavallisilla ei tällaista ongelmaa edes ole vaan muut arvostavat ja kohtelevat hyvin automaattisesti.
[/quote]nyt kuule katopa ympärilles!!!!! Ootko koskaan huomannut sitä kivaa hiljaista tyyppiä työpaikallas joka ei varmasti haukkuis sua. Vaikuttaa tylsältä? No jo haluut et sua vedetään turpiin koko ajan ni voithan sä valita seurakseksi niitä jotka haukkuu sua. Tai sitte voit hakeutua sellaisten seuraan joiden kanssa on kiva olla eikä tarvi asettua puolustusasemiin koko ajan. Sellasiakin ihmisiä on mut sä et oo vaan huomannut niitä.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:40"]Tällaisia on paljon. Pitää haukkua maahanmuuttajat ja erityisesti siellä nuoret miehet. Ihmisiä hekin ovat! Ja pitää haukkua suvaitsevaisuutta, inhimillisyyttä, auttamishalua osoittavat ihmiset. Ei kelpas mikään, ei.
[/quote]

No joo, jos on jäänyt elin ikäiset traumat usean mamu miesten rikoksista, jotka kohdistunut itseen, niin pitääkö niitä ymmärtää ja hyssytellä? Mulla ei oo suvakkeja vastaan mitään, kun ne ei oo tehnyt mulle mitään pahaa, heillä ei vain ole VIELÄ silmät auenneet.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:56"] Olen kärsinyt tästä koko elämäni. Ensin vanhemmat ja sitten sen jälkeen mieheni. Olin todella nuori kun tavattiin ja uskoin vielä jostain syystä ihmisten hyvyyteen. Mies etsimällä etsi minusta vikoja, pidin sitä jotenkin oikeana, koska koko elämäni lapsuudesta asti oli ollut sitä samaa. Äitini mielipuuhaa oli häpäistä minua muiden läsnäollessa. Miehen silmissä kaikki tekemiseni olivat hänen kiusaamistaan, esim kun pesin pyykkiä hän sanoi: Kun et enää mitään muuta häiriötä keksinyt, pistit pyykkilingon päälle, ettten kuulisi uutisia. En ole jättänyt miestäni, vaikka syitä olisi ollut.  Nyt olen kasvanut aikuiseksi ja olen oppinut arvostamaan itseäni edes jolakin tavoin. En tapaa enää äitiäni enkä arvostelevia sukulaisia. Miehelle olen kertonut, etten ole hyväksynyt hänen tekojaan kaikina näinä vuosina. Miehen mielestä tämä on turhaa kiukuttelua. Eli nyt näen, ettei mikään tule muuttumaan ja minun on tehtävä ratkaisuni. [/quote] Jostain syystä kritisoijat ja kritiikkiin tottuneet löytävät toisensa. Itse olen aina löytänyt juuri ne miehet, joiden mukaan minussa ei ole mitään hyvää ja kaikki virheet kerrotaan päin naamaa, kokemuksista ystävilleni kertoessa he hämmästyvät, että miten tuo voi olla mahdollista kun heille ei ole koskaan noin tapahtunut. No, olen tottunut tuollaiseen käytökseen ja se on normi. [/quote]joo sä oot tottunut etkä osaa asettaa rajoja sille et miten sua saa kohdella

[/quote]

Niin olen. Tiedän kyllä, että normaalit ihmiset asettavat rajat, mutta itse en ole vieläkään ymmärtänyt sitä, että jos rajoja ei aseteta muut käyttävät tilannetta omaksi hyödykseen. Ihmissuhteet ovat juuri tuosta syystä raskaita, koska ne vaativat jatkuvasti puolustusasemassa olemista, ettei toinen ala kohdella huonosti kun omalla kohdalla on vain ajan kysymys koska se aina alkaa.

Tai sitten olen vaan yksinkertaisesti niin älyttömän paska ja huono ihminen, että tavallisilla ei tällaista ongelmaa edes ole vaan muut arvostavat ja kohtelevat hyvin automaattisesti.

[/quote]Minulla on sama ongelma. Minut on kasvatettu kohtelemaan toisia ihmisiä arvostavasti ja kohteliaasti. Suurinta osaa ihmisiä ei ole. Törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka käyttäytyvät miten sattuu. Niiden rajojen, joita pitäisi kunnioittaa automaattisesti, jatkuva osoittaminen on henkisesti todella rankkaa. Tämä on johtanut siihen, että olen muiden ihmisten kanssa minimaalisen vähän tekemisissä. Ydinihmiset, joihin luotan, on kutistunut hyvin pieneen joukkoon. Muiden kanssa on kohteliaan etäiset välit.

Sukulaisten kanssa on luonteva ja hyvä olla, koska ovat saaneet samanlaisen kasvatuksen kuin minä. Sattuvat olemaan muutenkin fiksua väkeä.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 13:47"]Minulla on sama ongelma. Minut on kasvatettu kohtelemaan toisia ihmisiä arvostavasti ja kohteliaasti. Suurinta osaa ihmisiä ei ole. Törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka käyttäytyvät miten sattuu. Niiden rajojen, joita pitäisi kunnioittaa automaattisesti, jatkuva osoittaminen on henkisesti todella rankkaa. Tämä on johtanut siihen, että olen muiden ihmisten kanssa minimaalisen vähän tekemisissä. Ydinihmiset, joihin luotan, on kutistunut hyvin pieneen joukkoon. Muiden kanssa on kohteliaan etäiset välit.

Sukulaisten kanssa on luonteva ja hyvä olla, koska ovat saaneet samanlaisen kasvatuksen kuin minä. Sattuvat olemaan muutenkin fiksua väkeä.

[/quote]

Minulla taas on eri tausta: suvussa väkivaltaa, peittelyä, mielenterveysongelmia. Äidillä huono itsetunto ja olen nähnyt miten on antanut kaikkien, jopa oman perheensä kävellä ylitsensä. Minut kasvatettiin kuuliaiseksi kiltiksi tytöksi, jolle on tärkeää tehdä asiat oikein. Ei ole auttanut se, että olen tutustunut uusiin ihmisiin ja mm. kouluttautunut pisimmälle mitä kukaan suvussa. Nykyisin luotan vain pariin ihmiseen ja olen läheisissä väleissä, loppujen kanssa olen varautunut koska en osaa olla toisten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:39"]Ihmisen persoonaa tai ulkonäköä koskevaa kritiikkiä ei yksinkertaisesti anneta. Jos saat kritiikkiä näistä olet tekemisissä ihmisen, jolla ei kaikki ole kohdallaan, kanssa. Pysy hänestä kaukana. Parsiuhteessa voi tuoda esille toisen ihmisen tekojen loukkaavuutta tai niiden aiheuttamia tunteita, mutta ei sinnekään kuulu ulkonäön ruotiminen tai muu vastaava kritiikki.

[/quote]

Tuntuu utopialta lukea tällaista kommenttia kun on saanut kuulla kritisointia mm. kaikesta lähtien oman naurutyylin vääryydestä siihen, että on ruma ja kun sanoo vastaan, että mitä helvettiä sinä siis äsken minusta sanoit niin kritisoija vastaa, että äsken sanottu oli vitsi enkä ymmärtänyt sitäkään koska olen vaan niin tyhmä :D

Tarkoitat varmasti muslimeja, joille kaikki muutovat vääräuskoisia ja siten alempiarvoisia, puhumattakaan nnaisista?

Mies: ' kato kun läski,kato mikä nenä,taitaa olla vähän tyhmä..' Tätä koko ajan. Järkyttävää,sillä mut on ensisijaisesti kasvatettu ajattelemaan hyvää kaikista. Ja anoppi samanlaine,arvostelee kaikki lasten lapsista lähtien :/

Mulla on eräs tuollainen ystävä, joka ei aina ole ollut tuollainen. On arvostellut poikaystäväni ulkonäköä, keksii aina kaikesta jotain ikävää sanottavaa, mitä hänelle kerron omasta elämästäni. Ainoastaan hänen tapansa elää on oikea ja muut ovat nollia, tältä se kuulostaa. Nykyään en enää viitsi kertoa hänelle asioita, sillä en jaksa jatkuvaa arvostelua. Emme edes kovin usein enää nää. Tuollaiset ihmiset jäävät loppujen lopuksi hyvin yksin elleivät löydä seurakseen kaltaisiaan, muita jatkuvasti arvostelevia.

Jos on pienestä saakka saanut osakseen kohtuutonta arvostelua, oppii arvostelijaksi, niin itsensä kuin toistenkin. Ei ole kivaa sellainen. Eikä helppoa. Kun on kerran oppinut kriittiseksi, niin niitä kriittisiä silmälaseja ei saa päästään enää koskaan pois. On ihan sama kun yrittäisi oppia sellaiseksi ettei enää osaisi lukea, tai unohtaisi kävelemisen taidon vain tahdonvoimaansa käyttämällä.

Helppohan se on nähdä kaikissa vain hyvää ja olla kivan iloinen ja mukava tapaus, jos on lapsena kasvatettu lässyttämällä ja lepertelemällä. Kaikilla ei tuota lähtökohtaa elämäänsä ole. Kyllä minäkin mielelläni olisin epäkriittinen ja eläisin illusorisessa hohteessa, koska se olisi oikeasti tyydyttävämpää ja helpompaa.

Tämä kirjoitus antaa nyt todellista mustavalkoisemman ja kärjistetymmän kuvan ajatuksistani. En jaksa vääntää ja muotoilla tätä nyt realistisempaan suuntaan.

Nostatko nyt itseäsi jonkin ihmistyypin haukkumisella?

Tällaisia on paljon. Pitää haukkua maahanmuuttajat ja erityisesti siellä nuoret miehet. Ihmisiä hekin ovat! Ja pitää haukkua suvaitsevaisuutta, inhimillisyyttä, auttamishalua osoittavat ihmiset. Ei kelpas mikään, ei.

Tästä olen itse ikäni kärsinyt, en ole muiden mielestä kuin paskakasa. Onneksi mieheni on erimieltä!

Moni tekee tuota. Se on vastenmielistä ja halveksittavaa. Kannattaa etsiytyä pois tuollaisten ihmisten seurasta. Itse teen niin. En yleensä alennu mollaamaan tällaista ihmistä, vaan poistun paikalta - monesti pysyvästi. 

Mä yritän nostaa itseäni siten, että yritän miettiä miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Miksi en luota itseeni, miksi toistuvasti mollaan itseäni, miksi märehdin epäonnistumisiani. Näen suoran syy-yhteyden lapsuuteeni, miten huonoitsetuntoinen isäni käyttäytyi ja miten hän istutti sen siemenen myös minuun. En ole parempi kuin muiden väheksyjät, mutta en hyväksy sitä, että he käyttävät muiden heikkouksia oman itsensä nostamiseen t ap

Olen kärsinyt tästä koko elämäni. Ensin vanhemmat ja sitten sen jälkeen mieheni. Olin todella nuori kun tavattiin ja uskoin vielä jostain syystä ihmisten hyvyyteen. Mies etsimällä etsi minusta vikoja, pidin sitä jotenkin oikeana, koska koko elämäni lapsuudesta asti oli ollut sitä samaa. Äitini mielipuuhaa oli häpäistä minua muiden läsnäollessa. Miehen silmissä kaikki tekemiseni olivat hänen kiusaamistaan, esim kun pesin pyykkiä hän sanoi: Kun et enää mitään muuta häiriötä keksinyt, pistit pyykkilingon päälle, ettten kuulisi uutisia. En ole jättänyt miestäni, vaikka syitä olisi ollut. 

Nyt olen kasvanut aikuiseksi ja olen oppinut arvostamaan itseäni edes jolakin tavoin. En tapaa enää äitiäni enkä arvostelevia sukulaisia. Miehelle olen kertonut, etten ole hyväksynyt hänen tekojaan kaikina näinä vuosina. Miehen mielestä tämä on turhaa kiukuttelua. Eli nyt näen, ettei mikään tule muuttumaan ja minun on tehtävä ratkaisuni.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:56"]

Olen kärsinyt tästä koko elämäni. Ensin vanhemmat ja sitten sen jälkeen mieheni. Olin todella nuori kun tavattiin ja uskoin vielä jostain syystä ihmisten hyvyyteen. Mies etsimällä etsi minusta vikoja, pidin sitä jotenkin oikeana, koska koko elämäni lapsuudesta asti oli ollut sitä samaa. Äitini mielipuuhaa oli häpäistä minua muiden läsnäollessa. Miehen silmissä kaikki tekemiseni olivat hänen kiusaamistaan, esim kun pesin pyykkiä hän sanoi: Kun et enää mitään muuta häiriötä keksinyt, pistit pyykkilingon päälle, ettten kuulisi uutisia. En ole jättänyt miestäni, vaikka syitä olisi ollut. 

Nyt olen kasvanut aikuiseksi ja olen oppinut arvostamaan itseäni edes jolakin tavoin. En tapaa enää äitiäni enkä arvostelevia sukulaisia. Miehelle olen kertonut, etten ole hyväksynyt hänen tekojaan kaikina näinä vuosina. Miehen mielestä tämä on turhaa kiukuttelua. Eli nyt näen, ettei mikään tule muuttumaan ja minun on tehtävä ratkaisuni.

[/quote]

Onpa sinulla inhottava mies. Onnea tulevaisuuteen ja valintojen pohdintaan!

Yliopistossa ihan arkipäivää joillain aloilla. Pahimpia ovat ihmiset, joilla on selvä alemmuuskompleksi esimerkiksi iän vuoksi (ollaan menty esim. 10 kotiäitivuoden jälkeen yliopistoon ja kurssitoverit ovat 15 vuotta nuorempia). Hirvittävää kuunnella sitä nuorempien lyttäämistä, sekä itsensä korostusta toisia moittimalla. Nämä ovat yleensä niitä kaikista radikaaleimpia opettajan mielistelijöitä myös - ei puhettakaan että ikinä kritisoitaisiin opetustasoa jne. Keskitytään vaan kritisoimaan niitä nuorempia kurssitovereita, huh. Ja itsekin siis olen "aikuisopiskelija" ja kurssitoverit 15 vuotta nuorempia. Ainoa ero vaan, että olen jo yhden tutkinnon yliopistossa opiskellut, eikä mitään tarveta lytätä nuorempia tai niellä purematta kaikkea (huonoa) opetusta. Harmittaa kovasti joidenkin käytös, kun olisihan sitä halunnut omankin ikäisten kanssa viettää aikaa kun opinnot aloitti. En vaan jaksa kuunnella sitä, kuinka "elämänkokemuksesta on niin paljon etua yliopistossa" jne. kun ei ihan oikeasti ole jos oma itsetunto ei ole kohdallaan ja halutaan heti asettaa itsensä "luennoitsijan" tasolle verrattuna kurssitovereihin.

Itsensä arvostaminen on vaikeinta ikinä. Usko siihen, ettet ole muita huonompi, vaikka menneet vuodet on sitä sanomaa toistuvasti tarjonnut. Aina pitää toistella, että olen yhtä arvokas kuin muutkin, vaikken sitä osaa ilmaista. Mutta sitten tulee taas vaikkapa työssä joku liihottelija, joka haluaa iskeä näennäisen sivistyneesti, näennäisen asiallisesti. Haluaa, ettet koskaan suosta nousisikaan, jottet uhkaa hänen liihotteluaan.