Lue keskustelun säännöt.
"Kyllä se mieli siitä voi muuttua, oot niin nuori"
18.09.2015 |
Tuttu lause? Minulle ainakin! Aina, jos kysytään että haluaisitko lisää lapsia (on yksi taaperoikäinen) ja vastaan, että tuskin koskaan haluan enempää, ei se ilmeisesti riitäkään vastaukseksi kun takaisin sanotaan todella usein tuo otsikon lause.
Toki ajatuksiini vaikuttaa sekin, että olen yh enkä näe itseäni uudessa suhteessa vielä pitkään aikaan, haluan keskittyä lapseen, mutta en myöskään usko minusta riittävän enempään. Tämä lapsi oli haastava vauva (nykyisin kyllä todella helppo, jos näin voi sanoa) enkä tiedä, jaksaisinko sellaista toistamiseen saatika onko minusta useamman lapsen äidiksi. Ja ei, en missään tapauksessa kadu tätä lasta tai harmittele häntä, puhun nyt mahdollisista tulevista lapsista.
Olen siis 25-vuotias, siitä kai tuo "kyllä se mieli vielä muuttuu:):):)"...
Kommentit (37)
No aika monella kuitenkin muuttuu. Tiedät sitten vaikka 15 vuoden kuluttua että kävikö sulle niin :) ei tää sen vakavampi asia kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep jep. Olen jo 32 ja kuulen tuota välillä jos tulee lapset puheeksi. Tyttäreni syntymän jälkeen sairastuin ms tautiin joka ei tällä hetkellä näy päälle päin mutta voin kertoa että se halvaannutti raajani puhjetessaan.
Synnytyksen jälkeen tauti yleensä pahenee ja siitä jää haittoja (esim liikunta kyky heikkenee). Olen mielummin suhteellisen terve äiti tälle yhdelle kuin sairas ja väsynyt kahdelle, joidenkin on sitä vain vaikea valitettavasti ymmärtää. :/
Näin yleisestikin pienen lapsen vanhempi ei välttämättä osaa kaivata seuraavaa lasta, se on täysin normaalia. Monen mieli tosiaan muuttuu lapsen kasvettua vähän, ehkä tämä selittää tuon lauseen yleisyyden. Mutta tökeröä se on tivata tuollaisia asioita toiselta. Etenkin yksinhuoltajalta, joka ei ole parisuhteessa! Olisi minusta ennemmin huolestuttavaa, jos tuossa tilanteessa kuumeilisi lisää lapsia! Sitä, mitä elämä tuo mukanaan, niin sitä ei voi nuorena tietää. Parasta varmaan, kun on mahdollisimman avoin uusille tilanteille.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:18"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 09:27"]
Tiedän tunteen! En olisi halunnut kuin yhden lapsen. En koskaan haaveillut isosta perheestä ja tyttäremme syntymän jälkeen elämä tuntui täydelliseltä. Sitten kierukka petti. En pitkään aikaan edes tajunnut olevani raskaana. Palasin samoihin aikoihin työelämään hoitovapaan jälkeen ja pistin kaikki oireet stressin ja kierukan piikkiin. Raskaus huomattiin vasta melkein puolivälissä. Abortin olisin tehnyt, jos olisin tajunnut raskauden aiemmin. Laskettu aika on loppuvuodesta. Nyt yritän totutella ajatukseen toisesta lapsesta. Samalla kuuntelen sukulaisten "tiesin, että teidän mieli muuttuu" paskanjauhantaa. Voin kertoa, että näitä kommentteja on myös aika rasittava kuunnella, kun se mieli ei edelleenkään ole muuttunut. Elämä vaan päätti toisin.
[/quote]
Ja miksi ei voi sanoa rehellisesti että "Ei muuttunut, tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja se huomattiin vasta puolivälissä. Ei tässä enää ole vaihtoehtoja, vaikka en lasta olisi halunnutkaan." Ei tartteisi kuunnella niitä kaikkitietäviä, ylimielisiä kommentteja.
[/quote]
Yhdelle sainoinkin, miten asia on. Sain vain kamalan moraalisaarnan ja syytökset siitä millainen hirviö olen, kun en automaattisesti osaa rakastaa sisälläni kasvavaa lasta. Tämä on herkkä ja vaikea asia muutenkin. En haluaisi olla raskaana. En haluaisi synnyttää. Enkä haluaisi kasvattaa toista lasta. Vituttaa koko paska, enkä tiedä kuuntelenko mielummin moraalisaarnoja vai hymistelyä kuinka muutin mieleni.
Mitä muiden ihmisten pitäisi sitten sanoa?
"Hyvä että olet selvästi päättänyt mielesi tässä asiassa. Useinhan ihmiset saattavat vielä muuttaa mielensä, mutta sinä olet erilainen, varmempi ihminen. Mielenlujuutesi on ihailtavaa."
Jotainhan siihen pitää sanoa. Tietysti kai sitä voi suomalaisittain olla vain hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullua kyllä,että yksinhuoltajalta tuollaista tivataan.Lapsesta yksin huolehtiminen on rankkaa puuhaa kun se on sitä vaikka on kaksi vanhempaa. Tilanteet muuttuu. Jos joskus tielle sattuu ihana mies joka haluasi kanssasi lapsen , voi olla että mielesi muuttuu, mutta sitä ei nyt voi tietää.
Tiedän tunteen! En olisi halunnut kuin yhden lapsen. En koskaan haaveillut isosta perheestä ja tyttäremme syntymän jälkeen elämä tuntui täydelliseltä. Sitten kierukka petti. En pitkään aikaan edes tajunnut olevani raskaana. Palasin samoihin aikoihin työelämään hoitovapaan jälkeen ja pistin kaikki oireet stressin ja kierukan piikkiin. Raskaus huomattiin vasta melkein puolivälissä. Abortin olisin tehnyt, jos olisin tajunnut raskauden aiemmin. Laskettu aika on loppuvuodesta. Nyt yritän totutella ajatukseen toisesta lapsesta. Samalla kuuntelen sukulaisten "tiesin, että teidän mieli muuttuu" paskanjauhantaa. Voin kertoa, että näitä kommentteja on myös aika rasittava kuunnella, kun se mieli ei edelleenkään ole muuttunut. Elämä vaan päätti toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 08:59"]
Mitä muiden ihmisten pitäisi sitten sanoa?
"Hyvä että olet selvästi päättänyt mielesi tässä asiassa. Useinhan ihmiset saattavat vielä muuttaa mielensä, mutta sinä olet erilainen, varmempi ihminen. Mielenlujuutesi on ihailtavaa."
Jotainhan siihen pitää sanoa. Tietysti kai sitä voi suomalaisittain olla vain hiljaa.
[/quote]
Suomalaisittain hiljaa oleminen on joissain tilanteessa viisautta. Tai sanoa, että ok, jokaisen oma asiahan se on. :)
No joskus sä ap rakastut tulisesti ja sitten yleensa pitää saada vauva. Kyllähän se usein niin menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 09:37"]
No joskus sä ap rakastut tulisesti ja sitten yleensa pitää saada vauva. Kyllähän se usein niin menee...
[/quote]
Rakastuin tulisesti 3 vuotta sitten, ja ilmoitin heti alkuun, että jos vauvoja vielä haluaa, laitetaan poikki nyt heti. Koska minä EN HALUA.
Oon edelleen tulisesti rakastunut samaan mieheen ja vieläkään en halua vauvoja.
Tuo on alentavasti muotoiltu, mutta tottahan se on, myös yleisellä tasolla eikä vain lapsimäärän kohdalla. Kun elämänkokemus lisääntyy, mieli muuttuu monen asian kohdalla. Ellei, päätyy muissa myötähäpeää herättäväksi ikäpissikseksi.
Mulle sanottiin "Kyllä toi sun lentos vielä loppuu kun saat lapsia". Se kertoi mun mielestä enemmän sanojien katkeruudesta omien ratkaisujensa suhteen, ei minusta. Sain lapset kolmenkympin molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 08:59"]
Mitä muiden ihmisten pitäisi sitten sanoa?
"Hyvä että olet selvästi päättänyt mielesi tässä asiassa. Useinhan ihmiset saattavat vielä muuttaa mielensä, mutta sinä olet erilainen, varmempi ihminen. Mielenlujuutesi on ihailtavaa."
Jotainhan siihen pitää sanoa. Tietysti kai sitä voi suomalaisittain olla vain hiljaa.
[/quote]
Häh? Kun aloittajalta kysytään, aikooko tai milloin hän aikoo tehdä lisää lapsia, hän sanoo, ettei aio tehdä enää yhtään. Miksi siihen ei voi sanoa "vai niin" tai "selvä", vaan pitää ruveta vänkäämään vastaan?
Onhan tuollainen kommentointi ylimielistä ja rasittavaa ja kertoo tietysti enemmän kommentoijasta kuin kohteesta.
MUTTA sitäkään en aivan käsitä, miksi asiasta pitää olla niin herkkänahkainen. Tottakai ärsyttää, kun joku kuvittelee tietävänsä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta harva meistä voi täydellä varmuudella tietää mitään 20 vuoden päästä tetävistä valinnoista. Tuossaan voi itsekseen hymistä että näetpä sitten ja se siitä. Tässäkin ketjussa moni todistelee, että tiesin jo silloin teininä, että näin tapahtuu ja näin tapahtui. Hyvä juttu mutta ei se mene useimmissa tapauksissa noin. Olen itse nyt nelikymppinen ja ystäväpiirissäni kaikki ne, jotka ilmoittivat, etteivät aio hankkia lapsia, ovat nyt hankkineet niitä (ja aivan sama, ovatko vahinkoja vai ei, elämässä nimneomaan sattuu ja tapahtuu, jos ei skarppina varmista, että näin ei tapahdu). Eräs sukulaiseni julisi 30-vuotiaana, että lapset ovat tässä ja hän ei enää aio hankkia yhtäkään, mutta niin nyt nelikymppisenä on uudessa suhteessa ja kaksi lasta on hankkinut niiden entisten kolmen lisäksi.
Enemmänkin koe tilanteen niin, että hölmöjä ovat ne jotka eivät tajua, että kaikkea ei voi kontrolloida ja määrätä ja että ihminen saattaa muuttua 20 vuoden aikana ja näin ollen muuttaa myös mielipiteitään. Ei se ole rikos vaan osoitus kypsyydestä ja elämän moninaisuuden ymmärtämisestä. En tarkoita tällä nyt ap:ta, hän ei ole se joka yrittää väittää tietävänsä, mitä 20 vuoden päästä tapahtuu. Mutta en ehkä aivan ymmärrä, miksi asiasta pitää loukkaantua. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on näitä toisen ihmisen alistamis- ja aliarvioimislauseita. Vähän sama kuin "niin minäkin sinun iässäsi.."
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 09:37"]
No joskus sä ap rakastut tulisesti ja sitten yleensa pitää saada vauva. Kyllähän se usein niin menee...[/quote]
Ei vaan mene kaikilla vaikka sulla meniskin.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 09:27"]
Tiedän tunteen! En olisi halunnut kuin yhden lapsen. En koskaan haaveillut isosta perheestä ja tyttäremme syntymän jälkeen elämä tuntui täydelliseltä. Sitten kierukka petti. En pitkään aikaan edes tajunnut olevani raskaana. Palasin samoihin aikoihin työelämään hoitovapaan jälkeen ja pistin kaikki oireet stressin ja kierukan piikkiin. Raskaus huomattiin vasta melkein puolivälissä. Abortin olisin tehnyt, jos olisin tajunnut raskauden aiemmin. Laskettu aika on loppuvuodesta. Nyt yritän totutella ajatukseen toisesta lapsesta. Samalla kuuntelen sukulaisten "tiesin, että teidän mieli muuttuu" paskanjauhantaa. Voin kertoa, että näitä kommentteja on myös aika rasittava kuunnella, kun se mieli ei edelleenkään ole muuttunut. Elämä vaan päätti toisin.
[/quote]
Ja miksi ei voi sanoa rehellisesti että "Ei muuttunut, tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja se huomattiin vasta puolivälissä. Ei tässä enää ole vaihtoehtoja, vaikka en lasta olisi halunnutkaan." Ei tartteisi kuunnella niitä kaikkitietäviä, ylimielisiä kommentteja.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 09:57"]
MUTTA sitäkään en aivan käsitä, miksi asiasta pitää olla niin herkkänahkainen. Tottakai ärsyttää, kun joku kuvittelee tietävänsä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta harva meistä voi täydellä varmuudella tietää mitään 20 vuoden päästä tetävistä valinnoista.
[/quote]
Ok, entä jos menen sanomaan raskaana olevalle, että kyllä sinun mielesi vielä muuttuu ja haluat takaisin lapsettoman helpon elämäsi ja haluat lapsestasi vielä eroon, mutta siinäpä olet sitten? Se on tietenkin pahempi kuin se, että povataan eroa, onnetonta vanhuutta, katkeruutta ja ties mitä lapsettomuuden takia. En pidä itseäni niinkään herkkänahkaisena, vaan pidän sitä ihan sairaana, että sanotaan häiden (ja jumalattomien raskausjankutusten jälkeen, eihän naimisiin voi rakkaudesta mennä) jälkeen, että kyllä te vielä eroatte kun ei tuollainen lapseton elämä kestä, se elämä on niin tyhjää ja turhaa ja lasten teko nyt vain kuuluu elämään. Viis siitä, että meillä on sellainen perinnöllinen taakka, että huh huh ja emme kestäisi erityislasta kun hädin tuskin kestämme itseämmekään aina.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:19"]
MUTTA sitäkään en aivan käsitä, miksi asiasta pitää olla niin herkkänahkainen. Tottakai ärsyttää, kun joku kuvittelee tietävänsä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta harva meistä voi täydellä varmuudella tietää mitään 20 vuoden päästä tetävistä valinnoista.
[/quote]
Ostat kaupasta broileria, ja kassalla tulee naapuri vastaan kysyen mitäs syötte tänään. Kun vastaan "broileria ajattelin", naapuri katsahtaa ostoksiisi ja naurahtaa: "vai broileria... no saa nähdä, eiköhän se pizza-auto kuitenkin kurvaa teidän pihaan illalla" ja iskee silmää kaikkitietävästi.
Ajat työpaikan pihaan juuri ostamallasi uudella volvolla. Työkaverisi sattuu tulemaan samaan aikaan paikalle, ja tokaisee "volvon sitten menit ostamaan. Katsotaan vain, kyllä sulla ensi viikolla jo kaduttaa kun tommosen menit valitsemaan".
Olet tavannut elämäsi miehen ja olette seurustelleet jo pari vuotta. Mies kosii sinua lomamatkalla, ja seuraavan kerran vieraillessasi tätisi luona kerrotte että häät on ensi kesänä. Onnittelujen sijaan täti päättääkin sanoa "Vai niin, mutta tiesithän että puolet avioliitoista päättyy eroon? Toivottavasti olette ottaneet sen huomioon, eihän sitä ikinä tiedä kestääkö tuokaan rakkaus... Katsotaan sitten 10 vuoden päästä miten kävi".
Voitko rehellisesti väittää että yhtään ei harmittaisi, vaan voisit ohittaa nuo kommentit vain olan kohautuksella ja ajattelemalla itsekin että no, eihän sitä tosiaan tiedä kukaan tulevaisuudesta? En kuules todellakaan usko :D. Etenkin, kun tässä lapsilukukysymyksessä se ei ole yksittäinen kerta kun "mielesi voi vielä muuttua" kommentti sanotaan, vaan sitä saa kuulla kerta toisensa jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 17:28"]Sulla on noin 20 vuotta aikaa muuttaa mieltäsi. Todennäköistä on että muutat mielipidettäsi vielä monessa asiassa ennenkuin täytät 45 v, mukaan lukien tämä iso ongelmasi, mitä sä niin kovasti nyt yrität todistaa.
[/quote]
Nimenomaan, kyllähän se mieli voikin muuttua - mutta miksi edes kysyä, jos ei halua vastaukseksi "ainakaan näillä näkymin en (halua enempää lapsia)"? Enhän minä tuossakaan kiellä asiaa ei ikinä -periaatteella, totean vain että tällä hetkellä en usko haluavani.
Yleensä vastaan vain jotain "niin, no sen näkee sitten"-tyylistä, samapa tuo kai mitä enää siihen sanoo :D
Ap
Niin kuin mistään muusta ei voisi mieli muuttua. Olisi ollut perustellumpaa sanoa noin minulle kun kouluttauduin ihan pöhkölle alalle kuin mennessäni naimisiin elämäni (vela)miehen kanssa.