Kaikki halveksivat rikkuria

RIKKURI

Jack London

Sen jälkeen kun Jumala oli luonut kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja vampyyrin, hänellä oli jotain kauheaa ainetta jäljellä, mistä hän teki rikkurin.

Rikkuri on kaksijalkainen eläin, jolla on korkkiruuvisielu, vesiaivot, selkäranka yhdistelmä hyytelöä ja limaa. Siellä missä muilla on sydän, hän kantaa sisällään mätien periaatteiden kasvainta.

Kun rikkuri kulkee katua pitkin, ihmiset kääntävät selkänsä ja enkelit nyyhkyttävät taivaassa, piru sulkee helvetin portit pitääkseen hänet ulkopuolella. Kenelläkään ei ole oikeutta olla rikkuri niin kauan kuin on olemassa vesilammikko mihin hän voi hukuttautua ja kyllin pitkä köysi mihin hirttää itsensä. Juudas Iskariot oli herrasmies verrattuna rikkuriin. Petettyään Herransa hänellä oli luonnetta hirttäytyä. Lakkorikkuri ei siihen pysty.

Eesau myi esikoisoikeutensa hernerokasta, Juudas myi Pelastajansa kolmestakymmenestä hopeakolikosta. Benedict Arnold myi maansa lupauksesta komentaa brittiarmeijaa. Rikkuri myy syntymäoikeutensa, maansa, vaimonsa, lapsensa ja kanssaihmisensä työnantajansa katteettomasta lupauksesta.

Eesau oli petturi itselleen, Juudas oli petturi Jumalaansa kohtaan, Benedict Arnold oli petturi maatansa kohtaan. Lakkorikkuri pettää Jumalansa, maansa, perheensä ja luokkansa. Ei ole mitään rikkuria alhaisempaa.

© Suomennos Jorma Mäntylä 2015.

Alkuteos: THE SCAB. Jack London.

Published 1905, New York: Macmillan Co.