Montako kertaa olet itkenyt työpöytäsi ääressä ja miksi?

monesti tulee itkettyä... helposti tulee tippa linssiin jos lukee jotain koskettavia juttuja netistä. Kerran itkin ja vollotin ihan huolella työpöydän alla kun isäni kuoli ja jouduin olemaan töissä.

Enpä muista, että kertaakaan. Työkaverin kuolemasta kuulin lomalla, sitäkään ei tarvinnut työpaikalla itkeä.

Melkein joka kerta kun kuukautiset alkaa töissä joko itken tai pidättelen kyyneleitä.

Olen kyllä. Itsekseni, mutta myös työkavereiden nähden ja kerran myös työkaverin kanssa. Joskus pakko mennä esim. vessaan tai jos ei ehdi niin jonnekin nurkan taakse. Syitä on ollut monia. Kuolemat, petetyksi tuleminen, läheiseni kanssa välien rikkoutuminen. Ehkä pahimmat itkut itketty koiran kuoleman vuoksi. Mielelläni en tietenkään töissä itke. Kuitenkin noin kymmenisen kertaa olen töissä itkenyt. Mutta kertoja milloin lähes itken on varmasti kymmenkertaisesti.

Kerran. Oli pitempään jatkunutta kiirettä töissä, ja siitä stressiä. Avasin aamulla työkoneen ja näin sille päivälle tulevien vastaanotettavien asiakkaiden määrän ja itkuhan siinä tuli, asiakasmäärä oli aivan suuri työaikaan nähden (taisi olla 11 asiakasta työpäivään, jossa kliinistä työaikaa on 6,5h). Ei tuollaista määrää asiakkaita hoideta laadukkaasti liukuhihnalta. Nyt tilanne onneksi hieman helpottunut, koska työntekijöitä on ollut lupa palkata lisää. T: terveydenhoitaja

Useita kertoja ole itkenyt. Tässä muutamia kertoja, mitä tulee mieleen..

Itkin, kun sain (työajalla!!) selville, että mieheni oli pettänyt minua jo pitempään erään naisen kanssa. Riitaisa erohan siitä tuli, jota sitten tuli itkeskeltyä useampaan otteeseen työpaikallakin.

Itkin, kun sain töissä ollessani kuulla erään läheiseni menehtymisestä.

Itkin, kun sain töissä ollessani kuulla perheenjäseneni vakavasta sairastumisesta. Itkin tästä syystä itseasiassa useita kertoja töissä, erityisesti hänen menehtymisensä jälkeen.

Itkin, kun sain hermoromahduksen kasautuneiden ongelmien vuoksi. Kasautuneilla ongelmilla tarkoitan viiden läheisen peräkkäistä kuolemaa ja taloudellista huolta (osittain kuolemista johtuen). Mitta vaan tuli täyteen ja kuppi meni nurin. Onneksi työkaverit ymmärsi ja tsemppas, kun olin suorastaan työkyvytön jonkin aikaa (en hakenut sairaslomaa, kun pelkäsin, että se olisi palkatonta - taloudellinen ahdinko).

Kerran. Jouduin töistä soittamaan eläinlääkärille ja varaamaan koirallemme lopetusajan. Pärjäsin siihen asti, kunnes kerroin työkaverilleni, mitä olin tehnyt. Jotenkin se että sanoin asian ääneen, sai minut purskahtamaan itkuun.

Silloin kun saatiin tietää firman tilanteesta, niin itkettiin porukalla työkavereiden kanssa. Nessupaketti vaan kiersi, purtiin hammasta ja tehtiin hommia. Ja painotan sitä, että tehtiin hommia - ei kuitenkaan pelastanut yritystä.

Oman eroni jälkeen itkin muutamaan otteeseen (onneksi silloin oli oma työhuone) varsinkin kun oltiin lastenvalvojalla oltu tappelemassa asioista. Se oli kiukkua ja turhautumista.

Ai niin ja kerran raskausaikana piti itkasta, kun yksi työkaveri totesi jotain vähän tökeröä. Tämä on ainoa, joka jälkikäteen huvittaa.

Useita kertoja salaa. Ihan vain väsymystä ja uupumusta.