Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet pikkuserkkujen välisistä liitoista?
Kommentit (19)
Mitä serkumpi, sitä herkumpi. Näillä mennään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanoen en ymmärrä. Miten joku voi tuntea vetoa omaan sukulaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen en ymmärrä. Miten joku voi tuntea vetoa omaan sukulaiseen.
Voi hyvin olla pikkuserkkuja joita ei ole edes koskaan tavannut. Joten ihan hyvin voi kuvitella ihastumisen mahdollisuuden. Jos tapaa vasta aikuisiällä. Ei pikkuserkut välttämättä läheisiä ole.
Ällöttävää sukurutsaa! Pitäisi olla ehdottomasti lailla kielletty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä serkumpi, sitä herkumpi. Näillä mennään...
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne kaikkia serkkujani, saati tiedä pikkuserkkujani edes nimeltä, joten voisi hyvin käydä niin, että ihastuisin pikkuserkkuuni ja jos sukulaisuus myöhemmin selviäisi, en sen takia suhdetta lopettaisi. Ehdoin tahdoin, jos sukulaisuus on tiedossa, en suhteeseen pyrkisi.
Meidän suvussa ei ole tapana naida serkkuja, joten kysymys ei sinänsä mua kosketa. Romanit ja somalit nai usein sukulaisiaan ja näkeehän sen, mitä se älylle tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistöjen hommia.
Keski-Eurooppalaiset aateliset on toki vähemmistö sekin...
Miksi niistä pitäisi ajatella jotakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista tulee usein kehitysvammaisia ja tämä vielä periytyy lastenlapsille. Suvussa tällainen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Hyi olkoon, sukurutsaa
No millä perusteella, ei ne ole enää edes kunnolla sukuakaan toisilleen, serkun lapsen lapsia!
Ei niitä yleensä edes tunneta, mä en ainakaan, hyvä jos serkut, tai ne on kyllä puolikkaita nekin vaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkusten lasten välinen avioliitto on huomattavasti ok:mpi kuin sisarusten lasten välinen eli serkusavioliitto, joka sekin on laissa sallittu.
Minulla on reilusti yli sata pikkuserkkua, joita en ole nähnyt. En osaa sanoa, mitä miettisin, jos sellaisen kanssa olisi ollut romantiikkaa. Ne harvat pikkuserkut, jotka tunnen, ovat kavereina/ystävinä jonkin verran spesiaaleja, kun ovat myös sukulaisia.
Tunnen yhden pariskunnan, jotka olivat pikkuserkkuja. Olivat hyvä pari nuoruudesta kuolemaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsista tulee usein kehitysvammaisia ja tämä vielä periytyy lastenlapsille. Suvussa tällainen tapaus.
Ei yksittäisestä pikkuserkkujen suhteesta sen todennäköisemmin kehitysvammaista synny kuin muillekaan. Sitten kun on useampi sukupolvi tehty suvun sisällä alkaa vammoja syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsista tulee usein kehitysvammaisia ja tämä vielä periytyy lastenlapsille. Suvussa tällainen tapaus.
No ei pikkuserkkujen välillä tätä ongelmaa ole. Ovat jo sen verran kaukaisilla sukupuun oksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi olkoon, sukurutsaa
No millä perusteella, ei ne ole enää edes kunnolla sukuakaan toisilleen, serkun lapsen lapsia!
Ei niitä yleensä edes tunneta, mä en ainakaan, hyvä jos serkut, tai ne on kyllä puolikkaita nekin vaa!
Pikkuserkukset on serkusten lapsia, ei lapsenlapsia. Eli sinun tätisi/setäsi/enosi lapsenlapsi on sinun lapsesi pikkuserkku
Vierailija kirjoitti:
Hyi olkoon, sukurutsaa
Pikkuserkku on 1/32 osaa geneettisesti samaa perimää. Eli alkaa olemaan jo aika kaukaista sukua.
En ajattele niistä yhtään mitään. Pitäisikö?
On ok.