Mä tunnustan, etten pystyisi eroamaan siksi, että isot muutokset käyvät mun mielenterveydelleni.

herkässä on.

Olen sinkkuäiti, enkä uskalla edes käydä treffeillä, koska pelkään, etten kestä sitä muutosta, jonka uusi miesystävä aiheuttaa elämässäni. Siksipä torjun kaikki mielenkiinnon osoitukset vastakkaiselta sukupuolelta, vaikka kiinnostaisikin. Mullakin on joskus ollut masennusta, ja suvussani on myös muita mielenterveyden ongelmia, joita pelkään ihan älyttömästi.

Mulla suhde ihan riittävän kunnossa, mutta haluan sanoa toiseen asiaan:



Meidän poloisten pitäisi kehittää vahvempi luottamus omaan selviämiseemme myös kriisitilanteissa. Olemme epävakaalla pohjalla, kun onnemme on toisen henkilön taskussa.

" oman tien kiitäjä" joka ei todellakaan jää roikkumaan kehenkään vaan ehkä liian helposti " katoaa" paikalta

Ja se varmasti onkin syy siihen, miksi oot yh.



IHmisen perusonnellisuuteen vaaditaan toisten ihmisten luja ja ehdoton rakkaus. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen ovat tae hyvään mielenterveyteen. Yksin oleminen ei ole mikään hyve, eikä tavoitetila, eikä siihen pidä millään lailla pyrkiä.

Mutta en tällä hetkellä kaipaa todellakaan muutosta.

En kärsi mistään mielenterveyden-ongelmista,mutta tsemppiä ap

Ootko siis sitä mieltä että jos ihminen on yksin niin hän ei voi nauttia elämästään ilman kumppania koska se kumppani pitäs olla?

No onpas aika karua tekstiä.Elämä on tässä ja nyt,ja vaikka se elämäntilanne olis mikä tahansa,niin elettävä se on,ja pyrkiä mahdollisimman onnelliseen elämään.

Kauheaa jos se elämänonni olis kiinni vaan siitä että on joku mies-Kyllä se on paljo muutaki

IHmisen perusonnellisuuteen vaaditaan toisten ihmisten luja ja ehdoton rakkaus. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen ovat tae hyvään mielenterveyteen. Yksin oleminen ei ole mikään hyve, eikä tavoitetila, eikä siihen pidä millään lailla pyrkiä.

[/quote]

ihmisestä- Entäs kun kumppani kuolee, pettää tms tms - Nää on kriisejä jo normaalin terveyden omaavalle mutta saatikka ihmiselle joka on ripustautunut toiseen ja roikkuu toisessa - se on todella tuhoisaa

Mielestäni onnelllisuus on ihmisen perusominaisuus, ihminen on joko perusonnellinen tapahtui ympärillä mitä tahansa, ero, leskeytyminen tai se uuden puolison löytyminen. Tai sitten ihminen uskoo, että toisen ihmisen on tehtävä hänet onnelllseksi, kauhea taakka puolisolle, entäs jos hän sattuu kuolemaan tietäen että toisen maailma romahtaa lopullisesti.

Jokainen ihminen ansaitsee tunteen tulla rakastetuksi omana itsenään, ehdoitta. Jos kumppani kuolee, sairastuu, mutta rakkaus ja kunnioitus säilyy, niin kokemus on ihan erilainen kuin jos kumppani pettää ja jättää. Silloin kyse tuskin rakkaudesta olikaan ja tullaan saman peruskriisin äärelle, jonka edessä yksinäinenkin ihminen on: kuka minua rakastaa, jäänkö yksin ja ilman rakkautta?

Huh .. No sen verran kaikkea kokeneena voin todella sanoa että yksinäisyyskään ei oo aina pahasta,ja sitäki on niin monenlaista

no sä ehkä oot niin naiivi ja ei oo välttämättä sellasta elämänkokemusta mikä avartas näkemystäs - Toki kaikki tahtoo rakkautta ja saaki tai tyytyy välimuotoon,kuka mihinki - toiset ei tyydy välimuotoihin - mut joo, eipä niistä sen enempää

Väitteesi ovat käsittämättömiä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka elävät koko elämänsä ilman rakkaussuhteita ja he ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Ei heidän elämänsä ole kriisissä.



Jos minun elämääni tulee puoliso se on positiivinen kriisi, mutta kriisi kuitenkin, perusonnellisuuteeni se ei vaikuta. Kriisi oli myös puolisoni hankkima avioero ja aivan varmasti rakastin häntä ja hänkin tavallaan minua. Eron jälkeisinä synkkinäkin hetkinä tiesin, että olen onnekas ja onnellinen, elämässäni on niin paljon hyviä asioita.