Apuva! 3-vuotiaamme lukee!!!!

osta Salainen aapinen, ja ehkä todellakin lukee 4 vuotiaana.

Lapsi oppii kiinnostuksensa mukaan, jotkut pyöräilemään, jotkut lukemaan, jotkut soittamaan, jotkut rakentamaan palapelejä. Anna lapsen oppia ja auta, jos lapsi apua haluaa. Ei varhainen lukemaan oppiminen tee lapsesta Einsteinia, se on lapselle vain yksi opittu taito monien muiden joukossa.

yht äkkiä kiinnostumaan minun kirjoistani, joissa oli vain tekstiä, sitten saattoi sanoa, että tuossa on äiti o, ja tuossa a jne....sitten se meni ohi, osaa kyllä aakkoset, mutta nyt 3.5-vuotiaana ei ole ollut vähään aikaan kiinnostunut kirjaimista, mutta jos kysyn jostain kirjaimesta osaa sanoa....minä en asiaa kummemmin mieti, serkkunsa ja kummityttöni rupesi 4-vuotiaana kirjoittamaan vanhemmilleen pieniä ohjelappusia harakanvarvaskirjaimilla. Ei noita kannata hirveästi pohtia, jotkut lapset vaan kiinnostuvat enemmän. Kummityttöni on jatkuvasti koulussa ollut 9 - 10 oppilas, nyt on jo murkkuikäinen.

Siltikään en ollut mikään lapsinero tms. Joku lukee 3-vuotiaana, joku toinen ui, kolmas ajaa ilman apupyöriä....

Tottakai annat lapselle luettavaa, kirjastosta saa sellaisia suuraakkosilla kirjoitettuja kirjoja joissa sanat on tavutettu.



Tiedän kyllä jonkun neljävuotiaana lukemaan oppineen, useita viisivuotiaana oppineita joihin itsekin ja osa lapsistani kuuluu.



Ilmeistä on että sisarusten vanavedessä on helpompaa oppia lukemisen taito ja itsekseen ilman opetusta näin kävi nuorimmaille että yllätti minut täysin kun alkoi lukea kaksitavuisia sanoja.



Toki lapsen täytyy olla älykäs kun on hahmottanut asian kun jotkut opettelee vasta puhumaan tuossa iässä.

Harmituksen ymmärrän jos oma lapsi kehittyy laiskanlaisesti ja tarvitsee erityistä tukea ja ehkä puheterapiaa yms.



Ap. älä välitä noista viesteistä tuon taivaallista vaan nauti lapsesi taidoista niin tekee lapsikin, sillä hänelle avautuu uudenlainen kiehtova maailma.

Lukemista kannattaa olla saatavilla, toki ei mihinkään tuputukseen kannata lähteä.



Omalle kohdalle on osunut vastaavantyylistä palautetta kun rohkenin kehua lapsiani ja aiheetta en ole heitä kehunut. Täällä on sellainen ilmasto ettei lapsestaan saisi olla ylpeä eikä hänen taidoistaan.



Suurin osa väestöstä on tavallisia joilla ei ole mitään erityislahjakkuutta mutta kateutta sitäkin enemmän.

Kerran eräs naiskirjailija kertoi oppineensa lukemaan 2-vuotiaana, en muista enää kuka. Mutta hän on ainoa, jonka tiedän oppineen noin varhain. Myös 3-vuotiaana oppiminen on harvinaista.



Ehkä pojastasikin tulee kirjailija :)?

Lapsi oppii niitä asioita, joista on kiinnostunut. Minä opin lukemaan 3,5-vuotiaana, alle 4-vuotiaana olen jo tehnyt äidille pieniä " kirjoja" , muutaman sivun läpyköitä joissa on tekstiä (tyyliin isi ajaa autolla) ja kuvia. En silti ole mikään nero todellakaan, enkä usko että muutkaan minunlaiseni ovat. Yliopistotutkinnon väänsin kyllä aika vasurilla, mutta nuo einstein-jutut voi kyllä ihan unohtaa heti alkuunsa.

t 10

Kunhan katsot vähän minkälaista tekstiä lapsesi saa käsiinsä. Monet (esim. lööpit) paikat voivat sisältää tietoa, joka noin pienelle lapselle on hämmentävää, pelottavaa ja traumatisoivaa. Vaikka osaisikin lukea niin ei 100% varmasti pysty käsittelemään kaikkea lukemaansa.



Ole iloinen lapsesi taidosta ja kehityksestä ja suojele häntä vaaroilta!

Luin kuulemma sanomalehteä jo 3-vuotiaana. En ollut kuitenkaan mikään lapsinero, enkä tänä päivänäkään mikään erityisen fiksu :D

oppi lukemaan samaan aikaan 8 vuotiaan veljensä kanssa, tytöllä ikää tasan 5 vuotta.

oppi lukemaan samaan aikaan 8 vuotiaan veljensä kanssa, tytöllä ikää tasan 5 vuotta. Aina voi kysellä lapsilta laskemisia, ja kirjaimia, esim kun ulkoilee, ja keksiä hauskoja tehtäviä, mihin liittyy laskemista.

jota ei vois vähempää kiinnostaa kirjaimet mutta tekee isoja palapelejä todella innokkaasti!

Neroja palsta täysi, miten vaan ei siltä kuullosta?

Joutavanpäiväistä pähkäilyä, mulla sentään Mensan testissä saavutuksena lahjakas, mutta eipä näy täällä.

Joku kyseli tuolla kaukana ajasta ennen nukutusta. Enpä minäkään jaksanut lukea, mutta hänelle varmaankin kiinnostavaa!

Olisi voinut kirjoittaa mielenkiintoisemmin niin olisi voinut kommentoida!

vaikka täällä tietysti kaikkien lapset ovat lukeneet jo toistakin kotimaista siinä iässä ja kirjoittaneet kaunokirjaimin :)



Kannusta lastasi lukemaan. Taidosta on hurjasti iloa jo tuon ikäiselle. Itsekin opin lukemaan heti neljä täytettyäni ja kirjoittelin jo kouluun mennessäni pieniä tarinoita joita nyt neljän kympin korvilla on hienoa lueskella. Rakastin kirjoja ja tutkijahan minusta tuli :)



Omat lapseni ovat lukeneet paljon myöhemmin -- tyttö oppi pari viikkoa vaille viisivuotiaana ja poika eskarissa. Nuorimmainen on vasta reilun vuoden eikä näy kyllä merkkejäkään, ei juuri puhukaan vielä. En ole koskaan opettanut lapsille lukemista, mutta kun ovat taidon oppineet, olen kantanut selkä väärällä luettavaa. Ja lukenut toki ääneen, paljon. Ovat nyt helppoja ja kärsivällisiä kouluikäisiä lapsukaisia -- kun tulee tylsää, kaivavat joko kirjan tai kynän esiin ja lukevat taikka kirjoittavat. On ihanaa kun eivät kitise ja mangu vaan osaavat siirtyä kirjallisuuden ihmemaahan tuosta vaan.

Meidän vanhin lapsi oppi lukemaan 3-vuotiaana. Siis oikeasti luki eikä vain tunnistanut tuttuja sanoja. Siitä oli lapselle paljon hyötyä: pystyi seuraamaan tekstitettyjä piirrettyjä ja pystyi tietysti lukemaan kirjoja ja sarjakuvia. Miten ihmeessä siihen voisi lapsuus loppua, kun lapsi oppii uusia asioita? Mitään haittaa ei varhaisesta lukutaidosta ole ollut. Nero poikamme ei ole, mutta todella hyvä kielipää hänellä on.

ja luin kaiken, minkä käsiini sain, naapurin hymyjä myöten. Tivasin sitten äiteeltä että " mikä on aportti" jne... Suojele lastasi:) Ja neroa minusta ei tullut, vain patalaiska. Koulussa ei jaksanut pinnistellä kun alku sujui niin helposti:(

Lähipiirissä ei ainakaan ole ollut vastaavaa. Koulussa vielä monet vasta oppivat.

ja tekstatuilla kirjaimilla lauseita 4 vuotiaana.

Ei ole kyllä koskaan kiinnittänyt huomiota iltalehtien otsikoihin. Eivät ole tarpeeksi kiinnostavia kai.

Silti ei ole mikään nero. Ihan tavallinen tyttö. Nyt eskarissa löysi kaverin, joka myös on oppinut lukemaan 3 vuotiaana. Heistä se on vain hauska leikki.

Mutta esim. pyörällä ajamaan oppiminen otti tiukille. Vasta 6 vuotiaana suostui jättämään apurattaat pois, vaikka veljensä ajoi ilman apurattaita 3 vuotiaana. Mutta veli oppi lukemaan vasta koulussa.



Eli lapset oppii eri asioita eriin aikaan ja silti pärjää maailmassa. Joku voi olla einstein ja hienoahan se on, mutta ei se aikainen lukemaan oppiminen takaa silti mitään.