Kätilön työvuoro

Vierailija

10.09.2015 | 10:28

On juhlapyhäpäivän ilta. Edessä töihinlähtö. Kuopukseni itkee kaulassani, ovat isänsä kanssa lähdössä mummolaan: "Äiti, miksi sinä oot aina silloin töissä kun me ollaan vapaalla? Miksi me ei saada olla sun kanssa vaikka on juhla?" Yritän lohdutella lastani, vaikka olen väsynyt edellisen yön kiireisestä työvuorosta ja alkaa olla jo kiire töihin.

Töihin saapuessani huomaan kaikkien synnytyssalien olevan varattuna. Monitorista huomaan, että kaikilla sikiöillä ei ole hyvät sydänäänet. Muutama erikoisempi tapaus on myös löytänyt tiensä synnytyssaliin, joukossa yksi eristyksissä hoidettavakin. Huoh, tänä yönä tehdään taas töitä, huokaan.

Vuoron aluksi klo 21.45 keitetty kahvi kaadetaan pois puolenyön aikaan ja keitetään toiveikkaana uusi pannullinen, josko ehtisimme vaikka juoda. Vähän näyttää siltä, että tämä yö eletään taas vaan sillä kahvintuoksulla. Piristää toki sekin, vai mitä kollegat?

Kahden aikoihin lämmitän mikrossa kasvissosekeiton ja nostan näkkileivän pöydälle odottamaan. Ennen kuin mikro ehtii kilauttaa ilmoille nälkäisen hoitajan rakastaman äänen, on synnytyssali jälleen taas kutsunut. Tunnin päästä laitan ruuan uudelleen mikroon, taas toiveikkaana josko nyt saisin hiljennettyä mahani äänekkään vaatimuksen saada murkinaa.

Eräät synnyttäjät ovat joutuneet kipeänä odottamaan kätilöä muutaman tunnin. Pahoittelen heille kiirettä, mutta tietysti jätän kertomatta että olin juuri mukana hätäsektiossa ja elvyttämässä vastasyntynyttä. Ei, en kerro sitä, vaan teen kaikkeni että synnyttäjät kokisivat olonsa turvalliseksi ja huolettomaksi.

Aamuyön kiireessä kuulen työkaveristani, joka joutui jäämään rytmihäiriöiden vuoksi sairaslomalle. Toinen ja kolmas työkaveri on juuri aloittanut kilpirauhaslääkityksen. Eräällä meni selkä työntohinassa, kun hän ystävällisesti halusi toteuttaa synnyttäjän toiveen, laiminlyöden omaa työergonomiaansa. Mutta ei hätää, kyllä me tehdään sairaslomalaistenkin työt. Pakko on, koska ei ole olemassa sitä kuuluisaa jokua, joka ne työt tekisi.

Aamulla klo 7.30 huokaisen helpotuksesta kun työvuoro loppui. Vaikka kiireisen yövuoron tunteina kuulin monta ihanaa ja odotettua parkaisua, elämän ihaninta ääntä, vastasyntyneen laulua.

Ajelen kotiin ja kotipihassa hätkähdän että enpä taaskaan muista paljoa kotimatkasta. Niin, monenko promillen humalaan sitä valvomista verrattiinkaan?

Painan väsyneenä pääni tyynyyn ja alan nauttimaan katkonaisista unista, jotta jaksan taas seuraavan yön tehdä töitä.

Illalla vastaan ystäväni illanviettokutsuun, jälleen kerran taas saman vastauksen: "Valitettavasti olen töissä tuolloin."

Että arvoisa hallitus, vieläkö olette sitä mieltä että meiltä voidaan poistaa lisät ja vähentää lomia? Kuinka kauan meidän ajateltiin jaksavan?

Tarinassa ei ole rikottu vaitiolovelvollisuutta, vaan tarina on keksitty itse, vaikka kuulostaakin erittäin tutulta monen kätilön korviin.

Voi että, ihan selkä meni kun joku halusi synnyttää muuten kuin selällään maaten! Ihan laiminlöi omaa työergonomiaansa, voi mikä uhrautuvainen sisar hento valkoinen. Ja että tänä yönä tehdään ihan töitä, mitäs siellä muuten puuhaillaan? Voi voi kun on rankkaa kun on valinnut vuorotyön ja lastenteon.

Vastaa

Tapahtumat

Kätilön työvuoro

Kommentit (46)