Itkettää avioliitto. Älkää menkö naimisiin!

Itkettää avoliitto ja varsinkin avoerokin, vaikka omaisuudesta ei tarvitse tapellakaan. Itkettää järkisyistä ero, kun tunnepuoli ei hyväksy asiaa.

No olisikohan se oma talous kannattanut turvata ennen avioliittoa esimerkiksi jonkinlaisella avioehdolla?

Avioehto.

Mulla on avioehto, mutta silti itkettää avioeroni. On hankalaa ja kallista, vaikka en joudukaan ainakaan näillä näkymin maksamaan ex-miehelleni siitä että pääsen hänestä eroon. On kallista ostaa yksin koti jossa lapsilla on omat huoneet, kun aiemmin mies on maksanut melkein puolet. Toki hänellä on sama tilanne tahollaan, ja vielä pahempana.

Ja tietenkin itkettää se tunnepuoli.

Ikävä kuulla.

entä jos on avoliitossa ja on yhteinen talo, niin eikös se samalla lailla myydä ulkopuoliselle, jos toinen ei sitä osta toiselta pois?

henkisesti ero on takuulla rankka. Voimia. Jos on perheytynyt, niin en oikein usko, että sillä onko avio-vai avoliitto, on kovin suurta eroa. Itse olen avioliitossa, ja se sopii henkisesti minulle. 

Juuri tuon takia en ole halunnut naimisiin. En halua mitään juridisia sotkuja jos tulee ero, enkä mitään lakia siihen, enkä papereita. Avoliitto on selkeämpi ja parempi. Ainakin jos itsellä se omaisuus. En ehkä tunteellakaan kykenisi niin syöksymään avioliittoon, mitä siihen vaaditaan. Enkä taas viitsi mitään tahdon höpinää, jos tunne järkivoittoinen, kuten itsellä.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 22:21"]

Ikävä kuulla.

entä jos on avoliitossa ja on yhteinen talo, niin eikös se samalla lailla myydä ulkopuoliselle, jos toinen ei sitä osta toiselta pois?

henkisesti ero on takuulla rankka. Voimia. Jos on perheytynyt, niin en oikein usko, että sillä onko avio-vai avoliitto, on kovin suurta eroa. Itse olen avioliitossa, ja se sopii henkisesti minulle. 

[/quote]

meillä ainakaan ei ollut avoliitossa asuntolaina kuin toisen nimissä. Asumiskustannukset muutoin jaettiin. Aika yleistä tehdä niin, ei ole epäselvää, kuka taloon jää! Jos on naimisissa, se talo on jaettava. On siinä iso ero. Ja totta: kaikki menee, talo, auto, sohvakalusto, tv.... Kun ei ole väliä, kuka osti. Se saa, joka parhaiten vedättää! 

Onpa kurjaa. Me menimme mieheni kanssa naimisiin nimenomaan siitä syystä, että halusimme jakaa talouden puoliksi. Ei ole enää sinun tai minun, vaan meidän rahoja. Hyvin on toiminut monia vuosia. Näin ei tietenkään kannata tehdä, jos ei ole luotto toiseen kunnossa.

Ero on varmasti aina ikävä, oli avioehto tai ei.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:34"]

Onpa kurjaa. Me menimme mieheni kanssa naimisiin nimenomaan siitä syystä, että halusimme jakaa talouden puoliksi. Ei ole enää sinun tai minun, vaan meidän rahoja. Hyvin on toiminut monia vuosia. Näin ei tietenkään kannata tehdä, jos ei ole luotto toiseen kunnossa.

Ero on varmasti aina ikävä, oli avioehto tai ei.

[/quote]

Meillä ihan sama. Tosin jo ennen avioliittoa elettiin monta vuotta periaatteella, että kaikki yhteistä (mies opiskelin, minä töissä). 

Muistakaa mammat Oy Perhe Ab. Ihanaa :)

Miten niin yksi iso huijaus? Kyllä tuo omaisuuden puolittaminen ym. järjestelyt on ihan julkista tietoa ja etukäteen selvitettävissä (ja avioehdolla kierrertävissä).

Kenellä teistä oikeasti on se avioehto? Sallikaa epäillä! Suomessa tehdään hyvin vähän avioehtoja. Paitsi jos toinen on ihan satumaisen rikas.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 22:21"]

Ikävä kuulla.

entä jos on avoliitossa ja on yhteinen talo, niin eikös se samalla lailla myydä ulkopuoliselle, jos toinen ei sitä osta toiselta pois?

henkisesti ero on takuulla rankka. Voimia. Jos on perheytynyt, niin en oikein usko, että sillä onko avio-vai avoliitto, on kovin suurta eroa. Itse olen avioliitossa, ja se sopii henkisesti minulle. 

[/quote]

meillä ainakaan ei ollut avoliitossa asuntolaina kuin toisen nimissä. Asumiskustannukset muutoin jaettiin. Aika yleistä tehdä niin, ei ole epäselvää, kuka taloon jää! Jos on naimisissa, se talo on jaettava. On siinä iso ero. Ja totta: kaikki menee, talo, auto, sohvakalusto, tv.... Kun ei ole väliä, kuka osti. Se saa, joka parhaiten vedättää! 

[/quote]

Kyllä me omistetaan asunto ihan puoliksi, vaikka avoliitossa ollaankin.

Höpsis. Jos me eroaisimme, en minä ainakaan "nylkisi" erossa miestäni, ja miten se olisi mahdollistakaan. Ei ole mitään avioehtoja vaikka mies onkin minua varakkaampi, mutta kyllä minulla pelaa oikeudentaju, joten eivät asiat aivan puoliksi menisi siinä tilanteessa. En haalisi itselleni selkeää hänen omaisuuttaan, vaikka oikeus siihen periaatteessa lain nojalla olisikin. Eron voi tehdä ilman alentumista selkärangattomaksi, ilman tulevien eksien solvaamista ja muuta myöhemmin kaduttavaa. Jopa silloin jos olisi jo uusi nuorempi rouva katsottuna, niin minä poistuisin näyttämöltä tyylikkäästi, vaikka sitten hammasta purren, mutta silti.

Ettekö te avoliitossa olevat ole koskaan kuulleet avoliittolaista? Muutama vuosi sitten Suomen eduskunta kaikessa viisaudessaan päätti, ettei avioliittoa tarvita vaan pelkkä avoliitto yli 5 vuotta kestettyään voi eron hetkellä johtaa rahallisiin velvollisuuksiin vaikkei lapsia olisi!

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:48"]

Kenellä teistä oikeasti on se avioehto? Sallikaa epäillä! Suomessa tehdään hyvin vähän avioehtoja. Paitsi jos toinen on ihan satumaisen rikas.

[/quote]

No meillä on, ihan itsestään selvä asia. Kumpikaan ei ole "satumaisen" rikas mutta halutaan pitää rahat ja omaisuudet erillään. Ei ole siis myöskään sitä autuaaksitekevää yhteistä taloustiliä.