Naapuri huutaa jatkuvasti itkevälle vauvalle.

Kyllä lastensuojeluun voi tuostakin ilmoittaa. Ei väkivalta ole aina fyysistä, pienelle vauvalle (ja lapsellekin toki) huutaminen, etenkin jatkuvana, on tosi pelottavaa.

Terveisin yh-äiti, joka väsyneenä joskus huusi koliikkivauvalleen mutta onneksi tajusi neuvolassa myöntää, että nyt loppuu paukut. Säästyttiin isommilta vahingoilta, vaikka edelleen huutamistani häpeän ja yritän välttää muistelemasta.

Ei saa. Vanhemmat ovat toki varmasti väsyneitä, toivottavasti saavat apua. Lapsella varmasti jotakin terveysongelmaa jatkuvan itkun takia. Kysele, kun huomaat naapureita vauvojensa kanssa.

Mene kysymään tarvitseeko apua tai tee suosiolla lasu.

Vauvalle huutaminen ON väkivaltaa. :O Soittaisin lastensuojeluun, mutta sitä ennen koittaisin saada kontaktia vauvan äitiin ja kysellä, mikä tilanne on. Jos en saisi äitiin yhteyttä, niin soittaisin suoraan lastensuojeluun ja kertoisin huolestani. On lastensuojelun asia arvioida tilanne ja tehdä kotikäynti.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 19:49"]Onko lapsen äiti huudon aikana paikalla? Lapsia ei kyllä koskaan pitäisi jättää valvomatta jos miehiä paikalla samaan aikaan.. Miehistä kun ei koskaan tiedä mitä alaikäisille keksivät.
[/quote]
Idioottimainen vastaus. Väittäisin, että valtaosa isistä (kuten myös äideistä) on kunnollisia, lapsen hyvinvointi ekana mielessä.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 19:49"]Onko lapsen äiti huudon aikana paikalla? Lapsia ei kyllä koskaan pitäisi jättää valvomatta jos miehiä paikalla samaan aikaan.. Miehistä kun ei koskaan tiedä mitä alaikäisille keksivät.
[/quote]

Isät kyllä varmasti kestävät huonommin lapsen jatkuvaa itkua. Ei ole samanlaista tunnesidettä vielä muodostunut lasta kohtaan kuin äidille jo odotusaikana.

Soita lasuun.

Meidän poika itki vauvana lähes 3kk putkeen, kyllä siinä tuli monta ikävää ajatusta mieleen, neuvolan ohje oli - jätä lapsi turvalliseen paikkaan (vaikka matolle lattialle) hetkeksi itkemään ja mene itse toiseen huoneeseen rauhoittumaan/huutamaan/itkemään. Niin minä sitten tein. Varmaan naapurit ihmetteli kun huusin yöllä vttustnaprkl jatkuvasti. Yritä itse elää elämääsi 20min-2h unilla joita saat nukkua satunnaisesti yöllä ja päivällä. Univelkani alkoi olemaan kuitattu tuossa kun poika täytti 3v. Toivottavasti he saavat apua neuvolasta ja lasun voisit tietysti tehdä siksi että ehkä sosiaalitoimi voisi ohjata heitä hakemaan apua neuvolasta.

Paikkakunta?

Tuosa voi soittaa lastensuojeluun. Sinun ei tarvitse tietää, miten vauvaa kohdellaan, riittää että olet huolestunut. Minä olisin tuossa tilanteessa jo erittäin huolestunut. Huutaminen on jo vauvan kaltoinkohtelua, siitä on vain lyhyt matka siihen että lapseen käy käsiksi.

Meillä naapurissa samanlainen tapaus, lapsi vähän isompi, ja lapseen selvästi kajottiin. Vanhemmat väkivaltaisia myös toisiaan kohtaan. Ls-ilmoituksen jälkeen lapsi vietiin jonnekin. Tuli myöhemmin takaisin, mut oli perheessä vain pari päivää kerrallaan.

Ok, kiitos neuvoista. Yritän selvittää missä asunnossa vauva on, en tiedä saako talonmies kertoa sellaisia tietoja jos menen hänen kanssaan juttelemaan, mutta ainakin niin että jos ei minulle kerro mikä asunto, niin että hän tekisi sitten sen ilmoituksen. En tiedä onko äiti asunnossa paikalla, asuntooni ei kuulu puheääni, joten jos on, hän ei ole ääntään korottanut. Veikkaan, että ovat pari kerrosta ylempänä tms. Tässä kerrostalokompleksissa on niin valtavasti asuntoja (neljä erillistä valtavaa kerrostaloa jakaa saman sisäpihan), että väkisinkin ainakin muutamalla on vauva, joten en pihalla oikein pysty tämän asunnon asukkaita paikantamaan.

Ap

Vahinkoalapeukku. Hyvä, että teet lasun!

Mikset mene autramaan vangempia? Se ainoastaan olisi järkevää.

Soitat sinne lastensuojeluun ja kerrot tuon minkä kerroit aloitusviestissä. Lastensuojelu pystyy kyllä selvittämään kenellä lähelläsi asuvalla on pieni lapsi/ vauva ja ryhtymään toimenpiteisiin.

Mä en esikoisen vauvavuotena osannut pyytää apua. Olin nuori, mies petti ja jätti, vauvalla oli koliikki ja oli muutenkik todella haastava. Jäin täysin yksin. Ja mä huusin mun itkevälle vauvalle :( pari kertaa meinasin jopa ravistaa. En pysty enkä edes halua muistella sitä vuotta enää. Kamalaa aikaa. Olisin tarvinnut sen että joku olisi puuttunut väliin. Myöhemmin lapsen kasvaessa, hänestä tulikin kiltti ja rauhallinen, mä itse aloin toipumaan erosta ja tajusin miten onkaan ihana olla äiti. Toinen lapsi syntyi uudelle miehelle vuosia myöhemmin, ja kaikki meni hänen kanssa hyvin vauvavuonna.