Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla mahdollisuuksia häneen?
04.09.2015 |
Kyse on siis erittäin herkästä asiasta, eikä mulla olo helppo puhua asiasta omien kavereideni kanssa. Olen itse seitsemännellä luokalla ja iskenyt silmäni kaksi vuotta vanhempaan poikaan. Kyse ei todellakaan ole mistään ohi menevästä (minusta ei ainakaan tunnu siltä) enkä viitsisi edes tulla pyytämään apua tänne, ellei asia olisi hiukan hataralla pohjalla. Minulla on muutenkin erittäin alhainen itsetunto ja tuntuu, että ei oo mitään mahiksia kyseiseen poikaan. Ollaan vaihdettu pari katsetta, mutta ujouteni vuoksi ne ei eivät ole kestäneet kovinkaan kauaa. Nyt kysyn epätoivoisena apua, että mikä tälläisessä tilanteessa auttaa? Surettaa jo ajatellekin, että antaisin hänen luisua pois mun ulottuvilta. Masentaa ja itkettää: entä jos mä en oo tarpeeksi hänelle? Mitä mä voisin tehdä, jotta asia liikahtaisi eteenpäin?
Kommentit (5)
Seuraavalla kerralla, kun tapaat tämän ihanuuden, niin katso reippaasti silmiin ja hymyile oikein leveästi. Päätä jo etukäteen, että teet niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua masentaa, mutta itse nyt lukiolaisena voin sanoa, että yleensä 9.luokkalaiset eivät kiinnostu 7.luokkalaisista.
2 vuotta on yllättävän paljon tässä iässä ja olen itsekin omassa kehityksessä huomannut, kuinka lapsellinen olin 14v kuin nyt 16v, vaikka sillon 14v tuntui niin isolta ja kypsältä.
Itselläni oli samanlainen tilanne koko seiska luokan, kun oli ikäisesi. Vuosi meni niin nopeasti että pelkäsin etten saa ikinä tehtyä aloitetta, mutta sitten melkein kaikki tiesi että olin ihastunut tähän kyseiseen poikaan ja jostain sain sen mese osoitteen ja kysyin (oli jo kesäloma, eli ei enää oltu samassa koulussa) suoraan että nähtäisiinkö. Eihän mulla ollut mitään menetettävää.. No mentiin treffeille ja ihan kauhea itsekeskeinen tyyppi oli kyseessä, menin treffien jälkeen meseen kertomaan tästä kauheudesta kaverilleni mutta se menikin tälle ihastukselle. Totesin että, se oli sitten siinä:D Nykyään olen 23 vuotias ja naurattaa vain, vaikka ihanaa olikin olla niin ihastunut silloin joskus:)
Joskus keväällä tunsin metrossa tuijottavan katseen ja tajusin vasta metrosta poistuttuani että kyseessä oli sama poika. Niin ja joskus lukion alussa eli kolme vuotta myöhemmin tämä kyseinen jätkä pyysi minua ulos mutta en suostunut.
Eipä oikeastaan voi kauheasti neuvoa kun painii vieläkin ihan samojen ongelmien kanssa. Nykyään osaa olla suorempi, mutta silti sitä sortuu miettimään "miksei se vastaa mulle" jne. Ihastumiset on aina hankalia, tsemppiä! :) Lähesty sitä facebookissa on mun neuvo!
Hymyile, vilkuta, mutta etene hitaasti
Ehkä sun kannattais puhua sille