Miten päästä tästä eroon? (sosiaalinen kömpelyys)
Ongelma on siis, että olen sosiaalisesti kamalan kömpelö. Aivot ovat edelleen tietääkseni tallella, mutta jännitän ja ujostelen lähes kaikissa puhumista, kuuntelemista ja vuorovaikutusta vaativissa tilanteissa niin paljon, että "puhun mitä sattuu" hermostuksissani, tai en rekisteröi kunnolla mitä (tärkeää) keskustelukumppani on minulle juuri kertonut. Näistä johtuen olen huomannut uudessa työpaikassa kotiutumisen todella hankalaksi, kun en _osaa_ osallistua kahvipöytäkeskusteluihin ajankohtaisista aiheista, tai puhua mitään työhön liittyvää edes oman 3hlön työtiimin kanssa. En vain keksi siihen hetkeen mitään "järkevää" sanottavaa, ja olenkin usein hiljaa. Samalla stressaan kauheasti mitä tiimikaverini minusta ajattelevat, kun en osaa tuoda edes työssä vaadittavaa tietoani esille muusta tutustumisesta ja "small talkista" puhumattakaan. Jo nyt olenkin havainnut tilanteita, kun kaksi tiimikaveriani juttelevat mieluummin keskenään ja jään tahtomattani ulkopuolelle.
Edellämainitun lisäksi, minulla ei ole juurikaan ystäviä. Etenkin uusien ystävyyssuhteiden solmiminen on uudessa kaupungissa ollut todella vaikeaa, ja vaikka olen mm. netin välityksellä tutustunut muutamaan ihmiseen, yleensä yhteydenpito on hiipunut ajan myötä, kun en itse halua "häiritä toista", enkä toisaalta osaa edes tutustua enää kunnolla.
Onko kukaan päässyt samanlaisista ongelmista eroon?
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 18:16"]
Harjoitus tekee mestarin. Pakotat itsesi sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmisten ilmoille, siitä se vähän kerrassaan harjautuu.
[/quote]
Millainen harjoitus? Kaipaisin lähinnä vinkkejä miten selviän niistä sosiaalisista tilanteista ja ihmisten ilmoille joutumisesta, sillä vaikka mm. töissä käyn päivittäin ja joudun näihin tilanteisiin ei ole paljon harjaannusta tapahtunut.. Ap
Harjoitus tekee mestarin. Pakotat itsesi sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmisten ilmoille, siitä se vähän kerrassaan harjautuu.