40 v ja vauvakuume,, kannattaako jatkaa yrittämistä?

Älä nyt sitä häpeämistä mieti, oma lapseni on 14v, minä olen 30v ja hänellekkin kaverit päivittelevät minun ikääni, on lällätelty ett sun äitis on saanut sut lapsena jne. Kyllä ne lapset keksii kiusaamisen aiheen ihan mistä vaan jos kiusata haluavat

Yrittäkää vaan ilman onnistumispaineita, se on kivaa.

Ei lapsi häpeä vanhempiaan iän takia, vaan sitä että ne on juntteja tai jäykkiksiä. Maailman pahuudesta, meinaatko että lapsi on onnellisempi, kun ei synny ollenkaan? Sillä logiikalla ihmisten pitäisi kuolla sukupuuttoon, niin maailma muuttuu hyväksi.

En nää tilanteessasi mitään esteitä lapsenteolle. Nuo ovat kaikki pikkuseikkoja, ei niillä ole mitään oikeaa merkitystä. Jos haluat lapsen ja tunnet jaksavasi, niin siitä vaan.

Jos tuntuu siltä, että haluat yrittää niin siitä vaan. Itse olen kohta 40 v ja ennestään yksi lapsi. Synnytin kesällä kuolleen lapsen. Taustalla myös keskenmenoja, joten helppo ei ole ollut tieni vanhemmaksi. Uusi raskaus ja ennenkaikkea elävä lapsi edelleen toiveissa.

Itse olen keskimmäinen, mulla on 2v vanhempi ja 9v nuorempi sisarus. Pikkusisko on koko perheen lemmikki vielä aikuisenakin. Ihanaa, että vanhemmat onnistuivat hänet saamaan monen vuoden yrittämisen ja usean keskenmenon jälkeen.

Itse sain kuopukseni 42-vuotiaana enkä ole katunut.On nyt toimelias 5-vuotias ja kasvaa joukon jatkona 3:n vanhemman sisaruksensa kanssa.En tunne itseäni mitenkään erityisen vanhaksi,jaksamme kyllä puuhastella lasten kanssa ja isommista sisaruksista on paljon iloa ja seuraa kuopuksellekin.Kuopus tuo paljon iloa ja eloa elämäämme,päivääkään en ole katunut.Tulin helposti raskaaksi,odotusaika sujui mallikkaasti,samoin synnytys.Luulen,etteivät isommatkaan lapset häpeä minua ns.vanhana äitinä,koska seuraan aikaani,huolehdin itsestäni ja tykkään pukeutua kivasti.Ikä on numeroita,mieli säilyy nuorekkaana jos on sitä sorttia :)

Itse odotan seittämättä vauvaa ja ehdin täyttää 41 ennenkuin hän syntyy. Raskaus alkoi miltei huomaamatta ja kaikki mennyt hyvin. Vaikka ennen kuudetta vauvaa oli pari keskenmenoa.
Yrittäkää vaan ilman paineita. Vanhempana sitä on rennompi äitikin. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:34"]Olen 40-vuotias ja mies saman ikäinen, lapsia ennestään 2. Olen jo pidempään toivonut kolmatta ja mies myös, mutta elämässä on ollut muuta murhetta eikä olla sitten niiden keskellä alettu ajoissa yrittämään vauvaa. Tämän vuoden helmikuussa hetki tuntui vihdoin sopivalta ja jätettiin ehkäisy pois. Tulin raskaaksi jo seuraavassa kuussa, mutta se meni kesken. Tämän jälkeen on ollut myös yksi kemiallinen raskaus.

Täytän kohta 41 ja nyt uuden kierron alussa pohdin taas kerran, onko mitään järkeä jatkaa yrittämistä. Surettaa mm. se, että jos vauvan vielä saamme, hänen ikäeronsa isoveljiin olisi suuri (8 ja 10 v vähintään). Terveysriskit huolestuttavat ja oma ikä siltä kannalta, että kuinka paljon lapsi sitten häpeäisi vanhempiaan... Vaikka toisaalta useimmat lapset (/teinit) kai vanhempiaan häpeävät jossain vaiheessa joka tapauksessa, olivat nämä minkä ikäisiä tahansa. Talous on kunnossa ja oma elämäntilanne nyt muutenkin. Maailmantilanne tosin huolestuttaa, pohdin ihan tosissani sitäkin, että viitsiikö tänne radikalisoituvaan maailmaan ja sen synkkään ilmapiiriin enempää vauvoja tehdäkään.

Mielipiteitä, näkökulmia, kokemuksia?
[/quote]. En ajatellut kannattavuusnäkökohdasta vaan koska halusin vauvan. Sain vauvan 44 v. Aivan mahtavaa.

Täälläkin vauvakuumetta ilmassa. Itse olen lähes nelikymppinen ja mies reilu kymmenen vuotta vanhempi. Terveysriskejä lähinnä mietin.

Meillä kuopuksen yritys aloitettiin kun olin 38v. Isommat sisarukset silloin 17v, 15v ja 8v. 3 vuotta yrittämistä, tutkimuksia ja keskenmenot joka vuosi.

Kun täytin 41v sille keväälle osui vielä HUSin lääkäreiden lakko joten päätettiin että tutkimukset lopetetaan eikä mitään superovulaatiota tms tehdä. Syksyllä päätin että käyn vielä kerran vastaanotolla ja siellä ultratessa löytyikin pieni ja pirteä sikiö:) Laskettu aika samana päivänä kun täyttäisin 42v mutta tyttö päättikin syntyä 7 viikkoa etuajassa.

Nyt tuosta on kohta 16v enkä ole päivääkään katunut, isot sisarukset ovat asuneet jo vuosia omillaan joten meillä on tällainen pieni perhe enää. Tavataan toki lähes viikoittain ja viestitellään monta kertaa viikossa. Pikkusisko on kaikille rakas. Ensi viikonloppuna nuorin lähtee seuraavan siskonsa kanssa reissuun kuten monta kertaa aiemminkin. Tyttöjen viikonloppu;  hyvää ruokaa, shoppailua ja omia juttuja:D

tuossa suuressa ikäerossa on omat plussat ja miinuksensa. omantasoista leikkiseuraa ei ole,mutta isommat osaavat jo auttaa pikkuisen hoidossa tasonsa mukaan ja leikittääkkin. varmasti mielellään pikkuista myös viihdyttäisivät,jos ovat sen luontoisia.

lapsi häpeää vanhempiaan,oli heidän ikänsä mikä hyvänsä :D sillä ei oo mitään väliä,eli ei siitä kannata huolehtia. toki voi ohotteluja saada kavereiltaan,että ompas sulla iäkkäät vanhemmat,mutta eipä tuo epänormaalia ole,jonka takia kandeis jättää mukula hankkimatta.

talous ja elämäntilanne sanoo kyllä. näiltä osin kaikki ovat kunnossa,enkä näe syytä,miksi ette jatkaisi yrittämistä. jos tuolla iällä nappaa lapsi ihan synnytykseen asti,niin eiköhän se sitten ole niin tarkoitettukkin. nainenhan voi tulla raskaaks niin kauan,kun kuukautiset on vielä. mutta ei teillä ikäkään kauheasti paina päälle jos miettii että olette kuudenkymmenen vuoden kieppeillä,kun lapsi olisi parikymmentä. ei paha ollenkaan! :)

maailmantilanne sanoo ei. jos tältä kantilta ajatellaan,ei kenenkään pienen toivoisi enään tänne syntyvän. kaikki menee vaa huonompaan päin,ilmastonmuutos etenee ja luontoa kulutetaan aivan liikaa. toki voisit ajatella näin,että jos luonnon tilanne huolestuttaa ja sitäkautta lapsen hankkiminen,niin yrittäisit kasvattaa tämän lapsen mahdollisimman luontoystävällisesti. toki hiilijalanjälkeä tulee tulemaan jokaiselta,mutta sen voi itse päättää,että kuinka suuri! :) paremmat valinnat, esimerkiksi kestovaipat kun ottaa,niin luonto ehkä antaa suopeammin anteeksi pikku babyn ;)

itse ajattelen asian niin,että sitten kun lapsen hankkiminen tulee ajankohtaiseksi,hoidan asian läpi mahdollisimman luontoa kunnioittaen. ajattelen sen olevan velvollisuuteni,kun tähän jo valmiiksi apua huutavaan maapalloon ängen lisää pieniä ihmisiä :D