Miten ihastuksesta pääsee eroon

Ihastumalla uuteen ihmiseen. Todettu toimivaksi ;) t.n26

Jos sitä toista ei kiinnosta, niin pyydä että hän voisi sanoa sulle suoraan päin naamaa sen, kenties vielä jotenkin ilkeästi niin että tunteet varmasti karisee.

Kerro ihmeessä mullekin jos keksit vastauksen. Ei auta se ettei pidetä enää edes yhteyttä. Mietin miestä päivittäin. Hajoo pää

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 02:15"]Ihastumalla uuteen ihmiseen. Todettu toimivaksi ;) t.n26
[/quote]

Tää toimisi, ellen vahingossa yrittäis ettiä jokaisesta tapaamastani ihmisestä samoja asioita ja piirteitä kun tosta yhestäkin. On se paskaa, miten yhdestä ihmisestä ei pääse sitten millään eroon.

Työntämällä sen alas portaista

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 02:24"]Työntämällä sen alas portaista
[/quote]
xD

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 02:24"]Työntämällä sen alas portaista
[/quote]
Tää alkaa oikeesti tuntumaan aika varteenotettavalta vauhtoehdolta. Pääsis ainakin eroon saatana

Miksi sun pitää päästä eroon? Miksi on mahdoton suhde?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 02:32"]Miksi sun pitää päästä eroon? Miksi on mahdoton suhde?
[/quote]
No vaikka koska ikäero ja sen myötä täysin erilaiset elämäntilanteet ja se, että koko suhde on ollut täysin puhtaasti kohteliaan platoninen alusta lähtien. joo ja kans sellainen pikkujuttu, että toinen on mitä varmemmin varattu. :)

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 02:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 02:24"]Työntämällä sen alas portaista [/quote] Tää alkaa oikeesti tuntumaan aika varteenotettavalta vauhtoehdolta. Pääsis ainakin eroon saatana

[/quote]

Kauhea ajatus! En minä ainakaan haluaisi ihastukselleni mitään pahaa, päinvastoin!

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 02:44"][quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 02:32"]Miksi sun pitää päästä eroon? Miksi on mahdoton suhde?
[/quote]
No vaikka koska ikäero ja sen myötä täysin erilaiset elämäntilanteet ja se, että koko suhde on ollut täysin puhtaasti kohteliaan platoninen alusta lähtien. joo ja kans sellainen pikkujuttu, että toinen on mitä varmemmin varattu. :)
[/quote]

Kohtalontoveri! :D Ihan kun ois ollu mun kirjoittama. Itekkin nauvoja kaipailisin.

Mä olen ihastunut itseäni lähes 20v vanhempaan mieheen, joka on ollut naimisissa pari kertaa ja tälläkin hetkellä seurustelee. Mä olen myös naimisissa itse miehen kanssa, jota en rakasta vaan lähinnä siedän. Mun mieheni on fyysisesti huonommassa kunnossa kuin tämä vanhempi mies.

Mieheni on aika laiska ja saamaton, ja sellainen nörttityyppi, ei ollut aina vaan on muuttunut vuosien saatossa sellaiseksi sohvaperunaksi joka pyrkii välttämään liikuntaa. Laiskuus näkyy seksissä, yleisenä intohimottomuutena ja vetelyytenä.Intohimoa sillä kuitenkin on kavereihinsa ja harrastuksiinsa jotka liittyvät pelaamiseen. Itseäni ärsyttää kun tulen illalla salilta, ja aikuinen mies takoo pleikkaria. Mieheni ei tee kotitöitä ja kokkaa eineksiä, eli lapsen terveelliset elämäntavat on mun harteilla. Mä ja lapsi harrastetaan urheilua paljon, ja mun vetovastuulla on harrastukset ja terveellinen ravinto, joten koen mieheni lähinnä riesaksi.

Järki minussa käskee unohtamaan uuden ihastukseni, mutta ei auta. Mietin että tässä uudessa miehessä on oltava jotain vikaa kun niin monen naisen kanssa ollut yhdessä eikä ole onnistunut, mutta en ole löytänyt vielä mitään miksi EN olisi ihastunut. Itseasiassa koen, että hänellä on ollut sama tilanne kuin mulla nyt. Ollaan juteltu, että edellisissä suhteissa hiersi erilaiset elämäntavat ja miestä on myös petetty.

Meillä on sama harrastus, samanlaiset elämäntavat (ei alkoholia, savuttomuus, ei biletystä), kumpikaan ei haluta lapsia (enää, molemmilla on jo ennestään), suhtaudutaan työhön intohimoisesti ja työnteosta on myös suhteissamme tullut riitoja aika ajoin, miehellä kuulema enemmän. Ihastuksellani on matkatyö mikä pitää hänet poissa kotoa puolet vuodesta, ja kuulema naiset eivät ole sitä sietäneet. Mä taas oikein rukoilen että mieheni ottaisi matkapäiviä, kotona on helpompaa olla kun on yksi "huollettava" vähemmän. Kaipaan itsenäistä miestä, joka ei TARVITSE minua ja en halua olla suhteessa, missä miehestä tulee maanvaiva. Tarvitsen paljon omaa aikaa, ja aikaa lasteni kanssa. En kestä sitä, että miehen kokkausvuorolla käydään laiskasti pitsa, tai että kesällä grillaillaan joka ilta makkaroita. Syön puhtaasti, ja ahdistaa kun jääkaapissa pitää olla omat hyllyt että mies ei vetele mun protskusekoituksia makeanhimoonsa. Mikään keskustelu ei auta, mies ei muutu, enkä jaksa edes yrittää  muuttaa. On helpompaa antaa olla sen sellainen kuin on, mutta myöskään itse en voi muuttua.

Näillä perusteilla olen rakastumassa toiseen mieheen, ja ihastumisen tunnetta en voi hillitä. Sen tiedän että en petä fyysisesti aviomiestäni, mutta olen sen verran realisti että tajuan olevani yhdessä itselleni vääränlaisen kumppanin kanssa.

Jotain silti odotan, en tiedä mitä. Ehkä sitä, että selvitän itselleni kuinka suuri vaikutus uudella ihastuksellani on tunteiden lakkaamiseen omaa miestäni kohtaan. Voinko rakastua uudelleen mieheeni, ja haluanko edes. Tällä hetkellä tuntuu, että mieheni on kuin eri planeetalta, ja ihmettelen kuinka koskaan olen päätynyt naimisiin niin erilaisen ihmisen kanssa??

Uutta matoa koukkuun.

Jos ihastumisesta haluaa päästä eroon, niin aika auttaa. Ainakin silloin kun on itse varattu ja haluaa pysyä nykyisessä suhteessa, niin uudet ihastuksen tunteet ajan kuluessa laantuvat. Ehkä tämä on niin, että oma päätös ja järki eivät heti saa tunteita sammumaan mutta aloittavat sen prosessin, missä vähitellen tunteet laantuvat.

Se on pitkällinen prosessi, mutta kun tapaatte yritä keskittyä ärsyttäviin ja rumiin piirteisiin. Pääsin kerran yli vaikeasta ihastuksesta kun katsoin miehen kenkiä ja askellusta... lättäjalka ja kamalat kengät. Tiedän pinnallista mutta se auttoi yli tuosta sietämättömästä ihastumisesta. Katsele miestä koko ajan ja mene todella lähelle, mies kaivaa ihan varmasti jossain vaiheessa nenää tai röyhtäisee tai jotain muuta ällöttävää :) tutki joka paikka sormet, nenäkarvat, korvakarvat, hampaat, kaikki mistä voi vähänkin saada yök reaktion ja keskity niihin.

Entäs kun järki sanoo, että uuden ihastuksen kanssa suhde olisi toimivampi? Tutkimustenkin mukaan samankaltaiset elämänarvot pitävät suhteen toimivana,ja päinvastoin. Eli jos nykyisessä suhteessa arvot ovat erilaiset ja arjessa ei toimita samalla tavalla, syntyy konflikteja. Siinä ei paljoapaina vuosienkaan suhde, jos kokee että se ei anna mitään lisäarvoa elämään.

Sen vuoksi monet miehet esimerkiksi vaihtavat sen kotona lasten kanssa olevan vaimon kollegaan, tai johonkin jolla on oma elämä. Naiset itse valitsevat kotiin jäämisen mutta se yritetään sysätä miehen kontolle, muka taloudellisista syistä. Faktaa on kuitenkin se, että nainen itse on tehnyt valinnan. Omista valinnoista ei Suomessa ainakaan voi syyttää miestä, vaikka tämä olisi miten painostanut luopumaan urasta.

Ei kukaan halua elää ilmapiirissä, missä koko ajan on velkaa jollekin ja on helpompaa hylätä perhe, kun yrittää elää itsensä kanssa ja pyrkiä miellyttämään vaimoa.

Kun suhteessa on kaksi samanvertaista jotka panostavat suhteeseen yhtä paljon, niin se voi toimia. Mutta jos kotona oleva puoliso ei ole itse tyytyväinen, sitä helposti syyllistää kotoa poissa olevaa.

Naisten tulisi vaatia itseltäänkin enemmän, ja uskaltaa myös jättää se mies jos miehen urakeskeisyys on esteenä onnelle, silloinhan on yhdessä vääränlaisen ihmisen kanssa. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta toisen alistamiseen tai kiristämiseen sillä verukkeella, että mulla on oikeus koska hoidan kotona sun lapsia tms. Lapset eivät ole kiristysväline, tai työkalu jolla korjata rikkoutunut lähisuhde kumppaniin.

Aika tekee tehtävänsä, toivottavasti. Yritä vältellä ihastuksen tapaamista mahd. pitkälle äläkä pidä yhteyttä viesteillä tai muilla keinoin. Mitä silmät ei näe, sitä sydän ei kaipaa, toivottavasti! Vähitellen alkaa helpottaa, ehkä.  Ja tietty se vanha keino, jonka joku jo antoikin, että löytää jonkun toisen.

T. jo 8 vuotta epätoivoisesti ihastunut, eli en ehkä ole paras mahd. neuvomaan, kun näköjään tarttisin sitä selkärankaa itsekin! ;D

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:49"]Se on pitkällinen prosessi, mutta kun tapaatte yritä keskittyä ärsyttäviin ja rumiin piirteisiin. Pääsin kerran yli vaikeasta ihastuksesta kun katsoin miehen kenkiä ja askellusta... lättäjalka ja kamalat kengät. Tiedän pinnallista mutta se auttoi yli tuosta sietämättömästä ihastumisesta. Katsele miestä koko ajan ja mene todella lähelle, mies kaivaa ihan varmasti jossain vaiheessa nenää tai röyhtäisee tai jotain muuta ällöttävää :) tutki joka paikka sormet, nenäkarvat, korvakarvat, hampaat, kaikki mistä voi vähänkin saada yök reaktion ja keskity niihin.
[/quote] mitäs jos ihastuminen on jo siinä vaiheessa että kaikki ällöttäväkin on vain suloista ja synkimmätkään asiat ihmisen menneisyydessä ei tunnu ihastusta vähentävän?

toi mitä silmät ei näe, ei sydän kaipaa...eipä pidä paikkaansa. Kaipaa ja kaipaa vaan, vaikka en ole häntä nähnyt aikoihin. 

Aika auttaa hitaasti, mutta varmasti. Tulee sekin aika, että mietit pieni häpeän puna poskillasi koko asiaa ja kiitätä onneasi ettet nolannut itseäsi sen pahemmin.