Miten pitäisi suhtautua esikoisemme kummitätiin, joka

on mielestäni hiukan outo...

Esim eilen, kun hän pitkästä aikaa kävi paikkakunnallamme ja pihamaallamme vierailusta on vieläkin enemmän aikaa, ei rouva voinut edes käydä sisällä tervehtimässä lapsia ja katsomassa uutta taloamme johon alkuvuodesta muutimme.

Oli veljensä (siis mieheni) kanssa anoppini muuttopuuhissa ja toivat väliaikaiseen varastointiin mummon tavaroita meidän autotalliin. Lapset ovat nähneet tätiään viimeksi jouluna 2005, kun pikaiseen toi jonkun paketin kummilapselleen.

Nytkin mies oli maininnut, että esikoisemme synttärit olisi tässä piakkoin, vastaus oli ollut vaan: aha, vielä semmostakin.



Mieheni kanssa auttaessaan äitiään muutto ym. muissa puuhissa kiukuttelee KOKO AJAN ja suoranaisesti haukkuu miestäni ja jopa äitiään päin naamaa. Oli esim ilmoittanut sairaalle vanhukselle, että jos et nyt tee kuten HÄN sanoo, niin ei tule edes hautajaisiin! Myös minun sukuni ja minä itsekkin olen saanut luuria korvaan ja kaikenmaailman haukut joka kerta kun ystävällisesti häntä yritämme lähestyä. Viimeviikolla oli haukkunut kaupunkimme sosiaali-ihmiset ja sen vanhainkodin henkilökunnan, jonne anoppi on muuttamassa.



Alan olla täynnä sen naisen oikkuja ja suoraan sanottuna jopa hävettää esim asiointi ko. vanhainkodissa, kun on sielläkin jo varmaan keskusteltu rouvan oikkuilusta.



Mitä mieltä muut olette? Ei kai tämä enää ole normaalia, aikuisen ihmisen käytöstä (+40)?

Esikoinen on harmissaan, kun kummi ei ole kiinnostunut koskaan mistään muusta, kuin omasta navastaan ja toisten mollaamisesta :-(