Sinä eron kokenut, jelppaa mua tunteitteni kanssa?

Jos ei ole 100% varma, niin ei kannata erota, sillä aiheuttaa vaan enemmän kärsimystä, nyt 5-vaihde silmään ja tekohengitystä suhteelle, kaikki on vielä pelissä!

Olen itsekin parhaillaan eroamassa. Ei tunnu tuolta. Toki lasten puolesta surettaa ja käytännön jutut ovat ikäviä, mutta muuten olen vain helpottunut. Mietimme eroa vuosia ja kävimme parisuhdeterapiassakin. Voin rehellisesti sanoa, että en eronnut helposti ja tein kaikkeni. Nyt tuntuu pikemminkin siltä, että olisi pitänyt päästää irti jo aiemmin.

Jos epäröit, ja kuvioissa ei ole pettämistä, alkoholia, vihaa tms, niin anna suhteelle mahdollisuus. Kerroit kykeneväsi näkemään miehesi eri valossa, joka on hyvä. Yrittäkää ensin korjata tilanne ja kokeilkaa parisuhdeterapiaa.

Tunsin samoja tunteita, mutta ei voinut jatkaa yhdessä, sillä mies petti ja oli jo saanut uusia mahdollisuuksia. Eroa en kadu yhtään, mutta kyllä arki on toisinaan raskasta yksin lasten kanssa. Vielä kimuratimmsksi menee kun tulee uudet suhteet ja uusperhekuviot mukaan. Jos on mahdollisuus nähdä toisessa vielä se henkilö johon rakastui, en luovuttaisi siksi että elämä ja suhde on väljähtynyt. Ei se aina vaihtamalla parane. Tehkää asioita yhdessä, ja antakaa toisillenne kahdenkeskeistä aikaa. Yhdessä oleminen hukkuu johonkin lapsiperhearkeen.

Kiitos teille ihanille!
Parisuhdeterapiassa ollaan käyty ja ollaan puhuttu paljon asioista hyvässä hengessä. Ollaan yritetty korjata avioliittoa kahden vuoden ajan ja aina vaan ajaudutaan samaan vanhaan. Pahin ongelma on se, että mies ei pysty luottamaan minuun. Olen ihastunut kaksi kertaa liiton aikana pidemmäksi aikaa ja ollaan puhuttu asiasta.
Tiedän, että jos puhun miehelle, että haluan vielä jatkaa hän luultavasti suostuu, mutta tuntuu, että voiko kuitenkaan mikään enää muuttua? Varmasti pari kk menee taas hyvin, mutta pelkään, että palataan taas samaan vanhaan ja tää raskas eroprosessi pitää aloittaa alusta..

Jos mies on ollut väkivaltainen, alkkis ja pettänyt. Älä peru. Sulla on lähtökitkaa. Mies tsemppaa hetkellisesti kun on joutunut tosipaikaan ja kotiapulainen lähtee. Ei se muutu paremmaksi

18 vuotta naimisissa olleena sanoisin, että yrittäkää vielä. Näin meillä on tehty pari kertaa yhteisen 25 vuoden aikana - myös pariterapian kautta. On yksinkertaisesti aikoja, jolloin mikään ei toimi ja tuntuu, ettei edes tunne toista, mutta usein se on kokonaisuus, joka juuri sisällä hetkellä syö energian parisuhteelta(kin). Kriisit eivät välttämättä mene ohi hetkessä - meillä joskus on ollut vaikeaa vuodenkin päivät, mutta lopulta taas huomaa koko jutun taas ihan eri valossa ja palaset loksahtavat paikoilleen. Parisuhde vaatii pitkäjänteisyyttä ja tahtoa eikä sitä saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jos teillä on ollut hyvää elämää, rakkautta ja tahtoa joskus ja kuviossa ei ole juomista, väkivaltaa, nujertamista jne. antaisin ilman muuta uuden mahdollisuuden.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 07:16"]Kiitos teille ihanille!
Parisuhdeterapiassa ollaan käyty ja ollaan puhuttu paljon asioista hyvässä hengessä. Ollaan yritetty korjata avioliittoa kahden vuoden ajan ja aina vaan ajaudutaan samaan vanhaan. Pahin ongelma on se, että mies ei pysty luottamaan minuun. Olen ihastunut kaksi kertaa liiton aikana pidemmäksi aikaa ja ollaan puhuttu asiasta.
Tiedän, että jos puhun miehelle, että haluan vielä jatkaa hän luultavasti suostuu, mutta tuntuu, että voiko kuitenkaan mikään enää muuttua? Varmasti pari kk menee taas hyvin, mutta pelkään, että palataan taas samaan vanhaan ja tää raskas eroprosessi pitää aloittaa alusta..
[/quote]

Saa sitä kärsimystä pidentää, jos haluaa. Erotkaa nyt, teillä on harkinta aika edessä

Tarpeeksi pitkä breikki nyt. Päätä vasta harkinta ajan jälkeen

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 07:18"]Jos mies on ollut väkivaltainen, alkkis ja pettänyt. Älä peru. Sulla on lähtökitkaa. Mies tsemppaa hetkellisesti kun on joutunut tosipaikaan ja kotiapulainen lähtee. Ei se muutu paremmaksi
[/quote]
Mies ei ole mitään näistä. Vaan ihan perus suomalainen mies.

Musta on tuntunut tuolta jokaisen kolmen pidemmän parisuhteen päättyessä. Olen aina itse ollut lähtijä, ja tuota jäädä vai lähteä-jahkailua on joka kerta kestänyt puolisen vuotta. Se on ollut raastavaa aikaa, mutta suosittelen sen silti läpikäymään. Itse olen ainakin sitten lopulta aina ollut 100% varma, että suhde ei paremmaksi muutu, hyppy tuntemattomaan on vain aina niin pelottava, että tekee mieli kääntyä ympäri ja peruuttaa koko ero. Kannustaisin siis vielä yrittämään, voihan teidän kohdallanne tilanne olla eri. Ja tämä ei varmasti sinua auta, mutta tekisin mitä vain saadaksesi miehesi kaltaisen tavallisen miehen. Omani ovat aina olleet pettäjiä, päihdeongelmaisia, väkivaltaisia tai narsisteja. Sulla on siis varmasti oikea kultakimpale kotona, mutta ymmärrän kyllä, jos kemia ja intohimo tuntuu kulahtaneelta. Elämä on ihanaa yksinkin, eikä huonossa suhteessa roikkuessa voi löytää sitä oikeaa onnea. Paljon voimia eron läpikäymiseen <3

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 07:44"]Musta on tuntunut tuolta jokaisen kolmen pidemmän parisuhteen päättyessä. Olen aina itse ollut lähtijä, ja tuota jäädä vai lähteä-jahkailua on joka kerta kestänyt puolisen vuotta. Se on ollut raastavaa aikaa, mutta suosittelen sen silti läpikäymään. Itse olen ainakin sitten lopulta aina ollut 100% varma, että suhde ei paremmaksi muutu, hyppy tuntemattomaan on vain aina niin pelottava, että tekee mieli kääntyä ympäri ja peruuttaa koko ero. Kannustaisin siis vielä yrittämään, voihan teidän kohdallanne tilanne olla eri. Ja tämä ei varmasti sinua auta, mutta tekisin mitä vain saadaksesi miehesi kaltaisen tavallisen miehen. Omani ovat aina olleet pettäjiä, päihdeongelmaisia, väkivaltaisia tai narsisteja. Sulla on siis varmasti oikea kultakimpale kotona, mutta ymmärrän kyllä, jos kemia ja intohimo tuntuu kulahtaneelta. Elämä on ihanaa yksinkin, eikä huonossa suhteessa roikkuessa voi löytää sitä oikeaa onnea. Paljon voimia eron läpikäymiseen <3
[/quote]
Voi kiitos sulle sanoistasi :-)
Vaikea kirjoittaa mitään, mutta viestisi antoi ajattelemisen aihetta.