Meneekö kellään hermot siihen jos oma lapsi on tyhmä?

Ja on ollut opettelemista siinä, että osaa asennoitua silti kannustavasti ja tukea lapsen koulunkäyntiä. Ja ulkopuolista painetta siitä, että mitä ollaan tehty väärin kun lapsesta on tullut tuollainen.

Mutta oikeastaan luulen, ettei tuollainen tilanne olisi niin paha. Koulumenestyksestä ei tässä elämässä palkita. Onhan se nyt nähty. Jos lapseni olisi minua huonompi koulussa ja menestyisi vaikkapa keskinkertaisesti, hän saattaisi silti pärjätä työelämässä paremmin ja elää oikeinkin hyvän aikuiselämän myöhemmin.



Puhuin tässä vain koulumenestksestä, joka ei tokikaan ole sama asia kuin älykkyys/tyhmyys.

mutta onneksi ei ole jatkuvaa, kummankaan puolelta :)

vanhempiensa aivoja. Tai pitäähän vanhemman jo ikänsäkin puolesta oppia nopeammin kuin lapsensa.

välkympi ole, luulee vain...

on toinen lapsista tällainen hidas oppija, ikää vasta vähän vajaa viisi vuotta mutta selvästi tulee jo esiin. Hermot kyllä menee sekä äidillä, että lapsella. Kauhulla odotan koulun alkua.

olisi yhtään hitaampi kuin vanhempansa oli aikoinaan (aika kultaa muistot), ainahan sitä voi puhu vanhempien toiveista ja odotuksista vs. lapsen edistymisestä.



Minusta siinä kannattaa miettiä sitäkin, onko kotiympäristö aidosti kannustava. Painostetaanko lasta liikaa vai liian vähän? Jossain olen lukenut sellaisenkin lastenpsykiatrisen teorian, että lapsen oppimista EI tueta kehumalla hänen taitojaan, koska silloin lapsi ei opi tekemään töitä ja ponnistelemaan. Eli sen sijaan, että ihailtaisiin ja kehuttaisiin lasta hyväksi lukijaksi, kehuttaisiin, kun hän on nähnyt vaivaa ja ponnistellut.



Voi myös oikeasti miettiä, mitä ihmeen VÄLIÄ sillä on, missä iässä lapsi oppii lukemaan? Olennaista on kumminkin, että lapsi on utelias ja innokas oppimaan asioista tietoja. Ja innostuu lukemaan sitten, kun aikanaan oppii...



Itse muuten opin lukemaan vasta koulussa, koska kotona kukaan ei ollut pätkääkään kiinnostunut opettamaan minua ennen kouluunmenoa. Koko ikäni olen lukenut tosi paljon, kirjoitin kuusi ällää, valmistuin maisteriksi, olen hyvässä esimiesasemassa, äo mitatusti korkea... Joten useimmat taidot ovat pikemminkin kiinni ympäristön halusta opettaa ja painottaa ko. taidon merkitystä - kuin varsinaisesta lahjakkuudesta tai sen puutteesta. Eli: ehkä ap sinun vanhempasi panostivat sinun opettamiseesi enemmän kuin sinä nyt oman lapsesi...