Lue keskustelun säännöt.
Kotiäiti eroaa, mikä muuttuu... ov
02.01.2011 |
En jaksa enää miestäni, en tätä alisteista suhdetta enkä olematonta perhe-elämää. En jaksa olla väkisin yhdessä lasten vuoksi, he joutuvat kuuntelemaan jatkuvaa äänekästä riitelyä. Kolme lasta on, kaikki alle kouluikäisiä. En pelkää sitä, ettenkö heidän kanssaan selviäisi elämästä. Olen vahva ihminen ja erittäin omatoiminen, itse hoitanut aina kotimme asiat miehen asioita myöten.
Lasten muutokset vaan olisivat suuria. Isä ei olisi enää saman katon alla, koti vaihtuisi, paikkakunta vaihtuisi eikä tietysti yksin olisi varaa enää elää viimeisen päälle. Saavat nyt kaiken tarpeellisen, vaatteet, liikuntavälineet yms, kaupassa ei tarvitse miettiä onko varaa ostaa vaikka siivua leivän päälle. Mutta saisivat tilalle riidattoman kodin.
Mikä minulla muuttuisi? Noh, olen tottunut ostamaan mitä tarvitsen. Mutta vaatimaton olen silti eli en koskaan ole turhuuksia ostellut, mutta kukkaronnyörit pitäisi kiristää. Tietysti seksi katoaisi, vaikka olematonta se on jo nytkin, mutta kuitenkin. Asiat olen aina hoitanut yksin pääasiassa, joten nou hätä. Helpottuisi siltä osin, ettei isoa taloa ja pihaa tarvisi enää hoitaa ja ylimääräinen "lapsi" olisi pois jaloista. Sitten se, että ei olisi enää toinen siinä, jos pitää kipaista äkkiä kaupassa tms. Aina pitäisi lapset ottaa mukaan.
Siinäpä sitä, kertokaa mitä asioita en ole huomannut ajatella, mikä on iso asia yksinhuoltajan elämässä, mutta en sitä vain nyt hoksaa.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamuisin huvita jutella, eikä sille saa puhua, kun se on aamun torkku ja äreä. :) Ei sitä juttelut paljon kiinnosta minun kanssa, jos ei ole kyse siitä, mitä kaupasta pitää tuoda tai muusta häntä kiinnostavasta harrastusasiasta. Televisio on mieheni vapaa-ajan seuralainen.
Ai nyt hokasin yhden, usein saunon aina jonkin lapsen kanssa kahden, eli saunotan yhtä aikaa kaikki, sitten mies ottaa muksut ja jään jutteleen saunaan kahden jonkun kanssa. Harmi, tuo kyllä jäisi nyt, lapsen oma aika äidin kanssa.
Työhön pääsen heti kun haluan. Eläkesäästäjä ja senhän saan hätätapauksessa purettua, jos eroan. Ei ole velkaa senttiäkään.
nyt se on touhunnut kuin vimmattu kotona. Korjaillut ja siivoillut vuosia hajallaan olleita asioita, järjestellyt sotkujaan, vienyt vaateitaan pyykkiin jne. Mietin hänelle, että ajatteleeko, jos vähän toisella kädellä jotain tekee, kaikki asiat muuttuu ennalleen?! Toisaalla mietin, pitääkö minun kestää ja sietää lasten vuoksi, olla se vanhempi "joka ei mene rikkomaan lasten elämää"...
Tämä on NIIN vaikeaa. En usko, että rakastan miestäni enää, en tiedä pidänkö edes hänestä. Jos ajattelisin niin, että millaisen ihmisen kanssa ystävystyisin tai haluaisin olla läheinen, mieheni ei kyllä sille listalle pääse, ei luonteellaan, ajatuksillaan tai tulevaisuuden haaveillaan. En kykene näkemään meitä yhdessä vanhuksina. Se kyllä näen, millainen "vanhuus" miehelläni tulee olemaan. Itse en sellaista elämää halua yhtään... :(
nyt se on touhunnut kuin vimmattu kotona. Korjaillut ja siivoillut vuosia hajallaan olleita asioita, järjestellyt sotkujaan, vienyt vaateitaan pyykkiin jne. Mietin hänelle, että ajatteleeko, jos vähän toisella kädellä jotain tekee, kaikki asiat muuttuu ennalleen?!
On mahdollista, että hän heräsi. Katso nyt vähän ja koita olla avoin sinäkin. Voi hyvin olla, että tuo on ohimenevää ja homma palaa takaisin vanhaan kuvioon. Mutta minä antaisin tilaisuuden. Käytä sinä samalla tlannetta siihen, että saat omaa aikaa. Sekin voi auttaa paitsi sinua, myös suhdetta.
Kun kuviossa on pienet lapset, menisin aika pitkälle vastaan, kun ei kuitenkaan puhuta mistää väkivaltaisesta tai alkoholiongelmaisesta tyypistä. Mutta tuon sinun haukkumisesi ja menemistesi kontrolloinnnin on loputtava, samoin pahimpien sotkujen tekemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ollessa alle kouluikäisiä, olen päätynyt siihen, että jääminen ja oman elämän pyörittäminen kuitenkin naimisissa ollen, on lasten kannalta järkevin vaihtoehto. Ja oman jaksamisen.
Yksi suuri miinus puoli on se, että näiden vuosien aikana saattaa mennä ohi tilaisuus tavata joku oikeasti tärkeä ihminen...
Miten ajattelit taloudellisesti selviytyä eron jälkeen? Aika monella kotiäitiyden mahdollistavat vain ja ainoastaan miehen tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sikailla lapsien suhteen eronne jälkeen. Vaikuttaa nimittäin vähän sikamaiselle tyypille - hieman samankaltaiselle kuin oma exäni. Itse tiesin ennen eroa, että selviän siitä hyvin koska tunneside mieheen oli ongelmiemme vuoksi hyvin heikko. Riitoja oli meilläkin ihan tauotta, ja tunsin, että mies käytti minua ovimattoa. Kunnioituksesta ja aidosta rakkaudesta ei ollut tietoakaan.
No, minä halusin eron (vaikka exä käänsikin myöhemmin asian niin, että hän oli eroamassa minusta...). Kostoksi siitä exä aloitti heti naisrallin ja veti lapset mukaan siihen. Joulukuussa lapsilla oli yksi koti, mutta tammikuussa jo kolme, koska isän lisäksi he alkoivat heti yöpyä myös isän uuden naisystävän luona (jolle exä oli valehdellut eronneensa jo vuosi aikaisemmin). Lapset olivat pieniä tuolloin, eivät voineet kertoa totuutta uudelle naiselle, ja olivat hämmennyksistään siitä sekoilusta, jonka keskelle isä heidät vei.
Ja tietenkin mun oma psyyke joutui koville, kun tajusin mitä peliä exä alkoi pelata. Tämä vaikutti myös meidän omaan arkeen, hetken aikaa, ennenkuin ymmärsin lopettaa exän pelleilyllä stressaamisen. Ja kun exä huomasi ettei voi enää ärsyttää minua tällä naisella, katkaisi hän suhteensa.
Vähän aikaa exä jaksoi olla lapsilleen huolehtiva isä, kunnes sitten löysi seuraavan uhrin. Taas lapsista tehtiin osa unelmaisukin kulissia, ja heitä alettiin kuskata toiseen kaupunkiin isän uuden onnen luokse. Ja taas mun oma pää oli kovilla - enhän minä voinut exän toimiin mitenkään vaikuttaa, ja ainoa mitä saatoin tehdä oli pitää oma elämä vakaana, jotta lapsilla olisi edes yksi tuttu ja turvallinen koti.
Tätä pelleilyä exäni on harrastanut pian viisi vuotta. Välillä on ollut muutaman kuukauden mittaisia taukoja tapaamisissa, koska exä murjotti kun ei saanut sanella tapaamisaikataulua. Exä myös kadotti rahansa vuosia sitten, lahjoitti omaisuuttaankin pois, ettei tarvitse maksaa elatusmaksuja. Hän ei myöskään osallistu mihinkään lasten hankintoihin, ei osallistu mitenkään lasten asioiden järjestämiseen (muuta kuin korkeintaan hankaloittaa niitä), eikä häntä taida kiinnostaakaan lapset pätjän vertaa. Sen verran vaivautuu lapsia tapaamaan, että vaikuttaa nykyisessä sosiaalisessa ympäristössään pätevälle jätkälle ja huolehtivalle isälle.
Oman tarinani avulla halusin vain ap selventää sinulle, että odottamattomia hankaluuksiakin saattaa eron jälkeen tulla, jos toinen osapuoli on taipuvainen kusipäisyyteen.
Tosin haluan uskoa, että kenelläkään ei voi olla yhtä sairasta ja vittumaista ex-miestä kuin minulla!
menisin työhön. Tosiasiahan on se, että jos ei ole miehen tuloja, niin harva voi sitten jatkaa sitä eron jälkeen. Ei minua työhön meno haittaa. Oikeastaan tämä on enemmän miehen "haave" ollut, että hoidan kotia ja lapsia, kun hän käy työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille ero on valtavan suuri kriisi, vaikka vanhempien riitelykin on raaastavaa. Silti ero on paljon isompi juttu lapsille kuin me aikuiste ymmärrämme. Onko teillä mitään mahdollisuutta mennä parisuhdeterapiaan tai osallistua parisuhdeleirille (sinne voi ottaa lapsetkin mukaan)? Kannattaa yrittää ihan viimeiseen asti korjata suhdetta ennen kuin eroaa. Elämäntilenne helpottuu joka tapauksessa, kun lapset kasvavat. He ovat pieniä vain hetken, jos ajattelee koko ihmisen elämänkaarta. Sinunkin elämässäsi tuota pikkulapsivaihetta kestää loppujen lopuksi suhteellisen lyhyen aikaa. Mieti vielä muita keinoja! Ero on useimmiten peruuttamaton ratkaisu, joka rikkoo enemmän kuin äkkiseltään uskomme :(
Kuka hoitaa lapsia, jos sairastut? ihan vaikka vaan vatsatautiin, joka vetää sängyn pohjalle. Säilyykö lapsilla yhteys toisiin isovanhempiin?
Jos (ja ilmeisesti kun) lapset jäisivät sinulle hoidat yksin kaiken.Lapset hoitoon aamulla, kotiin illalla, kauppareissut, ruuan laitot, roskien viemiset, ihan kaiken. aina.
Olin yh poikani syntymästä siihen kun täytti viisi, Nyt eletään onnellisessa uusperheessä. Kyllä se elämä vaan on oikeasti paljon helpompaa jonkun kanssa, jos vain on onnellinen.
Kyllä yksinkin pärjää, jos on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä tarkoitat alisteisella suhteella? kun kuitenkin heti perään sanot olevasi vahva ihminen. ja tosiaan tuo, että kuka hoitaa lapsia jos sairastut? mies saattaa suuttua erosta niin että ei ota lapsia silloin kun ei ole hänen "vuoro", tai jopa niin ettei ota lapsia ollenkaan.
sinuna miettisin vielä. oletko valmis ottamaan sen vastuun että kun lapset isompina kysyvät miksi erositte, niin sanot että kun en jaksanut sitä teidän isää enää? etkö luule että lapset toivoisivat oikeasti että sinä nyt vaan jaksaisit jotta heillä olisi yhteinen koti isänsä kanssa? kaikissa perheissä riidellään. minä tein niin että lopetin riitelyn. en enää aloittanut riitoja, kun tiesin sen olevan lapsille huono juttu. näin ollaan menty jo useita vuosia. tottakai se on vaikeaa, mutta lapsille paras vaihtoehto - ei eroa, ei riitoja. jos riita uhkaa tulla, napsautan suuni kiinni. meillä minä siis olin se kärkkäämpi riitelemään, mies on aina inhonnut riitelyä. johtunee siitä että riidat koskivat aina hänen tekemisiään ja tekemättä jättämisiään.
en voi väittää että olisin kovin onnellinen tässä tilanteessa, mutta en varmasti olisi onnellinen jos olisin eronnut. uskon koko ajan enemmän siihen että ihmisen täytyy itse ottaa vastuu omasta onnellisuudestaan eikä olettaa että puoliso tekee hänet onnelliseksi. lapset tekevät minut onnelliseksi joka ikinen päivä olemassa olollaan, ja iloitsen myös muista asioista. kenenkään elämä ei ole täydellistä, ja minun tärkein tehtäväni on suojella pienten lasteni elämää ja tervettä kasvua ja kehitystä.
Eniten olen etukäteen harmitellut sitä, että kahdenkeskiset tekemiset lasten kanssa jäävät vähiin. Eri-ikäisillä lapsilla kun on erilaiset tarpeet, leikit ja kiinnostuksenkohteet ja molemmille olisi varmasti eduksi, että saavat viettää kahdenkeskistä aikaa äitinsä kanssa.
Minulle lapset ovat koko elämä tällä hetkellä ja pyrin kaikissa tekemisisssäni huomioimaan heidät ensin. Kovasti ole miettinyt, että mitkä syyt ovat riittäviä kodin hajottamiseen ja miten ero lapsiin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista, että et ole tullut lainkaan ajatelleeksi tätä. Olisit vähintään joka toisen viikonlopun, joka toisen joulun, pääsiäisen jne erossa lapsistasi ja lisäksi lomalla vähintään pari viikkoa. Tämä on todella iso muutos koko perheelle.
Hyviä kommentteja. Tuo on tosi, että ero on suuri kriisi. Mies ei ole sellainen, jota kiinnostaa mikään parisuhdeterapia. "meidän asiat ei muille kuulu" Olen kyllä yrittänyt ja yrittänyt, mutta ei ole helppoa. Odottaisiko sitten, että lapset kasvavat isommiksi ja eroaa vasta sitten? En tiedä miten voi olla riitelemättä, oma suu suppuun ja mitä sitten. Mies on sellainen, että se ei piittaa mistään mitään. Alin kohta aidasta ja sieltä menee, vaikka sillä tekisi tai aiheuttaisi haittaa lapsille. "vali, vali, kerranhan tuo vain tapahtui" kunnes tapahtuu toinen kerta.
Tukiverkosto on jonkinlainen, molemmat isovanhemmat mukana elämässä. Ja uskon, että yhteys säilyy. Paitsi jos miehen vanhemmat ottavat asenteen, joka tuli toisen lapsensa eron kohdalla. Lapsenlapsia ei tavattu eikä otettu enää kylään, koska se ex-miniähän siitä hyötyy, kun saa omaa vapaata.
Itse olen lapset hoitanut, olin sitten sairas tai en. Ei mies ole mikään niin vastuullinen, että ajattelisi minun hyvinvointia. Yksin hoidan nytkin kaiken, kauppareissut, ruoan, roskat, lasten kuskaukset yms. Ja AINA. Mikä tuossa nyt muuttuisi, se ettei tarvitsi miehen asioita enää hoitaa.
Alisteinen suhde tarkoittaa minulla sitä, että tarvitsen kaikkeen miehen luvan. Siis jos haluan tehdä jotain vaikka harrastaa ilman lapsia, minun pitää se asia neuvotella miehen kanssa. Tai jos ystävä soittaa kahville, en voi sanoa miehelle, että käväisen kylässä. Ehei, viikon etukäteen pitää tietää ja mies voi silti mennä sovittuna ajankohtana johonkin omaan juttuun, piruillessaan. Eletään miehen rytmissä ja miehen ehdoilla. Vahvaksi sanon itseäni siksi, että olen tottunut hoitamaan asiat itse. En siis ole peukku keskellä kämmentä, kodin, lasten, nippelihommien, viemärien aukaisun, auton renkaiden vaihdon ja tuollaisten asioiden kanssa.
Jos mies suuttuu erosta eikä ota lapsia, eikö se ole sitten miehen murhe ettei heitä tapaa? Vai mitä tarkoittaa? Lasten kannaltahan se ei ole hyvä, mutta enhän myöskään voi kantaa vastuuta siitä, jos mies päättää olla tapaamatta lapsia kostaakseen minulle. Onko tuo syy, että ei pitäisi erota, koska minä voin aiheuttaa sen, ettei mies sitten tapaa lapsia...
Voihan nuo riidat lopettaa. Enpä tiedä haluanko kuitenkaan. Miksi pitäisi hyväksyä miehen kaikki paskan lappaminen minua kohtaa ja teeskennellä onnellista lasten edessä? En edes halua miestäni seksuaalisesti. Röyhtelee ruokapöydässä, piereksii, on epäsiisti...
Tuo, etteivät lapset olisi kanssani jatkuvasti. No ei niiden 24/7 tarvitsekaan. Toki joulu ja muut juhlat voisi olla vaikea jakaa. Mutta onko tarviskaan, miehelle juhlapäivät eivät tarkoita perheen kanssa ajan viettämistä vaan pullon korkkausta.
Mutta annoitte ajateltavaa, kiitos siitä.
sen vaatteita, sillekin ruokaa, sen tiskejä ja sotkuja jne.
Ja silloin kun lapset ovat isällään, pystyt rauhassa hoitamaan suursiivoukset, tekemään ruokaa pakkaseen, hoitamaan isot ostokset jne, eikä tarvitse sählätä kaikkea lasten kanssa kokoajan, mikä hidastaa tekemistä. Helpommin jaksat sairastamisetkin, kun pystyt ennakoimaan yksinoloviikonloppuina tulevaa, eikä tarvitse sairaana samalla laittaa ruokaa. Lapset oppivat väkisinkin omatoimisemmiksi.
Eli hyviä puolia noiden jo lueteltujen huonojen lisäksi. Kaikissa asioissahan on puolensa ja puolensa.
Ei se mies välttämättä helpota elämää, jos on itse kuin lapsi. Meillä mies tuottaa paljon sotkua mutta siivoaa vähän; on jatkuvasti pahalla tuulella ja haukkuu minua. Ei juurikaan anna minulle ns. omaa aikaa. Eli mikä muuttuisi, jos eroaisimme? Minulla olisi vähemmän siivottavaa, lapsen hoito pysyisi ennallaan, olisin luultavasti itse paremmalla tuulella kun ei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa arvostelua ja kärttyilyä. Eli olisin lapselle luultavasti parempi äiti ja ehtisin viettää enemmän aikaa lapsen kanssa.
t. ei-ap