Lue keskustelun säännöt.
Muita joille tulee aina juhlapyhinä ahdistava olo?
05.04.2007 |
Meillä siis lapsuudessa isä ryyppäsi kaikki joulut ja pääsiäiset jne. ja aina sai pelätä että tuleeko vaan pelottavaa känniärinää vai joutuuko juoksemaan naapuriin pakoon/soittamaan poliisit.
Vieläkin olo on ahdistunut ja hermostunut aina pyhien alla,
vaikka olen jo äiti itsekin ja olemme miehen kanssa molemmat raittiita (hänellä samansuuntainen lapsuus) enkä ole isäni kanssa missään tekemisissä.
Yritetään puuhailla kaikkea kivaa lasten kanssa mutta silti ahdistaa ja on tosi paha mieli kun tietää että niin moni lapsi elää sitä minun lapsuuttani tänäkin pääsiäisenä:(
Kommentit (9)
Mutta se ei johdu vanhempien ryyppäämisestä tai väkivaltaisuudesta. En edes tiedä mistä se johtuu. Ehkä olen vain niin yksin, että en kestä lomia kun ei näe edes pakollisia työkavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se riippu vain ja ainoastaan siitä että mies on töissä koko pääsiäisen ja SAAN olla lasten kans kotona yksin. Jepa jee =(
mutta ahdistaa vaan ku ei ole tottunu. ei jaksa yhtää mitää tipuja ripotella ympäriinsä ku tuntuu niin hölmölle. ootan kans aina et ne vain menis ohi.
Lapsia jaksettiin alkuillasta. Ja loppuillan piti olla hiljaa ja ääneti. Kuunnella känniläistä isää ja tuntea äidin ahdistus. Myöskään mitään muuta yhteistä ei tehty kuin pakolliset sukulaiskäynnit 2x vuodessa ja muuten aina kotona. En edes muista olemmeko ulkoilleet yhdessä?
Muuten isäni oli ulospäin suuntautunut, uraihminen. Tunnettu piireissään ja pidetty. Vaan on ollut raskasta pitää kaksoiselämää yllä. Maanatai kun koitti, piti painaa viimeiset 2 päivää pois mielestä.
Nykyään on vaikeaa kun pyhä lähestyy. Ahdistun ja olen kuin nurkkaan ajettu koira. En saa mitään aikaiseksi, kun olen muuten meillä se veturi. Mieheni ei osaa auttaa, vaan jopa hieman pahentaa kun menee itsekin paniikkiin. Viimeiset 4 v olemme viettäneet juhlat erikseen. Mies ja lapsi lähtevät sukuloimaan ja minä käyn omilla sukulaisillani joista siskoni ymmärtää tilanteen hyvin.
Muuten olen yksin.
Minun mieheni ahdistuu aina juhlapyhistä ja syykin on selvä: lapsuus alkoholistiperheessä. Osaisitteko auttaa, miten voisi helpottaa hänen ahdistustaan? Meillä ei käytetä alkoholia juhlapyhinä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja silti täällä vaan jaksetaan puolustaa yhteiseloa, vaikka se olisi yhtä helvettiä. Ja nimenomaan LASTEN takia!!
Eikö just lasten takia pitäis erota ja antaa heille tasapainoinen lapsuus ??
ahdistaa kuunnella kaikkien juttuja, miten ollaan oltu millon missäkin ja isolla porukalla.
ja mua ei kukaan kutsu ikinä minnekään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se kohdistuu aina lauantaihin. Lauantait meidän perheessä olivat sitä väkivaltaa ja huutamista. Lapsena odotti, että se päivä menisi äkkiä ohi. On jäänyt siis kovasti tuonne päähän muisto ja en oikein vieläkään näin aikuisena osaa nauttia vapaapäivästä vaan toivon edelleen että se päivä menisi äkkiä ohi..