Jos olet tehnyt tuon Beckin masennustestin

mietin, että mennäkö nyt sitten lääkäriin, kun en myöskään itseäni niin masentuneeksi koe. Olen joskus voinut pahemminkin silloin kun avioero oli menossa.



Tiedän kyllä, etten ihan parhaassa vedossa ole, mutta ei tässä kaikki ole huonosti.

Olenko siis piilomasentunut, toisaalta en haluaisi mitään lääkityksiä, oman hommansa niidenkin kanssa saikata...

Luulin saavani enemmän pisteitä. Ehkä mun käymä terapia sitten auttaa.

Kyllä poikeuksetta ne ihmiset, jotka saavat tuosta testistä yli 30 pistettä ovat "oikeasti" masentuneita. Usein masentuneet alkavat pitää olotilaansa normaalina, sillä depression oireet usein tulevat hiljalleen ja huomaamatta.



Mutta jos olet elämääsi tyytyväinen (oletko todella?), niin mikäs siinä sitten...

enkä tuntenut silloin itseäni masentuneeksi. Masennus oli silti todellista, koska tunsin itseni rumaksi, nukuin huonosti, olin puutuneen välinpitämätön, en edes itkenyt koskaan.



Eron huomaa nyt, kun olen toipunut terapian ja itsetutkiskelun avulla ja sain pisteitä vain 11. Suunnittelen tulevaisuutta, nauran paljon, liikutun TV-ohjelmista, haluan seksiä, nukun enemmän, olen luova, pidän elämästäni ja haluan olla olemassa!



Kysy itseltäsi oletko haluton, välinpitämätön? Koetko onnellisuutta? Kiinnostaako eläminen sinua?

ja jo aikoja sitten todettu keskivaikea masennus ja mielialalääkkeet olleet käytössä kauan.

vaikka pisteitä on tullut aina joko keskiverrosti tai pahasti masentuneen verran. Tottakai elämäntilanteeni ym. asiat elämässäni masentavat, mutta pystyn nimeämään ne kaikki. Eikä siihen lääkitys auta, vaan muutos niihin asioihin. Joskus tosin se muutos voi tulla vasta vuosien päästä, mutta osaan kyllä iloitakin esim. lapsista ja harrastuksista (joita ei mielestäni tuossa huomioitu ollenkaan).