Lue keskustelun säännöt.
lapsi syntyi, kaverit hävisivät
08.01.2011 |
vain yksi ystävä jäi "vanhoista" kaveriporukoista.
Tämän kanssa siis edelleen juttelemme kaikesta, lapsi ei ole mitenkään vaikuttanut väleihimme, vaikka elämäntilanteet täysin erilaiset.
Missä muut "ystävät" ?
Eivät ole juuri pitäneet yhteyttä, ja joskus, kun jossain näemme, ei olekaan oikein mitään puhuttavaa. Tuntuu, että kavereiden jutut ovat lapsellisia tyyliin baarit, kännit, ym.
Mun elämästä eivät ole kiinnostuneita, eivätkä siitä kysele, en siis viitsi hirvesäti kertoakaan kun mielenkiintoa ei tunnu olevan.
Olen nuori äiti, 22 -vee...
Kommentit (6)
Tavallisesti noin nuoren ihmisen ajatusmaailmaan kuuluu opiskelu/työt,hengailu ja bilettäminen kavereiden kanssa sekä miehet.
Sinulla on nyt toisin ja siksi ajatusmaailmanne eivät kohtaa enää,jospa löytäisit muita nuoria äitejä jostain juttuseuraksi?
Itse sain lapsen 20-vuotiaana ja vanha kaveripiiri tosiaan kaikkosi lähes kokonaan ja jäin melko yksin.MUTTA,se oli sikäli oma vikani etten edes yrittänyt pitää yhteyttä enkä aktiivisesti etsinyt uusia tuttavuuksia.Kukaan kun ei ovellesi tule itseään esittelemään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vanhoista suurin osa tosiaan kadonnut.
en odotakaan sitä, että olisivat kiinnostuneita vauvajutuista, mutta jos ystävyys on aitoa, niin ollaan kiinnostuneita kumpikin toistensa asioista vastavuoroisesti.
esimerkki;: olin ravintolassa vanhan kaveriporukan kanssa, puhuivat ainoastaan juomareissuistaan ja sen ja tämän ja tuon parisuhdesotkuista KOKO 2 TUNTIA.
Yritin siinä jotenkin muka tietää , mitä kävi baarissa viime viikonloppuna....:D
ap
Mulla on suuri osa kavereista jäljellä, mutta välillä tunnen kyllä itseni aika eristetyksi. Kavereillani ei ole lapsia, joten eivät oikein osaa ajatella asioita "lapsellisten" näkökulmasta. Kylään kutsutaan klo 19 (lapsen nukkumaanmenoaika klo 20), tavataan hienoissa ravintoloissa (kotihoidontuella ei niissä syödä eikä lastakaan voi ottaa mukaan), kavereilla on design-kodit, joihin ei oikein voi ottaa pientä lasta mukaan kun tuhoaisi valkoiset sohvat ja kaataisi taulutelkkarit, jne.
Ei se mitään, ei kaikkien tarvii elää mun lapsen mukaan. Mutta harmittaa, kun ei voi mennä mihinkään mukaan.
Itsekin olen huomannut osan kavereista etääntyneen huomattavasti esikoisen syntymän myötä, eikä kutsuja tyttöjeniltoihin tms. enää tule (vaikka mielelläni joskus osallistuisinkin. Onneksi lähimmät ystävät ovat jäljellä!
Ja suurinosa minun kavereista alkaisi myös olla siinä iässä (30) että lapsiakin voisi jo alkaa tulemaan. Mutta olen jo pitempään kokenut että ne ainaset bilehehkutukset yms. ei enää jaksa minua kiinnostaa. Minusta on kiva istua kavereiden kanssa iltaa ja nyt raskaanakin ollessa olen käynyt pikujouluissa ja tupareissa yms. Mutta on tiettyjä kavereita joilla ne jutut on aina sitä kuinka kännissä oltiin yms. Tulee olo että mihin ikään he ovat jumineet.
Onneksi on sitten ne muutamat hyvät ystvät joiden kanssa voi ihan huoletta istua ja nauttia illasta ja ihan tavallisista jutuista, vaikka heillä ei vielä lapsia olekaan eikä ole tulossakaan.
Aika julma tapa, mutta totta.
Minulla niitä tosi ystäviä on ehkä kolme ja kaikki ovat kulkeneet mukana lapsuudesta asti. Vaikka nähtäis kerran puolessa vuodessa tuntuu aina että jutut jatkuu siitä mihin ne silloin viimeksi jäi.
Toki muutama uusi hyvä kaveri on sitten tullut maisemiin. En siis murehdi niitä menetettyjä "ystäviä" vaan olen jäljellä niistä vähistä jäljelle jääneistä.