Vahingossa raskaaksi

Olin 23v. ja ollut 4v. mieheni kanssa yhdessä. Opiskelut loppusuoralla molemmilla, mutta ei minkäänlaista aikomusta perustaa perhettä vielä pitkään aikaan.



No tulin raskaaksi ja se oli meidän elämämme isoin kriisi. Kaikenlaista mietittiin ja harkittiin, mutta loppujen lopuksi päätimme pysyä yhdessä, pitää lapsen ja ILOITA raskaudesta. Ainoastaan siskoni ja paras ystäväni tietävät tänäkään päivänä, että esikoisemme oli "vahinko".



Kaikki meni hyvin, ihana vauva syntyi, valmistuimme, työkuviot järjestyivät jne. Pian alkoi toisen vauvan kuume ja toinen lapsemme syntyi 2,5v. myöhemmin. Kolmas taas 3v. kakkosesta.



Nyt on lapsilukumme täynnä... ehkä :-)

juuri nyt raskaana.

Ei käynyt mielessä kuin pitää lapsi. Lapsia on ennestään jo 4, vaan kyllä aina yksi lisää mahtuu taloon =)

Olihan se ensin kauhea shokki, varsinkin kun ehkäisystä huolimatta lapsi sai alkunsa.

Vieläkään en innosta hypi, mutta ajoittain tunnen jo onnentuntemuksiakin. Ja km pelkään kuten kaikkien muidenkin raskausaikana.

Lapsi on yhtä tervetullut kuin muutkin lapsemme, vaikka yllätys onkin.



Meillä oli lapsiluku täynnä.. tämän lapsen jälkeen katkeaa piuhat molemmilta!!

Itsellä samankaltaiset epäilykset päällä. Lapsia kolme ja pillereinä Yasmin.

juuri nyt raskaana. Ei käynyt mielessä kuin pitää lapsi. Lapsia on ennestään jo 4, vaan kyllä aina yksi lisää mahtuu taloon =) Olihan se ensin kauhea shokki, varsinkin kun ehkäisystä huolimatta lapsi sai alkunsa. Vieläkään en innosta hypi, mutta ajoittain tunnen jo onnentuntemuksiakin. Ja km pelkään kuten kaikkien muidenkin raskausaikana. Lapsi on yhtä tervetullut kuin muutkin lapsemme, vaikka yllätys onkin. Meillä oli lapsiluku täynnä.. tämän lapsen jälkeen katkeaa piuhat molemmilta!!

On se kumma, että nykyaikana aikuinen, ja periaatteessa ihan täyspäinenkin ihminen voi tulla vahingossa raskaaksi! Esikoistyttömme oli 9kk kun huomasin olevani raksaana. Itku meinasi tulla. Silloinen mieheni totesi vain, että "Ollaanhan me kuitenkin saamaa mieltä siitä, ettei tässä ole kuin yksi vaihtoehto?" Ja olin. Poika syntyi, enkä ole katunut sekuntiakaan. Heti kun ajatukseen totuin, niin oli hyvä uutinen. Oltais tehty varmastikin lapsia lisää joka tapauksessa, mutta vahingosta tämä lähti.

(huom, pelkään!) koska en tosiaan ole suunnitellut lapsia enkä halunnut niitä. En tiedä mitä tekisin jos olisin raskaana :(

ap

Vaikka lapsia on nyt enemmän kuin oli suunniteltu, perheemme on tällaisena juuri sellainen kuin pitääkin. Pienin on ihana ja rakas siinä missä muutkin lapsemme.

Pikku-humalassa toúhuilimme miehen kanssa ilman kortsua. Heti aamulla menin apteekkiin ostamaan jälkiehkäisypillerin, joka ei sitten toiminutkaan. Järkytys oli ensin valtava, vähitellen siihen tottui. Nyt tyttö on 2-vuotias ja yhtä rakas kuin esikoinenkin.



Olen onnellinen että jälkiehkäisypilleri ei toiminut. Niin taitaa olla mieskin. =)

ja ihan kivoja lapsia niistä tuli. Nyt kun pitelen pienintä vahinkoani, en voi käsittää, että vuosi sitten minua niin kovasti harmitti raskaus.



En vastusta aborttia, mutta en voisi ajatella itse tekeväni sellaista. Eteenkin kun perheasiat muuten ovat kunnossa, ja ainoa josta täytyy luopua on oma mukavuus pariksi vuodeksi.

Söin yasminelle ehkäsypillereitä ja tulin silti raskaaksi. Olin sitä mieltä että lapsia en halua ikinä, puolisoni halusi joskus ehkä.

Vaikka mielestäni abortti on ihan ok, en itse pystyisi ikinä tekemään sitä, osittain siksi pidimme lapsen.

Alkutaival on ollut suht haastava (kaikki mahdolliset imetys ongelmat, ruoan sulatus ja syömis ongelmia, koliikkia jne.) Ja täytyy myöntää että välillä, kun on ollut todella väsynyt, on tuntunut siltä, että voikun ton voisi palauttaa jonnekkin tai lähettää vaikka Timbuktuun. Mutta oikeasti tuo on kyllä maailman rakkain vahinko :)

Söin yasminelle ehkäsypillereitä ja tulin silti raskaaksi. Olin sitä mieltä että lapsia en halua ikinä, puolisoni halusi joskus ehkä.

Vaikka mielestäni abortti on ihan ok, en itse pystyisi ikinä tekemään sitä, osittain siksi pidimme lapsen.

Alkutaival on ollut suht haastava (kaikki mahdolliset imetys ongelmat, ruoan sulatus ja syömis ongelmia, koliikkia jne.) Ja täytyy myöntää että välillä, kun on ollut todella väsynyt, on tuntunut siltä, että voikun ton voisi palauttaa jonnekkin tai lähettää vaikka Timbuktuun. Mutta oikeasti tuo on kyllä maailman rakkain vahinko :)

Olen siis 23v, puoliso 25v ja poikamme 4kk. Puolisoni kanssa olemme nyt oleet 2 vuotta yhdessä

olin 19v, kun 3kkn seurustelun jälkeen tulin raskaaksi (pillerit olisi pitänyt aloittaa seuraavista menkoista, joita ei koskaan kuulunut). päätin pitää lapsen, vaikka lapsen isä (-90 syntynyt)olisi halunnut tehdä abortin. olen 13 vuotiaasta asti toivonut saavani lapsen sitten joskus jonku "oikean" kanssa. Nyt minulla on maailman ihanin ja rakkain vahinko, tyttö 9kk. 4kk sitten erosin lapsen isästä ja olen yh. En koskaan tiennyt että jotakin voisi rakastaa näin paljon.